Apu

Arttu Wiskari ei enää ota itseään niin vakavasti: "Ennen ei ollut muuta kuin mä ja musiikki – luulin olevani maailman paras"

Arttu Wiskari ei enää ota itseään niin vakavasti: "Ennen ei ollut muuta kuin mä ja musiikki – luulin olevani maailman paras"
Arttu Wiskari menee metsään heittämään frisbeetä tai syömään eväitä lastensa kanssa. Koronakriisi toi keikkailuun pakkotauon. Esiintymistä on jo ikävä, vaikka Wiskari voikin paremmin kuin koskaan. Olutkin on vaihtunut alkoholittomaan.

Männyt kohoavat kallioiden päälle kertyneestä karusta maasta. Muutamat poutapilvet ja aurinko heijastuvat tummavetisestä lammesta, johon kallio putoaa muutaman metrin päässä. Pari sinisorsaa piirtää tyyneen pintaan vanojaan, muutama rohkeampi kiipeää nuotiopaikan viereen katsomaan, irtoaisiko evästä.

Espoon Nuuksiossa, Mustalammen rannalla on suurin piirtein täydellinen loppukesän alkuilta. Arttu Wiskari siirtelee kepillä tulipaikassa palavia klapeja. Hän on luvannut hoitaa makkaroiden paistamisen.

– Mä olen kävellyt viikon sisään varmaan neljäkymmentä kilometriä, enimmäkseen metsässä, Wiskari sanoo.

Wiskari harrastaa frisbeegolfia. Voisi varmaa sanoa, että intohimoisesti. Lajissa heitetään tuttua mökkifrisbeetä pienempiä ja hieman painavampia kiekkoja puistoihin ja metsiin tehdyillä radoilla. Tavoitteena on saada kiekko radan lopussa odottavaan koriin. Normaalin lajiriemun lisäksi frisbeegolfista saa liikuntaa. Ja pääsee tietenkin metsään.

– Ilmat oli pitkään kuivat. Kun sitten tuli vettä, sen jälkeen oli siistiä pelata. Se tuoksu, kun metsä oli käynyt suihkussa. Joskus mä jään vaan istumaan, jos on oikein kiva metsä. Istun vaan ja fiilistelen, ja katson, kun paremmat heittää kiekkoa. Mä voin istua hyvin puolikin tuntia siinä.

Wiskarin perheen kotiin Espoon Soukassa on alle kymmenen kilometriä linnuntietä. Nuuksion metsissäkin tulee siis käytyä, mutta useimmin Wiskari suuntaa viisi- ja seitsenvuotiaiden lastensa kanssa aivan kodin lähellä olevaan Hannusmetsään. Se on toki paljon pienempi kuin Nuuksion kansallispuisto, mutta lyhyille eväsretkille juuri sopiva.

– Eväät meillä on aina messissä. Trippimehuja ja suolakeksejä. Se on kiva metsä.

Wiskari on syntynyt Espoossa ja elänyt siellä koko ikänsä, armeijaa ja puolen vuoden Tampereen-harharetkeä lukuun ottamatta. Lähimpänä muutto Helsinkiin oli, kun silloinen seurustelukumppani yritti vuosia sitten saada Wiskaria muuttamaan kaupunkirajan toiselle puolelle.

– Matinkylään silloinkin päädyttiin.

"Arttu Wiskarin ominaisuus on, etteivät biisit istu ihan kohdilleen"

Elokuun lopussa tuli ulos Wiskarin viides albumi, Suomen muotoisen pilven alla. Nimi kuulostaa tutulta, samanniminen single oli vuoden 2019 soitetuin Suomen radioissa. Levyllä on myös Tässäkö tää oli -kappale. Se on soinut radioissa tämän vuoden alkupuolelta lähtien.

Molempien hittien kivulloista synnytystä on kuvattu Wiskarin ja Mökkitie Records -levy-yhtiön arjesta kertovassa Unelmia ja studiohommia -tv-sarjassa.

Wiskari sanoo, ettei kappaleiden tekeminen yleensä ole yhtä raskasta kuin näiden hittien kohdalla. Mutta kone, joka tuottaa Wiskari-biisit, toimii nykyään useimmiten samoin. Suurimman osan Arttu Wiskarin kappaleista säveltävä ja sanoittava Janne Rintala tekee kappaleen aihion ja lähettää sen Wiskarille.

– Se on ihan raakile siinä vaiheessa. Piano ja laulu ehkä. Joskus saattaa olla pelkkä teksti, eikä melodiaa, joskus pelkkä kertsi… Joskus me otetaan sopivia paloja toisista tekeillä olevista biiseistä. Siitäkin syntyy se Arttu Wiskarin ominaisuus, ettei biisit istu ihan kohdilleen.

Olennainen osa kappaleiden synnyssä on tuottaja Mika Laakkosella.

– Mika tekee sen koko saundin. Enhän mä anna kuin ääneni. Joskus Mika sanoo, että laula tää niin kuin Elvis laulaisi. Sitten mä vedän niin, ja sitten se sanoo, että ihan kauheeta, älä laula noin. Esimerkiksi Suomen muotoisen pilven alla on laulettu ihan täysillä, Tuntematon potilas taas aivan kuiskaamalla.

Myös Mökkitien toimitusjohtaja Olli Saksa on yleensä mukana, kun kappaleita viimeistellään. Saksa on Rintalan ja Wiskarin lisäksi Mökkitien perustajaosakas. Laakkonen tuli firman osakkaaksi myöhemmin.

– Kyllä me välillä nokitaan toisiamme aika kovaa. Ihme, että ollaan pysytty näin hyvinä kavereina.

"Kai mä olisin tehnyt useamman hitin jo, jos me voitaisiin tehdä hitti, milloin halutaan."

Työnjako muodostui nykyiseksi sen jälkeen kun Arttu Wiskarin toinen levy meni Wiskarin omien sanojen mukaan ”munilleen”. Siihen saakka keikoilla mukana kiertänyt Rintala paneutui kokonaan kappaleiden tekemiseen. Kappaleiden sanoittamiseen aiemmin enemmän osallistunut Wiskari taas keskittyi laulamaan ja esiintymään.

– Aiemmin kaikki oli toisten tonteilla. Tällainen työjärjestys on tehokkaampi.

Yksinäinen mies kitaroineen -myyttiin sellainen tekeminen sopii vähän huonosti. Useammin kuin kerran Wiskarin musiikkia on kuvattu laskelmoivaksi.

– Se on ihan paskapuhetta. Kai mä olisin tehnyt useamman hitin jo, jos me voitaisiin tehdä hitti, milloin halutaan.

"Olemme kansana aika juroa makkara- ja kumisaapasosastoa"

Wiskarin ammattiartistin ura on nyt vuosikymmenen mittainen. Viimeisimmät singlet ovat saavuttaneet kriitikoiden suosion aiempaa laajemmin. Wiskaria ei enää nähdä vain Kehä kolmosen takaisen ABC-Suomen suosikkina.

Wiskari tuhahtaa, ettei kansan hyväksyntä ole uusi juttu. Suurin osa kansasta asuu pääkaupunkiseudun ulkopuolella, ei sen näkemystä mittaa musiikkilehden kriitikko.

– Pitää muistaa, millainen kansa me ollaan. Aika juroa makkara- ja kumisaapasosastoa.

Juro kansakin muuttuu ja niin Wiskarin kappaleiden maailmakin.

Uudella levyllä Camilla-kappaleessa tavataan luokkakokouksessa entinen ihastus Camilla, josta on tullut sukupuolenkorjauksen jälkeen Mika. Ja vaikka Tässäkö tää oli -laulun sanoissa viittoillaan ääritavalliseen perheeseen, on juomatta jäävä olut alkoholitonta.

Alkoholittoman Heinekenin Wiskarikin suhauttaa auki nuotion äärellä. Kun koronakriisi katkaisi keikkailun, alkoholin juonti putosi nolliin. Kun olot kesän alussa vapautuivat, Wiskari otti muutamana iltana olutta. Kun se ei kummoiselta tuntunut, hän päätti jättää juomisen kokonaan.

Arttu Wiskari sanoo, ettei hänellä ole urallaan erityistä tavoitetta. Esiintymistä ja laulujen tekemistä hän aikoo jatkaa niin pitkään kuin se maistuu.

Wiskari myöntää, että kappale- ja levyarvosteluilla on edelleen merkitystä, kyllä ne joltakin tuntuvat. Mutta niiden vaikutus on paljon pienempi kuin uran alkupuolella. Silloin Wiskarin levyt saivat tylyjä ja julmiakin arvosteluja.

– Silloin se harmitti tosi paljon. Näkökulma omaan tekemiseen ja musiikkiin oli niin toisenlainen.

Toisenlainen?

– Mä luulin olevani maailman paras. Ei ollut muuta kuin mä ja musiikki. Se oli niin uusi juttu, ja itseä piti promota, joten totta kai tultiin henkselit paukkuen.

"Jos mä haluan kuunnella hyvää musaa, voin kuunnella Princea tai Totoa. Aika harvoin varmaan menisin kuuntelemaan itseni kaltaista artistia keikalle."

Wiskari naurahtaa ja hörppää suullisen tölkistä.

– Yhden epäonnistuneen ja muutaman onnistuneen levyn, itsensä koulimisen ja parinsadan haastattelun jälkeen se näkemys on muuttunut aika paljon. En tiedä, otanko jotakin Rumbaa tai Soundia hirveän vakavasti. En tiedä, otanko itseänikään.

Suomen muotoisen pilven alla valmistui jo muutama kuukausi sitten, mutta julkaisu lykkääntyi koronakriisin vuoksi. Wiskari sanoo, ettei hän ole kuunnellut valmista levyä kertaakaan alusta loppuun.

– Jos mä haluan kuunnella hyvää musaa, voin kuunnella Princea tai Totoa. Aika harvoin varmaan menisin kuuntelemaan itseni kaltaista artistia keikalle. Mieluummin sellaista bändivetoista musiikkia. Sitten on joku Vesterinen yhtyeineen, joiden levyn voi kuunnella vaikka kymmenen kertaa putkeen kyllästymättä. Toivottavasti joku kuuntelee mun levyä samalla tavalla.

Lapsuus oli hyvä ja ehjä, koulunkäynti hankalampaa

Koivuklapien liekit ovat laantuneet hehkuvaksi hiillokseksi. Wiskari kääntelee makkaroita.

– Nää on ottanut aika hyvin osumaa tälle puolen. Annetaas vähän löylyä toisellekin kyljelle.

Ruokaintoilijaksi Wiskari ei tunnustaudu. Perussapuska lapsille onnistuu, mutta vaativammat ruoat valmistaa puoliso, koulutukseltaan kokki.

Tuuli käy hiljalleen lammelta ja työntää savut Wiskarin silmille.

– Savu seuraa poronnussijaa, Wiskari tokaisee ja väittää, että sanonta kertoo pohjoisista sukujuurista.

Wiskarin isä on kotoisin Itä-Lapista, Pelkosenniemeltä. Sinne Wiskarin sukua päätyi, kun Karjalasta piti lähteä evakkona sodan lopulla. Hieman ennen Artun syntymää perhe asettui rauhalliseen ja vauraaseen Haukilahden kaupunginosaan Espooseen.

– Lapsuus oli hyvä ja ehjä. Mutsi ja faija erosikin vasta, kun olin jo melkein täysi-ikäinen ja murrosiän kuohunnat takana.

Nuori Arttu pelasi jääkiekkoa ja jalkapalloa Haukilahden pallossa. Jalkapallokentällä hiekkakakkujen värkkääminen kiinnosti peliä enemmän, mutta jääkiekkoa Wiskari pelasi A-junioriksi saakka.

Arttu kalasti lapsuudessaan isänsä kanssa perheen mökillä Korppoossa. Jos jonnekin vei Wiskarin läpimurtohitin mökkitie, niin sinne.

Isä oli ahkera verkkokalastaja, ja noina vuosina Saaristomerestä nousi lujasti kampelaa, monesti ison lautasen kokoisia ”järkyttäviä lötköjä”.

Perhe söikin mökkilomillaan kalaa melkein joka päivä. Kampela vain veti itsensä verkossa sellaiseen solmuun, että monesti isä hermostui selvittämiseen.

– Muistan, kun aamuyöllä lähdettiin verkolle. Ja muistan, että faija antoi joskus fyrkkaa, jos mä selvitin verkot.

Koulussa oli hankalampaa. Arttua vaivasivat luki- ja keskittymishäiriöt. Lopulta opiskelu jäi peruskoulun oppimäärään, vaikka englannin ja ruotsin Wiskari vielä kirjoittikin.

– Mä olin töissä silloin, menin rautakauppaan 16-vuo­tiaana. Opiskelu ei tuntunut hirveän tärkeältä.

Wiskari teki töitä rautakaupassa yli kymmenen vuotta, vuoteen 2005 osunutta armeija-aikaa lukuunottamatta. Armeijassa hän pääsi soittokuntaan ja tapasi Janne Rintalan. Siitä alkoi ajautuminen artistiksi.

Wiskari oli käynyt musiikkiluokkaa ja soittanut viulua. Soittohommat jatkuivat peruskoulun jälkeen.

– Ei siinä ollut mitään ajatusta ammatista. Piti vaan päästä musapiireihin hengaamaan. Lähinnä istuttiin kallioilla ja juotiin kaljaa.

Jossakin vaiheessa Wiskari huomasi, ettei hän oikein ehdi enää tehdä työvuorojaan rautakaupassa. Vaikka työpaikka jousti ja antoi esiintyä, vuonna 2012 Wiskari ryhtyi täysipäiväiseksi artistiksi.

"Hyvä puoli tässä on se, että pääsee esiintymään ja saa tehdä lauluja. Jos tän kaiken voisi tehdä ilman julkisuutta, se olisi siistiä… Se olisi täydellistä."
Arttu Wiskari

Nuuksion vieressä asuu miljoona ihmistä. Se on suosittu retkipaikka. Kauniina iltana Mustalammen nuotiopaikalla on muutama muukin porukka eväitään syömässä. Arttu Wiskari vaihtaa muutaman sanan useimpien kanssa. Moni tunnistaa hänet, pari vanhempaa rouvaa pyytää yhteiskuvaan, johon Wiskari suostuu.

Wiskari pitää julkisuutta osana työnkuvaa, työkalunakin. Arttu Wiskari -ilmiötä ei olisi ilman julkisuutta.

– Tämä maksaa laskut, se on selvä. Mä voisin mennä himaan soittamaan munalla viulua ja sanoa, että tämä on taidetta. Muttei kukaan tulisi katsomaan sitä.

Gaalat, reissaaminen ja se, että tunnistetaan ovat osa ammattia. Huonompi puoli, jos Wiskarilta kysytään.

– Hyvä puoli tässä on se, että pääsee esiintymään ja saa tehdä lauluja. Jos tän kaiken voisi tehdä ilman julkisuutta, se olisi siistiä… Se olisi täydellistä.

Vielä viime vuonna Wiskari suunnitteli jäävänsä tämän vuoden jälkeen keikkatauolle. Koronakriisi muutti suunnitelmat. Wiskari oli yhtyeineen Lapissa, kun Suomi alkoi herätä koronakriisin vakavuuteen maaliskuun puolivälissä.

Rukan-keikka peruttiin vain kolme tuntia ennen sen alkamista. Myös toisen keikan sen järjestäjä peruutti. Mutta kolmatta Lapin-kiertueen keikkaa ei peruttu. Wiskarin ja yhtyeen piti päättää mitä tehdä.

– Osa kavereista oli sitä mieltä, ettei mennä. Me äänestettiin bussissa. Mä en ehtinyt äänestää mitään, kun tuli jo selväksi, ettei mennä. Hyvä, ettei lähdetty.

Wiskari kuuli myöhemmin, että tuolla keikalla esiintyneen toisen bändin jäseniä oli sairastunut koronan vuoksi.

Wiskarin vanhempi lapsi aloitti elokuussa koulunkäynnin ja Wiskari kertoo miettineensä, miten paljon järkeä kouluun on tässä tilanteessa mennä.

"Tehdään tätä niin pitkään, kuin halua riittää. Eihän mikään pakota tekemään nytkään. Saisin mä töitä muualtakin, voisin mennä rautakauppaan myymään maaleja."
Arttu Wiskari

Vuosi sitten Arttu Wiskari avasi yhdessä puolisonsa Pauliina Wiskarin kanssa Wiskarila-nimisen ravintolan Espoon Kivenlahteen. Koronakriisi katkaisi ravintolan arjen alkutaipaleella. Ravintola alkoi pikaisesti kuljettaa annoksia tilauksesta.

– En ikinä ole jäänyt murehtimaan asioita. Oli pakko tehdä jotakin, en mä halunnut, että ravintola kaatuu.

Suurin muutos Wiskarin elämässä oli se, että koronakriisi esti keikkailun. Tälle vuodelle suunniteltu kymmenvuotisjuhlakiertue jäi tekemättä.

– Olen voinut todella hyvin. Olen ollut onnellisempi kuin koskaan, kun ei ole ollut keikkoja. Mutta on mulla silti ikävä keikkailua. Välillä tekee tiukkaa olla himassa vaimon ja skidien kanssa. Kaipaan yksityisyyttä ja rauhaa, niin kuin varmasti kaikki.

Wiskari arvelee, että keikkaelämä elpyy vielä. Artistit esiintyvät ja ihmiset tulevat kuuntelemaan. Suomalaiset haluavat baareihin ja keikalle. Kun tilanne sallii, edessä on kovin tapahtumakesä koskaan. Joko ensi kesänä tai sitä seuraavana.

Suunniteltu keikkatauko jää väliin, sillä ”tulihan tässä nyt taukoa pidettyä”. Kuinka pitkään Wiskari aikoo jatkaa laulamista ja esiintymistä? Onko hänellä urallaan tavoite, jonka jälkeen voi riisua kengät ja nostaa jalat pöydälle?

– Ei mulla ole mitään tavoitetta. Tehdään tätä niin pitkään, kuin halua riittää. Eihän mikään pakota tekemään nytkään. Saisin mä töitä muualtakin, voisin mennä rautakauppaan myymään maaleja. Korona-aikaan soitin mun vanhalle pomolle ja sanoin, että voin tulla tekemään vuoroja, jos tarvetta tulee. Ei tullut.

Aurinko on pudonnut lähemmäs taivaanrantaa, valo taittunut kirkkaasta keltaisesta lämpimään kultaan. Kallion laella matalien honkien kyljet hehkuvat oranssina. Kolmen nuoren naisen porukka on tullut uimisen jälkeen nuotiolle valmistamaan ruokaa poimimistaan lampaankäävistä.

Vapautamme pöydän seuraaville ruokailijoille. Heille kelpaavat myös mukaan varatut vegaaniset makkarat, joita Wiskari kyllä käänteli kiinnostuneena, mutta päätyi kuitenkin perinteisiin lenkkeihin.

Lähdemme kävelemään hiljalleen hämärtyvän metsän halki kohti tietä, joka vie Espooseen ja Helsinkiin. Valoa riittää sen verran, että Wiskari aikoo mennä hiomaan frisbeegolfheittoaan vielä tunniksi tai pariksi.

Arttu Wiskari

Syntyi: Espoossa 16.9.1984.

Asuu: Espoon Soukassa.

Perhe: Puoliso Pauliina ja 5- ja 7-vuotiaat lapset.

Ajankohtaista: Suomen muotoisen pilven alla -levy julkaistiin elokuun lopussa. Se on Arttu Wiskarin viides albumi. Wiskari täytti juuri 36 vuotta.

Arttu Wiskarin haastattelu julkaistu Avussa 40/2020.

Juttu julkaistu 24.9.2020 – päivitetty 2.10.2020.

Julkaistu: 5.10.2020
Kommentoi »