Armi Toivanen: "Ihminen on pohjimmiltaan paha, koska meissä on sisällä katkeruutta ja surua"
"Hermoni menevät, kun ihmiset käyttäytyvät moukkamaisesti: ei pidetä ovea auki, sanota kiitos tai ei auteta kompastuvaa ihmistä ratikassa saati anneta paikkaa vanhukselle." Näin Armi Toivanen jatkaa lauseita.
Lapsuuteni sitkein haave oli tulla näyttelijäksi, vaikka lapset toki heittävät kaikennäköisiä juttuja. Teimme kotivideoita ja koulussa oli esiintymistunti kerran viikossa. Olimme ystäviemme kanssa siellä vakituisia sketsien tekijöitä. En silti pitänyt näyttelijäksi tulemista realistisena. En pitänyt itseäni oikeanlaisena, vaan olin kuvistyttö, enkä mikään rohkea heittäytyjä. Vasta 19-vuotiaana aloin pyrkiä tosissani kohti unelmaani.
Minuun jäi pysyvät jäljet, kun isäni kuoli ollessani 23-vuotias. Se oli yllättävä, äkillinen kuolema, sillä isä oli vasta 51-vuotias. Se muutti pysyvästi elämäni suunnan.
"Minuun jäi pysyvät jäljet, kun isäni kuoli ollessani 23-vuotias. Se oli yllättävä, äkillinen kuolema, sillä isä oli vasta 51-vuotias."
Liikutun yleensä kyyneliin, kun katson somessa pätkiä rescue-koirista. Oma koirani Varpu on myös rescue-koira ja hän tuo elämääni valtavasti iloa.
Armi Toivanen adoptoi koiran Kreikasta: "Varpu halaa ja katsoo silmiin"
Kateellisena katson, kun joku hoitaa montaa asiaa yhtä aikaa. Jos ihminen vaikka pyörittää yritystä, hoitaa perhettä, on joogaguru ja pyöräyttää someen joka päivän uuden ruokareseptin. Tai jos ihmisellä on paljon taitoja. Esimerkiksi korona-aikana en tosiaankaan ole opetellut leipomaan tai soittamaan kitaraa tai kanteletta. Kehitän itseäni näyttelijän työssä, mutta muuten en ole kiinnostunut kehittämään itseäni. Ehkä se on laiskuutta.
"Liikutun yleensä kyyneliin, kun katson somessa pätkiä rescue-koirista."
Pelkään kuollakseni kaikkea kauhua. Esimerkiksi kauhuleffoja en voi katsoa ollenkaan, en voi katsoa edes parodiakauhuleffoja. Saatoin teininä alkaa itkemään, jos telkkarista tuli mainos Manaajasta.
Pyydän anteeksi, että olen ihminen. Pyydän anteeksi myös planeetta Maalta, eläinkunnalta ja luonnolta.
Sukurasitteeni mutta myös rikkaus on savolaisuus. Olen syntyjään tamperelainen, mutta sukuni on kotoisin Kuopiosta. Koen, että juureni ovat Kuopiossa. Kävin siellä aikaisemmin tapaamassa mummiani, mutta hän kuoli vuosi sitten. Sitä ennen hän oli jo pari vuotta Tampereella hoitokodissa Alzheimerin taudin vuoksi.
"Kehitän itseäni näyttelijän työssä, mutta muuten en ole kiinnostunut kehittämään itseäni. Ehkä se on laiskuutta."
Jos jonkun henkilön puolesta pitäisi kuolla, kuolisin rakkaiden ystävieni lapsien eli kummilapsieni puolesta.
Juuri nyt ottaa päähän, että Skimbagirls-elokuvamme ensi-ilta siirtyi tammikuulta eteenpäin. Pännii, että koko kulttuuri- ja taideala on kovassa hädässä vailla kompensaatioita. Tuntuu, että päättäjät eivät edes tiedä mikä on freelancer.
Hermoni menevät, kun ihmiset käyttäytyvät moukkamaisesti: ei pidetä ovea auki, sanota kiitos tai ei auteta kompastuvaa ihmistä ratikassa saati anneta paikkaa vanhukselle.
En enää nykyään suutu niin usein ja voimakkaasti.
"Pännii, että koko kulttuuri- ja taideala on kovassa hädässä vailla kompensaatioita. Tuntuu, että päättäjät eivät edes tiedä mikä on freelancer."
Ennen oli paremmin ainakin se, että pääsi matkustamaan vapaammin. Kävin hiljattain Teneriffalla, mutta se ei ehkä ole suosikkikohteeni. Olen tottunut matkustamaan yksin ja suosikkejani ovat esimerkiksi Pariisi, Berliini ja New York. Minulla on tosi kova ikävä muita kulttuureja ja sitä, että pääsee pois.
Nykyajan parhaita puolia on tulevat sukupolvet. Heissä on ihanaa monimuotoisuutta, rohkeutta ja avoimuutta. Heillä ei ole niin isoa taakkaa kannettavanaan aiempiin sukupolviin verrattuna, mikä johtuu menneistä ajoista.
Suomen olisi jo aika luopua jähmeistä kaavoistaan, 70-luvun ajattelutavoista liittyen ihmisoikeuskysymyksiin, kuten translakiin. Olemme valovuosien päässä nykyaikaisesta ajattelusta.
"Ihminen ei kykene muuttumaan, vaikka on hyviä ihmisiä, jotka taistelevat maailman pelastumisen puolesta. Silti se iso joukko ei pysty luopumaan etuoikeuksistaan tai omasta mukavuudestaan, ei ennen kuin oma koti palaa."
Minun jumalassani mukavinta on se, että hän hyväksyy kaikki ihmiset sellaisina kuin he ovat. Hän myös vapauttaisi ihmisen käyttämästä fyysistä tai henkistä väkivaltaa toista henkilöä, eläintä tai luontoa kohtaan. Jos sellainen jumala olisi siis olemassa.
Jos lääkärini ehdottaisi minulle homeopatiaa, voisin ottaa käyttöön. Kokeilinkin homeopatiaa vuosia sitten ääniongelmiin. Sehän on ihan sama onko se lumetta vai ei, kunhan saa apua.
Jos saisin lahjaksi miljoona euroa, maksaisin velkani pois ja ostaisin ison asunnon.
Ensimmäiseksi poistaisin maailmasta ihmiset eli pahuuden. Ihminen on pohjimmiltaan paha, koska meissä on sisällä katkeruutta ja surua. Se saa ihmisen harjoittamaan pahuutta ja väkivaltaa niin, että se tuhoaa kaiken ympäriltään. Kuljemme kohti tuhoa, se on fakta. Ihminen ei kykene muuttumaan, vaikka on hyviä ihmisiä, jotka taistelevat maailman pelastumisen puolesta. Silti se iso joukko ei pysty luopumaan etuoikeuksistaan tai omasta mukavuudestaan, ei ennen kuin oma koti palaa.
"Meillä on tapana tuoda matkoilta toisillemme aina rumin jääkaappimagneetti, mikä löytyy."
Antakaa minun edes kerran lasketella iso mäki alas niin, että nauttisin siitä. Suunnittelen matkaa kaverini luokse Rukalle ja aion pakottaa itseni rinteeseen. Pelkään laskettelua tosi paljon ja pelko estää oppimasta sen, miten mennään jyrkkää mäkeä kovalla vauhdilla. Laskettelu ei vain onnistu, jos siitä ei nauti.
Annoin viimeksi lahjan, kun toin kummitytölle ja Kristalle tuliaisen matkoilta. Meillä on tapana tuoda matkoilta toisillemme aina rumin jääkaappimagneetti, mikä löytyy.
Luulin itsestäni liikoja tosi usein, olen luullut jo lapsesta asti. Kävin 10-vuotiaana vuoden ajan tennistunneilla ja totesin, että nyt palkintopallit kutsuvat. Sitten tuli ensimmäinen turnaus ja menin sille sillä ajatuksella, että voitan koko paska. Sen sijaan hävisin kaikki pelit. En osannut pelata yhtään! Joudun vieläkin jarruttelemaan itseäni toisinaan.
