Armi Kuuselan ja Gil Hilarion satumainen rakkaustarina päättyi dramaattisesti: ”Tiesin sisimmässäni, ettei Gilillä enää ollut paljon aikaa”

Vuosiluku 1952 on Suomen historiassa erityisen merkityksellinen. Silloin järjestettiin Helsingin olympialaiset, maksettiin viimeiset sotakorvaukset, lanseerattiin lonkero, juotiin Suomen ensimmäiset Coca-Colat – ja kruunattiin suomalainen kaunotar universumin kauneimmaksi naiseksi.

Suomen Neidoksi valittu, Muhoksella syntynyt 18-vuotias Armi Kuusela nousi kerralla maailmanlaajuiseen kuuluisuuteen voitettuaan kesäkuussa Miss Universum -kilpailun Kalifornian Long Beachillä.

Tuomaristoon tekivät vaikutuksen hänen vaalea, naisellinen charminsa, sulava käytöksensä, säteilevä hymynsä ja tuolloin suomalaisittain harvinainen englannin kielen taito. Myöhemmin on arveltu, että Armin voiton takana olisi ollut jopa suurvaltapolitiikka.

– Minulla on aina ollut omat epäilykseni siitä, että takana olivat poliittiset syyt. Minusta tuntui, etten ansainnut niin hienoa titteliä. Arvonimi ei niinkään kohentanut, vaan alensi nuoren tytön itsetuntoa. Mutta enhän voinut mitään sille, että minut valittiin, Armi tunnusti kesällä 2003 Nina af Enehjelmille.

Armia revittiin kaikkialle, hän esiintyi kiertueella ympäri Suomen, Olavi Virta lauloi hänen nimikkoiskelmäänsä Armi (eli Neitosista ken on kaunein) ja Tauno Palo näytteli hänen rinnallaan elokuvassa Maailman kaunein tyttö.

Luonnollisesti heräsi valtakunnallinen puheenaihe siitä, kuka onnekas saisi Armin puolisokseen.

Armi esittelee 1950-luvun uimapukumuotia.

Miss Universum -palkintoon kuului työmatka maailman ympäri. Armi matkusti siskonsa Irma Kyrömiehen ja managerinsa Kalervo Karannon kanssa Saksaan, sitten Italiaan, Pakistaniin ja Intiaan, kunnes he saapuivat Filippiinien pääkaupunkiin Manilaan. Siellä Armin tehtäviin kuului muun muassa Miss Filippiinien kruunaaminen kansainvälisillä kulutustavaramessuilla.

Koko maailmanympärysmatkansa ajan Armi esiintyi edustustilaisuuksissa varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan ja alkoi uupua pahasti. Sitten tapahtui jotain virkistävää, ja väsymys teki tilaa muille tunteille. Eräillä puutarhajuhlilla pukusuunnittelija sai idean esitellä Armille komean ja nuoren liikemiehen Gil Hilarion, paikallisen ”playboyn”.

Rakkaus ei ainakaan Armin puolelta syttynyt ensisilmäyksellä.

– Mutta hän tanssi loistavasti ja jutteli mukavasti. Ei sanonut sellaisia tyypillisiä asioita, kuten ”kauanko viivyt täällä”, Armi muisteli.

Rakkauttakaan ei tarvinnut odottaa kauan. Gilin kautta Armi pääsi hetkeksi pakenemaan Manilassa vallinnutta mylläkkää. Samalla myös tunteet heräsivät molemmin puolin.

Armin piti matkustaa seuraavaan etappiinsa Hongkongiin, mutta hän lähtikin Gilin kanssa Baguion lomaparatiisiin. Oleskelua Filippiineillä jatkettiin, ja Suomessakin alettiin ihmetellä kaunottaren katoamista Kaukoitään.

Lopulta matkaa oli jatkettava, mutta Gil seurasi Armia Tokioon. Nyt olikin jo tosi kyseessä, ja pelkkä ajatus pian koittavasta erosta raastoi molempien mieltä.

Eräänä iltana Gil kosi Armia – ja sai myöntävän vastauksen.

Ongelmana oli, että Suomen lain mukaan Armi oli vielä alaikäinen ja tarvitsi avioitumiseen vanhempiensa luvan. Niinpä Aarne ja Martta Kuusela saivat vastaanottaa Muhokselle yllättävän sähkösanoman.

Rakastunut syvästi filippiiniläisen Virgilio Hilarioon. Hän on hyvä poika. Pyydän lupaanne mennä naimisiin. Armi.

Lupa ei ehtinyt Japaniin ennen vihkipäivää. Suomen pääkonsuli ja jopa paavin lähettiläs yrittivät estää avioliiton, mutta Armi ja Gil karkasivat vihille pieneen kappeliin. Armin äiti ja isä kuulivat tiedon vasta jälkikäteen Helsingin Sanomien toimittajalta – Armin ja Irman sähkeet seurasivat perästä.

Kosintansa jälkeen Gil oli joutunut ravintolatappeluun ja sulhanen astelikin alttarille silmä mustana. Siitä huolimatta vain muutaman viikon toisensa tuntenut hääpari säteili umpirakastuneena.

Avioitumisesta tuli kansainvälinen uutinen. Armin ja Gilin tuoretta liittoa seurattiin tarkasti, pahoja puheitakin supatettiin. Pariskunta näytteli rakkaustarinastaan kertovassa filippiiniläiselokuvassa Nyt ja ikuisesti (1953).

Armi ei palannut Suomeen, vaan perusti Gilin kanssa uuden kotinsa Manilaan. Seuraavan kerran hän vieraili synnyinmaassaan vasta tammikuussa 1955, jolloin Armi ja Gil osallistuivat seitsemän viikkoa kestäneelle, kulutustavaroita markkinoivalle junakiertueelle.

Valtavat ihmisjoukot ottivat Armin ja Gilin vastaan jo Seutulan lentokentällä. Hilariot matkustivat messujunalla läpi Suomen ja asettuivat rahvaan pällisteltäviksi kaikkialla radan varrella. Ulkomaalaisiin tottumattomat kansalaiset tokaisivat ajatuksensa suoraan – tosin suomea osaamaton Gil ei tällaisia sanoja ymmärtänyt: ”Vai tuon on näköinen. Meidän Eetu kutsuu sinua kilipukiksi.”

Vasta kiertueen jälkeen Armi pääsi Muhokselle esittelemään Gilin lähipiirilleen.

Jo tuolla matkalla Armi odotti heidän esikoislastaan. Arne syntyi heinäkuussa 1955, ja seuraavan kymmenen vuoden aikana perhe kasvoi vielä kahdella tytöllä ja kahdella pojalla.

Filippiineillä tehty yhteinen elokuva Nyt ja ikuisesti (1953) on jäänyt historian hämärään.

Suomessa Hilariot vierailivat tulevina vuosina harvakseltaan, aina suuren huomion saattelemina. Itsenäisyyspäivänä 1962 Armi ja Gil tanssivat Presidentinlinnan parketilla Urho Kekkosen vieraina.

Gil nimitettiin Suomen kunniakonsuliksi, hän edisti suomalaisten kiukaiden markkinointia Filippiineillä sekä toimi kotimaassaan Marimekon edustajana. Yhdessä pariskunta pyöritti myös Gilarmi-hotelliketjua. Gilarmin nimi näkyy Manilassa yhä edelleen, vaikka tarina sen takana on jo unohtunut.

Armi ja Gil tutustuivat Filippiinien diktaattoriin Ferdinand Marcosiin ja hänen vaimoonsa Imeldaan, joka hänkin oli entinen missi ja tunnettiin poskettomasta kenkäkokoelmastaan. Samaan aikaan useimmilla filippiiniläisillä ei ollut varaa minkäänlaisiin kenkiin.

Hilariot antoivat Marcoseista Suomenkin mediassa myönteisiä lausuntoja, mikä herätti länsimaissa suurta närää. Vuosikymmeniä myöhemmin Armi selitti, etteivät sotilasdiktatuurissa asuvat voineet arvostella julkisesti presidenttiparia.

Muutenkin suomalaiset alkoivat kyllästyä Hilarion perheen kuulumisiin kaukana merten takana.

Kiinnostus heräsi surullisella tavalla syksyllä 1975.

Perhekuva hieman ennen Gilin kuolemaa 1975. Vasemmalta Armi, Jussi, Gil, Mikko, Anna-Liisa ja Eeva Hilario.

Armi ja Gil olivat viettäneet pitkän loman Suomessa ja Euroopassa. Samalla matkalla Gilin terveydentila heikkeni huomattavasti. Hän sairasti diabetesta, jonka aiheuttama kuolio uhkasi edetä raajoihin. Jo aiemmin hän oli saanut sekä sydän- että aivoinfarktit.

– Tiesin sisimmässäni, ettei Gilillä enää ollut paljon aikaa. Hänellä oli viimeisinä vuosinaan surullinen katse muuten niin elävissä silmissään. Sairaudet verottivat Gilin voimia eikä hän jaksanut työskennellä kuten ennen, Armi kertoi.

He ehtivät vielä palata yhdessä Filippiineille. Syyskuun seitsemäntenä päivänä vain 48-vuotias Gil Hilario kuoli Manilassa sydänkohtaukseen.

Suruhuntuun verhoutunut Armi saattoi lastensa kanssa Gilin hautaan Manilassa. Hän oli miehensä kuoleman jäljiltä täydessä šokissa ja joutui miettimään askel askeleelta, kuinka selviäisi surussaan. Ikään kuin henkilökohtaisessa tragediassa ei olisi ollut riittävästi taakkaa kannettavaksi, suomalainen media saapui kutsumattomina vieraina hautajaisiin. Valokuvaajat ottivat surevasta leskestä ja hänen perheestään lähikuvia, ja toimittajat kirjoittivat sivutolkulla siirappisia reportaaseja Armin murhenäytelmästä.

Suru vaihtui vihaksi. Armi päätti, että koko touhu loppuisi tähän. Hänen perheensä oli yli 20 vuoden ajan saanut osansa massiivisesta julkisuudesta. Armi kertoi, että missitausta vaivasi hänen tyttäriään muutenkin.

– Heille huomautettiin siitä, kuinka äiti oli maailman kaunein ja te kuitenkin niin vaatimattoman näköisiä. Molemmat saivat siitä täydellisen kompleksin.

Armi esiintyi yhä julkisuudessa ja antoi haastatteluja, mutta yritti olla kommentoimatta yksityiselämäänsä. Pian media alkoi uutisoida huhuja Armin uusista miesystävistä, vaikka asioissa ei välttämättä ollut perää.

Armi löysikin Filippiineiltä uuden rakkauden. Hän kihlautui lähetystössä työskentelevän amerikkalaisen diplomaatin Albert Williamsin kanssa, ja pari avioitui heinäkuussa 1979 Washingtonissa. Suomen lehdistö sekosi jälleen ja pommitti Albertia, joka Gilin tavoin kommentoi parisuhdetta auliimmin kuin Armi.

Lopulta Armi ja Albert tapasivat Helsingissä Yhdysvaltojen suurlähetystössä toimittajat ja kuvaajat viimeistä kertaa. Sen jälkeen esirippu sulkeutui lähes lopullisesti. Armin ja Gilin tarina oli ollut vapaata riistaa, mutta Albertin kohdalla se oli kirjaimellisesti toinen tarina.

Albertin kanssa Armi asui hetken aikaa Barcelonassa, Washingtonissa ja Istanbulissa, kunnes asettui Kaliforniaan San Diegoon ja sen kaupunginosaan La Jollaan.

Aikoinaan maailman kauneimmaksi naiseksi valittu nainen vaalii yhä tarkasti yksityisyyttään. Joskus kesällä suomalaiskaupungin vilinässä silti saattaa kävellä vastaan elegantti 90-vuotias rouva, jonka hymy tuo jotain tuttua mieleen. Nykyään yhä harvemmille.

Armin suorat sitaatit ovat Nina af Enehjelmin teoksesta Armi Kuusela – myytti, julkkis ja supertähti (WSOY 2003).