Apu

Arja Saijonmaa: "En ymmärrä miksi nyt yhtäkkiä kelpaan, kun en ole kelvannut 30 vuoteen Suomen televisioon"

Arja Saijonmaa: "En ymmärrä miksi nyt yhtäkkiä kelpaan, kun en ole kelvannut 30 vuoteen Suomen televisioon"
Arja Saijonmaan uran pahimpia paikkoja oli esiintyä suorassa tv-lähetyksessä heti, kun Mikis Theodorakis oli haudattu.
Julkaistu: 17.9.2021

Laulaja Arja Saijonmaa, 76, on elänyt matkalaukkuelämää koko aikuisikänsä. Kansainvälisellä tähdellä on koti Helsingissä, Pariisissa ja Tukholmassa, mutta koronan myötä hän on viettänyt kotimaassaan Suomessa aikaa enemmän kuin koskaan.

Tänä syksynä sinut nähdään Ylen ­suositussa Elämäni biisi -sarjassa. Edellisestä kerrasta televisiossa Suomessa on kulunut jo pitkä aika, miksi?

En ymmärrä miksi nyt yhtäkkiä kelpaan, kun en ole kelvannut 30 vuoteen Suomen televisioon. Esiinnyn täällä aina täysille saleille ja yleisö kaipaa minua. Oikein on tehnyt pahaa monta kertaa, että en ole voinut laulaa tai näyttäytyä. Olen iloinen, että pääsen laulamaan lauluja, jotka ovat eri repertoaarista kuin omani. Tuntuu todella sydäntä lämmittävältä saada esiintyä kotimaassa.

Toissa viikon lauantai oli kova paikka, sillä tulin laulamaan suoraan lähetykseen Mikis Theodorakiksen hautajaisista Kreikasta. Se oli myös ensimmäinen kerta kahteen vuoteen, kun pääsin esiintymään laulajana. Oli kova paikka joutua suoraan lähetykseen Suomen kansan eteen. Se oli yksi pahimpia paikkoja, joita minulla on ollut – yliväsyneenä ja surullisena hautajaisista suoraan lähetykseen. Tämä on tätä taiteilijoiden draamaa!

Yksi sydämen asiasi on humanitaarinen työ. Miksi se on sinulle tärkeää?

Olen kiinnostunut monista asioista ­politiikasta maailman tilaan, filosofiaan ja kirjoihin, aatteista ihmisiin ja trendeihin. Olen käynyt useilla pakolaisleireillä Afrikasta Guatemalaan ja kokenut kovia sekä ollut vaaratilanteissa mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Mutta ammennan niistä voimaa lauluihini.

Artistiurani alkoi taistelusta Kreikan diktatuuria vastaan ja Helsingin Ylioppilasteatteri oli katalysaattori nuorille opiskelijoille. Siellä tuuletettiin uusia aatteita sekä ideoita, joten oikeudenmukaisuus ja vapaustaistelu ihmisten puolesta iskostuivat syvään.

Synnyin siihen aika­kauteen ja sain sieltä suuret vaikutteeni.

Siellä tapasin myös Mikis Theodorakiksen, joka taisteli demokratian puolesta Kreikan diktatuuria vastaan. Kun hän kutsui minut maailmanympärimatkalle, läksin siltä istumalta. Jätin kaiken aatteen oikeudenmukaisuuden ja demokratian siivittämänä. Olen edelleen tavallaan samalla matkalla.

”Mikis Theodorakis oli läheinen ystäväni ja mentorini loppuun saakka. Hänen mukanaan loppui suuri yksi ajanjakso. Onneksi hänen laulunsa elävät ja minulla on suunnitelmia jatkaa niitä.”
Arja Saijonmaa

Mitä ajatuksia Mikiksen poismeno sinussa on herättänyt, mitä unelmia sinulla vielä on?

Hän oli läheinen ystäväni ja mentorini loppuun saakka. Mikiksen kaari loppui ja hänen mukanaan suuri yksi ajanjakso. Ennen koronaa meillä oli yhteisiä suunnitelmia, meillä oli juhlavuosikin. Korona muutti suunnitelmia, vaikka hän olikin jo 96-vuotias eikä voinut niin hyvin enää viimeisinä vuosina. Onneksi hänen laulunsa elävät ja minulla on suunnitelmia jatkaa niitä.

Tekemistä riittää. Minulla on lista täynnä asioita joita haluan tehdä, katson vain tulevaisuuteen ja mietin uusia projekteja.

Keikkailet normaalisti ympäri maailmaa, mutta viime keväänä koit monen muun tavoin pysähdyksen, kun koronapandemia pysäytti kaiken. Mitä tapahtui?

Jäin ensin karanteeniin Ruotsiin, sillä meillä keskeytyi iso teatteriproduktio, jossa olin mukana. Se oli melkoinen kriisitilanne, koska emme tienneet miten vaarallinen korona on. Minut tuotiin Tukholmaan studioon, jossa vietin suurin piirtein seitsemän kuukautta. Ensimmäinen kevät oli niin vaarallista aikaa. Nyt olen ollut Suomessa jo pitkään, kesät ja kaikki.

Varotoimista huolimatta sait koronatartunnan pandemian alkuvaiheessa Ruotsissa. Millaisia oireita sinulla oli?

Sain nuhan ja lämmönnousua, mutta muuten selvisin säikähdyksellä. En edes uskonut, että minulla on korona. Sitten pääsiäisen tienoilla huomasin menettäneeni haju- ja makuaistini, mutta sitäkään ei tiedetty, johtuiko se vain kovasta nuhasta vai koronasta. Vasta kesällä 2020 menin vasta-ainetesteihin, joissa selvisi, että olin sairastanut koronan.

Kun tulin Suomeen tänä keväänä, menin ennen rokotusta vielä uudestaan vasta-ainetestiin. Siellä selvisi, että täsmälleen vuosi koronan jälkeen minulla oli vieläkin vasta-aineita veressä! Kaikki sanoivat, ettei vasta-aineita voi muodostua niin pitkäksi aikaa, mutta minulla niitä oli. Nyt olen saanut jo kaksi rokotustakin, että vasta-aineita piisaa. Ehkä silläkin oli vaikutusta, että minulla oli hyvä kunto, kun tämä virus tuli maailmaan – en tiedä. Tauti oli tosiaan lievä minulla.

Olet koronan vuoksi joutunut pitämään lomaa. Miltä se on tuntunut?

Luonto pysäytti, joten olin viime ja tämän kesän Suomessa maalla. Olen paiskinut töitä ja ollut liikenteessä koko ajan. Kun pakkolomautus tuli, otin sen rauhallisesti.

Otin sen suorastaan sapattivuotena, vaikka olen menettänyt kollegoideni tavoin työpaikkani.

Nyt olen pääsemässä pitkästä aikaa omaan ammattiini Elämäni biisin myötä.

Olet tehnyt pitkän uran Ruotsissa ja levyjäsi on myyty yli kaksi miljoonaa kappaletta. Mikä on suosiosi salaisuus?

Varmasti se, että saan tehdä jotain, mihin minulla on palava halu. Saan siitä energiaa, samoin yleisöstä. Olen avoin ihminen ja joskus mietin, olenko liikaakin.

Olen tällainen läpikuultava olio, oma itseni ja se nähtävästi resonoi kanssaihmisissä. He ymmärtävät, että olen juuri tällainen, kaikkine vikoineni. Urani ei ole vaatinut minulta mitään, teen niin kuin haluan. Minulla vain on ollut kysyntää.

Kerro jokin salaisuutesi.

En rupea kertomaan. Sitten ne eivät ole enää salaisuuksia!

Arja Enni Helena Saijonmaa

  • Syntyi: 1. joulukuuta 1944 Helsingissä.

  • Asuu: Tukholma, ­Helsinki, Pariisi.

  • Perhe: sukua, läheisiä.

  • Harrastaa: sitä mitä tekee.

  • Ajankohtaista: Elämäni biisi TV1 lauantaisin ja Yle Areenassa.

1 kommentti