Arja Koriseva ei siedä itsekkyyttä, omahyväisyyttä, ”mulle kaikki heti!” -ajatusta – ”Epäoikeudenmukaisuus varallisuuden jakautumisessa saa minut vihastumaan”

Teini-iässä ihailin erityisesti kotimaisia ja ulkomaalaisia artisteja. Halusin laulajaksi ja esiinnyinkin jo ihan pienestä kaikissa mahdollisissa juhlissa. Pääsin 13-vuotiaana bändin solistiksi ja 17-vuotiaana aloitin lauluopinnot Keski-Suomen konservatoriossa tähtäimenä laulajan ura. Huoneeni seinät oli vuorattu Suosikin artistien julistekuvilla.

Minuun jäi pysyvät jäljet, kun kävin ala-astetta Heiskan koulussa. Siellä oli upeat opettajat ja luokallani vain kolme oppilasta, koko koulussakin vain noin 30 oppilasta. Koulu oli toinen kotimme. Siellä sai käyttää luovuutta, ja kaikkea touhuttiin yli luokkarajojen yhdessä. Sain suuren kipinän opiskella opettajaksi.

Viimeksi nauroin makeasti, kun olin Samppalinnan kesäteatterin Jagellonica-esityksessä. Huipputaitava näyttelijä- ja muusikkokaarti sekä Lahtisen Niinan oivaltava teksti saivat minut nauramaan ääneen niin monta kertaa! Konsertoin itse samalla lavalla 9. heinäkuuta.

Vihaan sydämeni pohjasta itsekkyyttä, omahyväisyyttä, ”mulle kaikki heti!” -ajatusta. Epäoikeudenmukaisuus varallisuuden jakautumisessa saa minut vihastumaan. Toivon niin sydämeni pohjasta kaikille hyvää ja rauhaisaa elämää. Olen ollut onnekas, ahkerakin, ja sen myötä olen pyrkinyt jakamaan hyvää läheisilleni sekä monille muille esimerkiksi hyväntekeväisyys-työlläni.

Sukurasitteeni on se, että mahdollisimman paljon koetetaan tehdä asioita itse. Puuhastellaan ja touhutaan niin, että läheiset välillä harmistuvat. Sitten he kokevat, että heidänkin pitäisi touhuta koko ajan. Nautin, kun saan käsillä aikaiseksi, se on vastapainoa abstraktille työlleni. Leikkaan lasteni ja mieheni hiuksia, teen kasvohoitoja saunan jälkeen, puuhaan pientä pintaremonttia ja raivaan metsää.

Hermoni menevät, kun jokin tekninen laite ei toimi just silloin, kun sitä kipeimmin tarvitsisi. En jaksaisi yhtään perehtyä tietotekniikkaan tai muihin vempeleisiin. Näissä jutuissa ilolla otan apuja vastaan.

Ennen oli paremmin ainakin yhdessä tekeminen. Talkoot olivat tuttu juttu, mummoloissa oltiin porukalla niin heinä- kuin perunapellollakin. Vanhempani pitivät kyläkauppaa ja yhteisöllisyys oli läsnä kylän kokoontumispaikassa.

Urho Kekkosesta haluan sanoa, että hän oli oikeassa sanoessaan, että kaikki syyt olla liikkumatta ovat tekosyitä. Huomaan itsekin keksiväni niitä, vaikka koetan pitää kunnostani ja liikkuvuudestani huolta erilaisin liikuntaharrastein.

Ensimmäiseksi poistaisin maailmasta sodat, vihan, julmuuden, itsekkyyden ja epäoikeudenmukaisuuden. Jo teininä sain huoneentaulun, jonka sanoman toivoisin kaikkien muistavan: Tee toisille niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän. Ja rakkaus voittaisi!

Annoin viimeksi lahjan ystävälleni Seijalle hänen täyttäessään upeat 90 vuotta. Asuin hänen ja miehensä Matin luona ensimmäiset kaksi viikkoa, kun olin Samppalinnan kesäteatterin My Fair Ladyn harjoituksissa vuonna 2000. Heistä tuli minun läheiset ystävät ja minusta heidän ”esikoinen”.

Aion vielä opetella tekemään omia lauluja. Olen saanut hiukan jo kokemusta sanoittamisesta ja biisileireistä Eija Hinkkalan, Antti Kleemolan, Samuli Turusen ja Jari Latomaan kanssa. Seuraavaksi meiltä ilmestyy Tee se tänään -laulu, joka kehottaa tekemään asioita nyt eikä ”sitku”. Tärkeä neuvo!