Voi noita silmiä! Kauniithan ne ovat aina olleet, mutta nyt ne säihkyvät kirkkaampina kuin koskaan. Arja Koriseva kiiruhtaa halaamaan ja alkaa puhua pulputtaa. Hän uhkuu energiaa ja nauru raikaa kuten ennenkin. Siro vartalo on entisellään ja kuvausvaatteet istuvat hänen yllään kuin hansikkaat. Syöpähoitojen ja lohtuherkuttelun tuoma turvotus on poissa. Vain lyhyet hiukset kielivät siitä, mitä suosikkilaulaja on kuluneen vuoden aikana joutunut kokemaan.

Viime vuoden maaliskuussa Arja kävi ensimmäistä kertaa kunnallisessa mammografiakuvauksessa, olihan hän juuri saavuttamassa rintasyövän seulontaiän eli 50 vuotta. Kuvissa ei näkynyt mitään rintasyöpään viittaavaa.

Syyskuussa, kun kuvauksista oli kulunut vain puoli vuotta, Arjan käsi osui vasempaan rintaan ilmaantuneeseen kipeään pattiin. Hän suhtautui löytöön melkoisen levollisin mielin, mutta tilasi kuitenkin saman tien ajan lääkäriin.

– Ajattelin, että onhan rinnassa rauhasia. Rinnat elävät ja muuttuvat kaiken aikaa. Olen tehnyt vauvan vielä yli 40-vuotiaana, joten minun rintani ovat olleet koko ajan myös käytössä. Jotenkin kuvittelin sen vähentävän pahanlaatuisten kasvainten kasvua.

Tutkittuaan patin ultraäänellä lääkäri lausui sanat, jotka vuosittain yli 5 000 suomalaisnaista kuulee: ”Täytyy ottaa koepala.”

– Kasvain oli niin piilossa, että vaikka se tuntui käteen, sitä ei näkynyt mammografiakuvissa, ei edes leikkausta edeltäneenä päivänä. Jos rinnat ovat kiinteät, kasvain ei välttämättä näy mammografiassa.

– Kehotankin kaikkia naisia käymään mammo-

grafian lisäksi vapaaehtoisessa ultraäänitutkimuksessa, Arja sanoo painokkaasti.

Koepalan oton jälkeen Arja lähti kiertueelle pohjoiseen. Kahden päivän kuluttua lääkärikäynnistä hän oli menossa ruokailemaan Kuusamon Rukahovin ravintolaan, kun puhelin soi ja Arja sai elämänsä sokeeraavimman puhelun. Lääkäri kertoi, että kasvain on pahanlaatuinen.

– En ollut varautunut siihen, että tieto tulisi niin pian. Ja pitikö sen tulla juuri silloin, kun olin töissä enkä kotona perheeni luona?

Onnekseen Arjalla oli Lapissa mukana ystävä ja Fortuna-orkesterin työtoverit, joten hän ei joutunut olemaan yksin tyrmistyttävän tiedon kanssa eikä hänen tarvinnut ajaa kiertueen jälkeen yksinään Ylläkseltä  kotiin Toivakkaan.

Moni pitää julmana sitä, että diagnoosi kerrotaan puhelimessa.

– Olisi tietysti ihanampaa saada kutsu lääkärikäynnille ja ottaa mukaansa läheinen, joka osaisi esittää tarkentavia kysymyksiä. Itse voi olla siinä tilanteessa niin sekaisin, ettei kykene painamaan kaikkia asioita mieleensä, Arja sanoo.

Lääkärin puhelun jälkeen Arja soitti ensimmäiseksi aviomiehelleen Pekalle.

– Hän suhtautui asiaan melko rauhallisesti ja sanoi, että ”tästäkin selvitään” ja kysyi, jaksanko tehdä työni vai haluanko tulla pois.

Arja päätti tehdä sovitut keikat.

– Kun pääsin kotiin, kerroimme asiasta lapsille yhdessä. Syöpä on sairautena niin paljon puhuttu, että nuoretkin lapset tietävät siitä paljon, Arja sanoo.

– Sanana syöpä on pelottava. Kuolemanpelko hiipii sen myötä väistämättä mieleen. Olenkin mieluummin puhunut ja ajatellut niin, että on hyvänlaatuisia ja pahanlaatuisia kasvaimia. Minulla on nyt pahanlaatuinen, jota pystytään hoitamaan.

Arja kertoi lapsilleen vaihe vaiheelta, mitä hoidot tarkoittavat ja mitä tapahtuu.

– En koskaan ollut niin sairas, että olisin jäänyt sängyn pohjalle. Sekin rauhoitti meitä kaikkia.

Arja pääsi rintasyöpäleikkaukseen Keski-Suomen keskussairaalaan parin viikon sisällä diagnoosista.

– Ajattelin, että lähteköön tukka ja lähteköön rinta. Leikatkaa niin paljon kuin tarvitsee, kunhan minulla on mahdollisuus selvitä. En tarvitse enää rintoja imettämiseen, ja kaiken voi myöhemmin korjata. Vaikka minut tikku-ukoksi riisutaan, se on pientä sen rinnalla, että saan elää.

Kasvain poistettiin ja Arjan vasen kainalo tyhjennettiin imusolmukkeista, sillä syöpä oli ehtinyt jo lähettää kaksi etäpesäkettä vartijaimusolmukkeisiin.

Koska Arjan kasvain oli ilmaantunut nopeasti, syöpätyyppi arvioitiin  ärhäkäksi. Siksi hänelle tehtiin perustutkimusten lisäksi myös pään tietokonetomografiakuvaus ja vartalon magneettikuvaus.

– Kasvaimia ei löydetty muualta kehosta. En tahtonut uskoa sitä, vaikka minut oli tutkittu päästä jalkoihin. Se on kuulemma hyvin tyypillinen reaktio, Arja sanoo.

– Alkuvaiheessa ajattelin, että kasvaimia on kaikkialla minussa. Joka paikkaan sattui, Arja kertaa syövän leviämisen ja sairauden uusiutumisen pelkojaan, jotka ovat tavallisia rintasyöpään sairastuneille.

Leikkauksessa Arjalle laitettiin haavadreeni eli laskuputki, joka estää nesteen keräytymistä leikkausalueelle. Dreeni oli Arjan kyljessä viikon verran.

– Se rajoitti liikkumista. Olen aina urheillut ja kehoni on toiminut moitteettomasti. Olin saanut elää terveenä ensimmäiset 50 vuotta. Nyt sitten tuli lääkkeitä ja muuta kahmalokaupalla.

Kainalon imusolmukkeiden poisto johtaa toisinaan lymfaödeemaan eli leikatun puolen käden turvotukseen. Arja on toistaiseksi siltä säästynyt.

– Jumppasin kättäni sitkeästi säilyttääkseni liikeradat ja estääkseni turvotusta, hän kertoo.

Kun leikkaushaava oli parantunut, alkoivat solunsalpaaja- eli sytostaattihoidot. Arja sai monille rintasyöpäpotilaille tutun hoidon eli kuusi sytostaattitiputusta ja 20 sädehoitokertaa. Solunsalpaajat tiputettiin suoneen kolmen viikon välein. Sädehoidossa hän kävi sytostaattihoitojen jälkeen joka arkipäivä kuukauden ajan. Hoidot olivat ohi maaliskuussa. Arja kesti hoidot hyvin.

– Solunsalpaajahoito ei satu eikä tunnu. Verisuonia se tosin rasittaa. Pahoinvointi saadaan kuriin lääkkeillä. Ensimmäisen sytostaatin jälkeen minulla oli nivelkipuja ja jokaisen hoidon jälkeen olin muutaman päivän väsynyt, siinä kaikki.

Arja ylistää häntä Jyväskylässä hoitanutta henkilökuntaa.

– Sain hienotunteista ja henkilökohtaista hoitoa. Oloni tehtiin turvalliseksi enkä ahdistunut ollenkaan. Kaikki oli selkeää ja johdonmukaista, aivan kuin opettajainkoulutuslaitoksessa: kun teet niin kuin sanotaan, neljän vuoden päästä olet maisteri, Arja vertaa.

Arja suojeli mielenrauhaansa eikä käynyt lukemassa syöpää koskevia nettikeskusteluja.

– Sen sijaan luin kirjoittamaasi Rintasyöpävuosi-kirjaa siinä järjestyksessä kuin hoitoni eteni. Kiitos kun kirjoitit rintasyövästä, niin minun ei tarvinnut kirjoittaa päiväkirjaa, Arja sanoo tämän jutun kirjoittajalle.

Hiukset eivät lähteneet heti ensimmäisen doketakselihoidon jälkeen. Sen sijaan ne alkoivat kuroutua päälaelle kummallisiksi rastoiksi. Arja vetää käsillä kasvojaan ylöspäin näyttääkseen, miltä tukan kuroutuminen tuntui.

– Lopulta oli pakko pyytää kampaajaystävääni Paulaa ajamaan ne pois. Kavahdin aina peilikuvaani. Näytin vieraalta.

Arja oli iloinen, että hänen ei tarvinnut lähteä ihmisjoukkoihin, ja jos piti, hän saattoi kulkea pipo päässä. Olihan talvi.

Arja Koriseva viihtyy lyhyessä tukassaan, mutta luultavasti hiukset saavat kasvaa, jotta kampaukseen saa työn vaatimaa vaihtelua.

Rintasyöpähoitojen yhteydessä potilaille annetaan myös kortisonia, joka lisää solunsalpaajien tehoa, vähentää pahoinvointia ja lievittää luuytimeen kohdistuvia haittavaikutuksia. Kortisoni aiheuttaa potilaalle näläntunnetta ja unettomuutta. Se myös pöhöttää.

– Naamani oli kortisonista turvoksissa ja täynnä sytostaattien aiheuttamia aknenäppyjä. Olin kalju. Minulla ei ollut ripsiä eikä kulmakarvoja. Sanoin miehelleni, että nyt tarvitaan prinssi suutelemaan minut prinsessaksi. Kuningattareksi tästä on vielä pitkä matka.

Kortisoni valvotti Arjaa öisin. Silloin tummat ajatukset saivat vallan ja kuolemanpelko oli pahimmillaan.

– Yöllä asiat muuttuvat suuriksi ja vaikeiksi.

Ystävä keksi pelastuksen ja latasi Arjalle äänikirjoja.

– Niiden avulla sain iltaisin itselleni rennon hetken. Ne veivät minut omaan maailmaansa. Oikein odotin nukkumaan menoa, Arja sanoo ja kertoo kuunnelleensa sairauslomansa aikana  Enni Mustosen ja Leena Lehtolaisen koko tuotannon. 

Arja Koriseva on pesunkestävä optimisti. Siksi hän osasi jopa nauttia syöpähoitojaksostaan.

– Olin täynnä energiaa! Kun muut lähtivät töihin ja kouluun, minä sain jäädä kotiin. Vaikka olin ihan hirveän näköinen, ajattelin että so what, minun on lupa olla.  Kerrankin sain itse päättää, mitä teen vai teenkö mitään. 

Arja nautti kotona olosta ja siitä, ettei tarvinnut lähteä minnekään.

– Jos minulle olisi noussut kuume, olisin joutunut sairaalaan. En halunnut ottaa sellaista riskiä. Siksi jäin sairauslomalle. Oli ihanaa olla kotona.

Uudesta vapaudestaan hullaantuneena Arja teki pintaremonttia. Hän uusi kylpyhuoneen silikonit ja kunnosti sisäportaat.

– Yhtään ei tarvinnut miettiä, millaisissa vaatteissa kulkee, työssään jatkuvaan laittautumiseen tottunut laulaja sanoo.

– Nautin hetkistä ja mielen keveydestä!

Arja Koriseva on yksi niistä lukuisista naisista, joille on tullut rintasyöpä ilman yhtään tunnettua riskitekijää. Suvussa ei ole rinta- tai munasarjasyöpää eikä Arja ole käyttänyt hormonikorvaushoitoa. Hän on imettänyt pitkään lapsiaan. Arjalla ei ole ylipainoa eikä hän käytä runsaasti alkoholia. Hän liikkuu paljon ja syö terveellisesti.

– Lääkäri sanoi minulle, että ei kannata miettiä, mistä syöpäni johtuu. Se on tullut ja se pitää selättää.

Stressillä Arja uskoo olleen vaikutusta syövän syntyyn. Hänellä oli ollut poikkeuksellisen kova työtahti edellisenä vuonna. Myös Arjan ja Hellevi Poudan kirjoittama kirja Kuningatar Arja – ammattina artisti teetti paljon töitä.

 Arjan rintasyövän ennuste on ollut koko ajan positiivinen ja toivoa antava. Syöpä oli hormonipositiivinen, joten hän käyttää seuraavat viisi vuotta estrogeeninestäjää.

– Lääke aiheuttaa vaihdevuosioireita. Tyyny polttaa päätä ja täkki kuumottaa. 

Syövän sairastaneilta kysytään aina, miten tauti on muuttanut heitä. Kysytään siis Arjaltakin.

– Elän nykyhetkessä ja ymmärrän, että vähemmän on enemmän. Minun ei tarvitse enää yrittää ja suorittaa niin paljon. Sairaus ei vie minua eikä pelko hallitse elämääni. Uskon, että syöpä on voitettavissa ja tiedän, että apua tulee varmasti, jos se pulpahtaa uudelleen esiin. Elämä tuntuu ja maistuu hyvältä! Elä-

mäniloni ei ole kadonnut missään vaiheessa.

Arjan ääni värähtää vain, kun hän puhuu lapsistaan. 

– On vaikea arvioida, miten tämä on heihin vaikuttanut. Avoin keskustelu auttaa.

Yhteisenä joululahjana perheeseen tuli labradorinnoutajapentu Bruno. 

Arja Koriseva palaa yleisönsä eteen juhannusaattona Kangasniemen lavalla.

– Se on lähilavani, kotoamme on sinne alle 50 kilometriä. Olen esiintynyt Kangasniemellä juhannuksena monta kertaa ja käynyt itsekin siellä tanssimassa. Yleisössä on varmasti paljon tuttuja ihmisiä.

– Juhannus on riemullinen juhla. Silloin on hyvä palata, Arja Koriseva sanoo.

Hän seisoo edessäni valkoisessa kylpytakissaan kuvausmeikki kasvoillaan. Kaiuttimista tulvii Arjan tulevan levyn ensimmäisen single Leipää, lempee ja lämpöö, jonka sanat on tehnyt Mariska.

Kylmät väreet kulkevat kehoni läpi, kun Arja Koriseva katsoo intensiivisesti ruskeilla silmillään ja laulaa:

Miksi uskoisin, että tällä kertaa tilanne on täysin toivoton?

Mä seuraan pientä toivon kipinää.

Taivaan linnutkaan eivät huolta kanna, ne vain laulelee.

Sammakko on suudeltu prinsessaksi eikä kuningattareksi ole matkaa nimeksikään.

– Lisää uutta musiikkia on tulossa, Arja sanoo onnellisena uusista innokkaista ihmisistä ympärillään. ●

Teksti Marja Aarnipuro, kuvat Jouni Harala, stailaus ja meikki Ida Jokikunnas