Anu Pentik ja Eppu Nuotio kasvoivat molemmat ilman äitiä

Kirjailija Eppu Nuotio sai yllättäen tehtäväkseen kirjoittaa näytelmän keramiikkataiteilija Anu Pentikistä, eikä hän epäröinyt. Ei, vaikka hän tunsi Pentikin vain tämän suunnittelemista astioista. Niitä oli jo Nuotion lapsuudenkodissa Iisalmessa kuten monissa muissa suomalaisissa kodeissa.

Anu Pentikin lapsuudenkoti oli Kuusankoskella, mutta kahden naisen yhteinen tarina alkaa pohjoisesta, Posiolta.

Kun Eppu Nuotio lähti matkaan kotoaan Berliinistä pohjoista kohti, Posionjärvi oli tuskin päässyt jääpeitteestään.

Perillä hän tapasi ensimmäistä kertaa Anu Pentikin, ja tämä osoittautui kursailemattomaksi ja rohkeaksi naiseksi: Pentik meni saman tien uimaan hyytävän kylmään järveen.

Ensimmäinen kohtaaminen vei kaksi eri-ikäistä naista lähelle toisiaan. Eppu Nuotio ajatteli olevansa etuoikeutettu saadessaan kirjoittaa Anu Pentikin poikkeuksellisen voimaannuttavan elämäntarinan.

Näytelmä Anu Pentik – nainen, joka loi savesta maailman on taiteilijatarina ja äidittömänä kasvaneen tytön kasvutarina. Se on myös kertomus vahvasta avioliitosta ja yrittäjyydestä, joka on kestänyt notkahdukset.

On mentävä pelottavaa kohti. Se pitää paikkansa näiden kahden erilaisen taiteilijan kohdalla. Anu Pentik ja Eppu Nuotio tunnistivat toisissaan muitakin yhteisiä piirteitä ja kokemuksia kuin kyvyn mennä kohti pelottavaa ja tuntematonta.

Mihin he ryhtyvätkin, he ryhtyvät siihen innostuneina ja luomisen iloa tuntien. Anu Pentikistä voi sanoa, että hän on tulilla nanosekunnissa, Eppu Nuotiota taas naiseksi, joka menee vaikka läpi harmaan kiven.

– Kirjoittamani näytelmä kertoo luomisen väkevästä voimasta, näkemisen kyvystä, tekemisen halusta ja työtä pelkäämättömän ihmisen taidosta tehdä mahdottomasta mahdollinen. Ensin minua kyllä pelotti, miten voin ronkkia toisen elämää, Nuotio sanoo.

Anu Pentikistä tuli "äiti" kuusivuotiaana

Kuusivuotiaan Anun elämän suunta kääntyi, kun paperikoneen viilarina työskennellyt isä Lauri Pasi oli tullut eräänä kiirastorstaina kotiin. Anu Pentik sanoo, että hän voisi yhä piirtää tilanteesta kuvan, niin väkevän visuaalinen ja värien täyttämä on tuon kaukaisen hetken muisto.

– Isällä oli käsissään äidin kettupuuhka, myrkynvihreä takki ja paperipussissa appelsiineja, jotka olivat vuonna 1948 suuri harvinaisuus. Isä kertoi äidin kuolleen synnytyksen jälkeisiin komplikaatioihin ja sanoi minulle, esikoiselle, että sinusta tulee nyt äiti.

Vaikka Anu Pentik oli vasta kuusi, hän muistaa äidin hyvin elävästi ja sen, kuinka kauniita vaatteita hän lapsille ompeli. Äiti oli kauniiden asioiden ihminen.

Pikkuinen Anu alkoi huolehtia pikkuveljestään Osmosta ja pikkusiskostaan Ailista, keskosesta, joka selvisi hyvin elämään viisaan kätilön auttamana. Perheen apuna oli äidin kuoleman jälkeen kodinhoitaja, mutta myös Anu osallistui kotitöihin ja oppi hyväksi puuronkeittäjäksi.

– Sain jo silloin mahdollisuuden selviytyä ja kasvoin vastuulliseksi, pärjääväksi ihmiseksi. Minulla oli vahva mielikuvituselämä, ja isän tuodessa tehtaalta piirustuspaperia piirsin niin paljon kuin ehdin.

Silti hän oireili 12-vuotiaana psyykkaamalla itselleen pahan ihottuman. Se oli murrosikää lähestyvän tapa hakea huomiota.

– Olin ja olen kova tahtoihminen ja sain ihottuman nousemaan parissa tunnissa.

Ihottuma loppui siihen, että tytön ongelmat vaistonnut Kuusankosken kunnanlääkäri käski hänen lopettaa tautien keksimisen.

Eppu Nuotion äiti pitkässä sairauskierteessä

Tädit ja isosisko ja kodinhoitajat olivat tukena, kun Eppu Nuotio oli pikkutyttö. Hänen äitinsä sairastui Epun synnyttyä paksusuolen haavaumaan. Pitkä sairauskierre johti masennukseen.

– Äiti oli elämäni ensimmäiset neljätoista vuotta sairaalassa pitkiä jaksoja. Isosiskoni Päivin lapsuus loppui siihen, sillä hän joutui huolehtimaan minusta. Kärsin maitoruvesta, itkin ja huusin ihoni kutinaa ja lehmänmaidon aiheuttamia vatsavaivoja. Perheemme apuna ollut kuuro isotätini ei kuullut huutoani.

Äiti oli vuosia poissa perheen arjesta, ja Epulla oli paljon aikaa leikkiä. Kun Anu saman ikäisenä joutui kotitöihin, Eppu viiletti muiden lasten kanssa ympäri naapuruston pihoja ja uskoi vakaasti isänsä Eero Silvennoisen elämänohjeeseen.

– Isä sanoi aina, ettei mitään hätää. Että kaikesta selvitään.

Kaikesta selvittiin, ja Eppu Nuotio sai äitinsä takaisin aikuisena. Nuotio oli 40-vuotias äitinsä kuollessa, ja tämä ehti olla vielä ”mahtava mummu” Epun ja ohjaaja Kurt Nuotion kolmelle lapselle.

– Kuunnellessani Anun elämäntarinaa tunnistin sieltä monia yhteisiä tuntemuksia, mutta myös eroavaisuuksia. Anu on lapsesta saakka ollut voimakastahtoinen ja itsetuntoinen.

Anu Pentik kuuntelee ja sanoo, että tunnistaa helposti turhanpuhujat ja ne, jotka tekevät, eivät vain puhu.

Molempien selviytymistaidot juontavat lapsuudesta. Toisinkin olisi voinut käydä, joten luonteenlujuudella on merkityksensä.

Vahvat naiset saivat rinnalleen vahvat miehet

Anu ja hänen miehensä Topi Pentikäinen kohtasivat toisensa Siilinjärvellä, Kuilun paviljongin tanssilavalla. Eppu ja Kurt Nuotio tapasivat Kouvolan teatterissa,  juuri siinä samassa, jossa Anu Pentikistä kertova näytelmä ensi marraskuussa nähdään. Vahvat naiset saivat rinnalleen vahvat miehet, monessa yhteisessä taistelussa koetellut, kestäneet ja vahvistuneet.

– Kun yrityksemme kärsi laman kourissa 1990-luvun alussa, makasimme Topin kanssa hiljaa vierekkäin sängyssä ja puristimme lujaa toisiamme kädestä. Vahva yhteinen tunne siitä, että eteenpäin mennään, on kantanut aina, Anu Pentik sanoo.

Pahimman laman aikana Pentik perusti ympäri Suomea uusia liikkeitä. Uhkarohkeaa, mutta se kannatti.

– Joka ikinen päivä meidän pitää haastaa toisemme, sanoo Topi Pentikäinen väliin.

Anu Pentik sanoo, että Topi on hyvin viisas, paljon lukeva mies, joka osaa antaa tilaa taiteilijavaimolleen.

– Me täydennämme toisiamme, ja myös vaikeina aikoina olemme uskoneet selviytyvämme. Asioilla on tapana toteutua eri teitä, ja joskus on valittavana sivuteitä.

Eppu Nuotion itsetunto oli nuoruuden kokemusten takia kadoksissa. Rakastuminen ja esikoisen, Annan, syntymä toi vähitellen itsetunnon takaisin.

– Alku ei ollut helppo, sillä jouduin olemaan seitsemän viikkoa sairaalassa ennen Annan syntymää, ja hän syntyi sitten keskosena. Tiesin silti, että tämän minä osaan: olla äiti.

Nuotiot tekivät listan liiton hyvistä ja huonoista puolista

Ne hetket, jolloin Eppu ja Kurt Nuotion lusikat olivat mennä jakoon, jäivät piiloon lapsilta. Eppu Nuotio saattoi itkeä lattialla parisuhteen ongelmia, mutta lasten tullessa koulusta hän kokosi itsensä. Kotona ei riidelty eikä huudettu, vaikka ääntä ja puhetta on aina riittänyt.

Ongelmat hoidettiin kahden kesken, ja pariskunnan tekemä lista liiton hyvistä ja huonoista puolista osoitti, että hyviä oli huonoja enemmän.

– Naimisiin menimme vasta, kun Anna oli neljä ja Anton kolme, sillä halusin olla varma naistenmiehenä mainetta saaneen Kurren sitoutumisesta!

Sittemmin Kurt Nuotio on vaihtanut vain asuntoja, ei vaimoa. Eppu Nuotio sanoo, ettei hän olisi saanut tällaista elämää ilman Kurren seitsemän vuoden sykleissä tapahtuvia repäisyjä eri paikkakunnille ja eri maihin.

Äitinä Anu Pentik on tuntenut joskus huonoa omaatuntoa, mutta hän sanoo Topin olleen hyvä isä Pasille ja Raisalle.

– Olen ollut poissa kotoa tekemässä bisnestä ja koettanut hyvittää poissaoloani tekemällä kotiin tultuani aina hyvää ruokaa.

Pentikäisillä on seitsemän lastenlasta ja yksi lapsenlapsenlapsi, ja isovanhemmilla on heihin hyvä suhde. Viime tapaninpäivänä Anu Pentik järjesti koko perhekunnalleen Harry Potter -henkiset juhlat, joihin kaikki pukeutuivat teeman mukaisesti.

– Kiva ei tule, jos sitä ei tee. Ensi kesänä vietämme koko perheen voimin isäni vaimon Kaijan 90-vuotisjuhlia Savossa, Anu Pentik sanoo.

Nyt entistä enemmän taiteilija

Jos ei tee, ei tapahdu pätee Anu Pentikin työhön myös taiteilijana. Nyt, 77-vuotiaana, hän on entistä enemmän taiteilija. Hänen Kolme tilaa -näyttelynsä houkutteli lähes 46 500 kävijää Helsingin Taidehalliin vuonna 2017. Näyttelyssä valtavat keramiikkainstallaatiot kuljettivat katsojan läpi kolmen tilan, ja töiden tekemiseen meni yli 5 000 kiloa savea.

Sen jälkeen Pentik toteutti kahden vuoden aikana jättiurakan tämän vuoden alussa avattuun Lapland Hotels Bulevardiin Helsinkiin. Sen jokaisessa 180 huoneessa on Anu Pentikin uniikkityö. Vuonna 2020 hän valtaa installaatioillaan ja keramiikkaveistoksillaan Wäinö Aaltosen museon kolmessa tasossa olevat päänäyttelytilat Turussa.

Taiteilijana Pentik tekee työnsä yksin, työn vaatimassa yksinäisyydessä, teollisena muotoilijana taas aina tiimissä.

– Luulin olevani työteliäs ihminen, mutta minulla on pitkä matka Anun tuotteliaisuuteen, kirjailija Eppu Nuotio sanoo.

Kahden ahkeran taiteilijan yhteistyön tulos nähdään marraskuussa näyttämöllä Kouvolan teatterissa. Millainen lopputulos on, sitä Anu Pentik ei halua tietää etukäteen, mutta hän sanoo olevansa onnekas ihminen.

– Topi totesi, että ei voi olla tuntematta kuin hiljaista nöyryyttä, kun oma synnyinseutuni huomioi urani tällä tavalla. Uskon, että Eppu saa näytelmään vauhtia ja iloa, sillä ne ovat elämäni ohjenuora, Anu Pentik sanoo.

– Ainakaan näytelmä ei ole näköispatsas, sen voin sinulle luvata, Eppu Nuotio sanoo.