Kirjailija Antti Tuuri pääsi todistamaan, kuinka vanha lukukinkereiden perinne heräsi henkiin Ruovedellä
Vuoden 1686 kirkkolakiin säädetty kinkeriperinne on uudistettuna herännyt todistetusti henkiin Ruovedellä kymmenen vuoden tauon jälkeen.
Oranssin puutalon ikkunoissa palaa valot vuoden jokaisena päivänä. Persoonallisen rakennuksen sisuksista löytyy historiallinen kirjakauppa, antikvariaatti, kahvila, taidegalleria ja kodikkaita majoitushuoneita. Vinhan kirjakaupan monenmoiset tapahtumat vetävät paikalle väkeä niin Ruovedeltä kuin naapurikunnista ja kaupungeistakin.
Kyseessä on pienimuotoinen kulttuurikeskus, joka sai alkunsa yhden miehen unelmasta.
– Olin jo kauan haaveillut perustavani joskus pienen kirjakaupan jonnekin maaseudulle. Se ei kuulostanut taloudellisesti kannattavalta, mutta annoin unelman silti elää, kertoo kirjakauppias Pasi Vainio.
Vainiolla on Kustannusosakeyhtiö Otavan toimitusjohtajavuosien ansiosta laajat verkostot kirja-alan ammattilaisten maailmassa. Sopiva hetki unelman toteuttamiselle koitti muutama vuosi sitten. Vainio päätti ystävänsä antikvaarikonkari Mikko Vartiaisen kanssa pelastaa lakkautuspäätöksen saaneen Vinhan kirjakaupan, joka oli toiminut Ruoveden kirkonkylällä jo vuodesta 1903.
Miesten uutta elämänvaihetta siivitti tieto siitä, että Pirkanmaan Kulttuurirahasto ja Finnvera lähtivät tukemaan hankintaa. Kaupat kiinteistöstä tehtiin toukokuussa 2022. Yhdeksänkymmentävuotiaaseen taloon tehtiin sen jälkeen perinnepuusepän johdolla historiaa kunnioittava remontti.
Neljän tuhannen asukkaan Ruovesi oli Vainiolle ja Vartiaiselle entuudestaan lähes tuntematon paikkakunta. Heidät on otettu kunnassa kautta linjan lämmöllä vastaan. Kummallakin yhtiökumppanilla on asunnot Ruovedellä sekä Helsingissä.
– Olemme myös työllistäjiä. Listoillamme oli viime kesänä parhaimmillaan kaksikymmentäyksi työntekijää, Pasi Vainio selvittää ja kaataa samalla kahvia kirjailija Antti Tuurille.
Tuuri on saapunut kirjailijavieraaksi Vinhan lukukinkereille, joista on tullut suoranainen ilmiö. Vinhan kirjakauppa, Ruoveden kunta ja seurakunta ovat yhteistyössä uudistaneet vanhan kirkollisen lukukinkeriperinteen osaksi Lukeva Ruovesi -hanketta. Paikkakunta kelpaa valtakunnallisestikin esimerkiksi lukevasta yhteisöstä.
– Järjestimme ensimmäiset lukukinkerit uudella konseptilla Pekkalan kartanossa toissasyksynä, jolloin kirjailijavieraana oli Virpi Hämeen-Anttila. Tämä kerta on yhdestoista, Pasi Vainio kertoo tyytyväisenä illan tapahtumasta.
Lukukinkereitä on Ruoveden kirkonkylän lisäksi järjestetty kuukausittain muun muassa Jäminkipohjassa, Visuvedellä, Muroleessa, Hanhossa ja Tuuhoskylässä kodeissa, kirjastoissa, kylätaloissa ja kouluilla.
Antti Tuuri on ajellut Ruovedelle 250 kilometrin matkan Helsingistä. Hän majoittuu Vinhan yläkerrassa, naapureinaan residenssivieraat kirjailija Marja Vest ja toimittaja-kirjailija Juha Roiha. Kesäaikaan talon neljässä huoneessa yöpyy matkailijoita.
Vinhan tuottaja Kati Pihkanen muun muassa organisoi residenssitoimintaa sekä monipuolisia tapahtumia. Kirjakaupassa, antikvariaatissa, galleriassa, kirjakahvilassa ja tapahtumissa kävi viime vuonna yli 50 000 vierailijaa. Ideoita ja apua antavat Vinhan ystävät ry:n talkooväki.
– Nykykirjailijat tulevat mielellään kertomaan työstään lukukinkereille. Ruovedellä on myös maineikas kulttuurihistoria. Siihen kuuluvat muun muassa Akseli Gallen-Kallela, Hugo Simberg, Ellen Thesleff, J. L. Runeberg, Louis Sparre ja Kalle Päätalo, Vainio listaa.
”Tuuri muistelee tapausta, jolloin hän vieraili vaimonsa kanssa Posiolla hillamarkkinoilla.”
Tällä kertaa kinkerit järjestetään Pekkalan kartanossa läheisellä Jäminkipohjan kylällä. Illan hämärtyessä kartanon väentupaan saapuu kuutisenkymmentä kirjojen ystävää kuulemaan Antti Tuuria. Puheensorina kertoo ahkerasta kuulumisten vaihdosta kahvikupposten ääressä ennen kuin kartanon isäntä Marcus Hackman aloittaa tilaisuuden tervetulosanoin. Tuli loimuaa suuressa avotakassa, jossa Hackman on polttanut puuta jo neljättä päivää häätääkseen marraskuisen koleuden historiallisesta hirsirakennuksesta.
Talviaikaan kuukausittain järjestettäville kinkereille on vakiintunut tietty ohjelmajärjestys: Tervetulotoivotuksen jälkeen kunnanjohtaja Toni Leppänen kertoo paikkakunnan kuulumisia taloustilanteesta alkaen. Sitten on kulloisenkin kirjailijavieraan vuoro. Häntä haastattelee pastori Ville Vauhkonen.
– Keskustelemme Tuurin toiseksi viimeisestä kirjasta Lintujen kesyttäjä, joka on Otavan tuotantoa vuodelta 2023. Sen teemana voi pitää erilaisuuden sietämistä, Vauhkonen selvittää yleisölle.
Hän pyytää kirjailijaa kertomaan, mistä idea pääskysiä kesyttävästä kulkurista sai alkunsa. Tuuri muistelee tapausta, jolloin hän vieraili vaimonsa kanssa Posiolla hillamarkkinoilla. Kaikki marjat oli jo myyty, mutta pariskuntaa neuvottiin kysymään marjoja eräästä talosta.
– Vaimoni meni taloon sisälle, mutta minä jäin tarkkailemaan pihan yllä liiteleviä pääskysiä. Tuumin, että olisipa mukavaa päästä jollakin tavalla yhteyteen niiden kanssa.
Kohtaaminen pääskysten kanssa johti myöhemmin aiheen tutkimiseen vanhan mytologian kautta ja lopulta romaanin syntymiseen.
Lintujen kesyttäjässä Antti Tuuri kuvaa, kuinka erilaiset ihmiset suhtautuivat pohjalaisen kylän elämää hämmentäneeseen kulkijaan 1960-luvulla. Romaanin alajuonena seurataan kotoaan irtautumassa olevan nuoren pojan hapuilevaa kasvua kohti itsenäisyyttä sekä heräävää kiinnostusta tyttöihin ja lintuihin.
– Minua kiehtovat erilaisuuteen tavalla tai toisella tuomitut ihmiset. Aikoinani osallistuin kehitysvammaisen sukulaismiehen ohjaajana vammaisille järjestetyille leireille. Opin heiltä mutkatonta suhtautumista elämään ja kuolemaan.
Tuuri kirjoitti myöhemmin kyseisestä sukulaisestaan kirjan Mies kuin pantteri, Wahlroosin elämä.
Lukukinkereiden yleisö esittää Tuurille haastattelun päätteeksi kysymyksiä. Monesta niistä käy ilmi, että Tuurin yli kahdeksankymmentä kirjaa käsittävää tuotantoa on Ruovedellä luettu, joitakin teoksia kahteenkin kertaan.
Keskustelua herättää myös Tuurin uusin teos Yksinpurjehdus Hankoniemen ympäri. Kirja perustuu kirjailijan omakohtaisiin kokemuksiin puisella purjeveneellä tehdyistä merimatkoista. Hän antaa vinkin parhaillaan valmisteilla olevasta uudesta kirjastaan:
– Tekeillä on tälle jatko-osa, jonka nimi on Haukka seitsemällä merellä. Kuvaan siinä fiktiivistä purjehdusta Atlantin yli edesmenneen ystäväni Pekka Parikan kanssa.
”Viisaudet pitää osata piilottaa tekstiin niin, ettei lukija tajua tulleensa opetetuksi.”
Läpi koko laajan kirjallisen tuotantonsa Antti Tuuri on halunnut noudattaa tiettyä periaatetta:
– Kirjailija ei ole opettaja tai saarnaaja. Kirjailijan pitää olla ennen kaikkea etsijä. Jos hän onnistuu siinä, voivat lukijat kokea etsivänsä yhdessä kirjailijan kanssa.
Hän paljastaa, että kirjailija voi toki halutessaan opettaakin, mutta viisaudet pitää osata piilottaa tekstiin niin, ettei lukija tajua tulleensa opetetuksi.
Lukukinkereiden lopuksi veisataan vanhan harmonin säestyksellä kinkerivirsi, ja pastori Vauhkonen pitää lyhyen iltahartauden. Hän jakaa myös kinkeripasseja heille, jotka ovat vanhan määritelmän mukaan käyttäytyneet kinkereillä hyvin. Kieltämättä siivosti käyttäytynyt väki nyökkäilee hymyssä suin. Kenenkään lukutaitoa pastori ei ryhdy testaamaan, kuten papit toimivat Aleksis Kiven seitsemän veljeksen kauhuksi.
– Tervetuloa seuraaville lukukinkereille. Jos keräätte passiin viisi tarraa, saatte noutaa Vinhasta kirjapalkinnon, hän lupaa.
Kinkeriväki innostuu liimailemaan tarroja passeihinsa ja tekemään kirjaostoksia. Useimmille heistä Vinhan järjestämät kirjallisuustapahtumat, taidenäyttelyt, konsertit, tanssit, peli-illat, iltamat ja markkinat ovat tuttuja. Osa niistä toteutetaan kirjakaupan viereisen Ritoniemen kartanon navetan avarilla ylisillä ja piha-alueella.
Antti Tuuri raapustaa lukuhaluisten ruovesiläisten juuri hankkimiin kirjoihin nimikirjoituksia. Vuoden 1686 kirkkolakiin säädetty kinkeriperinne on uudistettuna herännyt todistetusti henkiin Ruovedellä kymmenen vuoden tauon jälkeen.
