Kirjailija Antti Tuuri: ”Pohjalaisia piirteitä itsessäni ovat ainakin voimakas oikeudentunto ja tietysti äkkipikaisuus”
Antti Tuuri tunnistaa itsessään pohjalaisuuden piirteitä. Kirjailijaksi hänet veti vapaus – ja se, ettei kukaan pääse ryppyilemään.
Kirjailija Antti Tuuri on palkittu Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1985, Finlandia-palkinnolla vuonna 1997 ja Aleksis Kiven palkinnolla 2009. Pitkän linjan kirjailijan uusin kirjallinen tuotos on kaunokirjallinen muistelmateos Mies kuin pantteri – Wahlroosin elämä, joka ilmestyi keväällä.
Kirja kertoo Jukka Wahlroos -nimisen miehen elämänvaiheista, ja valottaa samalla Downin oireyhtymää kantavien historiaa ja yhteiskunnan suhtautumista kehitysvammaisuuteen.
Antti Tuuri on seurannut Wahlroosin elämää läheltä yli viiden vuosikymmenen ajan ja toimii tämän edunvalvojana.
Miksi Wahlroosista kirjoittaminen oli tärkeää?
Kaikki sai alkunsa siitä, kun fysioterapeutti teki muutama vuosi sitten Wahlroosille testin hänen liikkumiskyvystään ja totesi hauskasti: ”Mies kuin pantteri”.
Lause jäi mukavasti päähän soimaan. Ajattelin, että siinähän on valmis kirjan nimi. Sitten aloin miettiä Wahlroosin elämää vähän tarkemmin.
Olin parikymppinen nuorimies ja Wahlroos yhdeksänvuotias poika tavatessamme ensimmäisen kerran 1960-luvun puolivälissä, ja olen päässyt seuraamaan down-ihmisen elämää siitä lähtien hyvin läheltä.
Mielestäni oli tärkeää kirjoittaa down-ihmisten historiasta ja näyttää, että myös heillä on tärkeä paikkansa maailmassa.
Halusitko valistaa?
En sentään. Ihan huvikseni sen kirjoitin, niin kuin kaikki muutkin kirjani. Minulla on periaate, ettei kirjailija ole mikään opettaja. Halusin silti kertoa omista kokemuksistani.
Minkälainen ystävä Wahlroos on?
Tietysti hän on holhottava ja häneen peräänsä pitää katsoa, mutta toisaalta hän on vilpitön, reilu ja valtavan hyväntahtoinen ihminen.
Hän on opettanut kaikille läheisilleen suvaitsevaisuutta, sitä että maailmassa pitää olla kaikenlaista: sekä pientä, keskikokoista että suurta.
On olemassa kuuluisa Wahlroos, joka hallitsee kaikki raha-asiat, mutta myös Wahlroos, joka ei ymmärrä rahasta yhtikäs mitään. Silti hänellä on yhtä lailla oikeus elää ja pärjätä.
Kaikista ei voi tulla pankinjohtajia.
Opiskelit Teknillisessä korkeakoulussa diplomi-insinööriksi ja työskentelit muun muassa Wärtsilän painokoneosaston myyntipäällikkönä ja sanomalehti Kalevan kirjapainojohtajana. Rupesit kuitenkin kirjailijaksi. Miksi?
No, vapaus on ainetta. Kun sitä pääsee kerran maistamaan, ei siitä halua luopua. Sellainen luonteenlaatu minulla on.
Kirjailijana saan tehdä juuri sellaista työtä kuin haluan. Jos joku alkaa aukomaan päätään, voin sanoa: ”Mullehan ei ryppyillä”.
Pohjanmaalla on keskeinen paikka elämässäsi ja tuotannossasi. Miten pohjalaisuus näkyy tavassasi kirjoittaa?
Vaikea sitä on sanoa. Mutta kyllä minä itseäni vahvasti pohjalaisena pidän, ja varmastikin kieleni rytmi on peruja lapsuudestani.
Pohjalaisia piirteitä itsessäni ovat ainakin voimakas oikeudentunto ja tietysti äkkipikaisuus.
Kirjoistasi on tehty lukuisia elokuvasovituksia. Millä mielin katselet, kun oma teksti muuttuu kuviksi?
No, olen ollut käsikirjoittamassa melkein jokaista kirjoistani tehtyä elokuvasovitusta, joten ei niistä sillä tavalla osaa hämmästyä.
Ensimmäistä leikkausversioita katselee silti aina hieman kylmä hiki otsalla. Ja sen jälkeen huojentuu, ettei tämä ihan pieleen mennytkään.
Tosin Lauri Törhösen ohjaamasta Ameriikan raitista en ole ollut kovin innostunut. Mutta sitä en käsikirjoittanutkaan, hah hah!
(Tuurin puhelin piippaa tekstiviestin merkiksi)
Ohhoh, se on elokuvatuottaja Ilkka Matila. Olen tekemässä hänen ja ohjaaja Klaus Härön tulevaan elokuvaan suomenkieliset repliikit.
Mitäs Ilkka kirjoittaa…?
Perjantai… Neljästoista…
Ei saakeli, eihän se onnistu.
Tyttäresi Hanna Tuuri on myös kirjailija. Minkälaisia kollegiaalisia keskusteluja käytte keskenänne?
Eipä juuri minkäänlaisia. Se on vähän niin, että neuvojen antaminen toiselle kirjailijalle on turhaa. Jokaisen pitää löytää oma tyylinsä.
En ole koskaan lukenut Hannan keskeneräistä käsikirjoitusta, vaan tarttunut vasta valmiiseen kirjaan – ei sillä, että kommenttejani olisi toisaalta kysyttykään.
Sinut on palkittu muun muassa Finlandia-palkinnolla ja Pro Finlandia -mitalilla. Mitä menestys sinulle merkitsee?
Ei sitä sillä tavalla ajattele. Paperi on aina yhtä valkeaa, kun sen kirjoituskoneeseen vääntää. Entisistä meriiteistä ei ole siinä kohdassa mitään apua.
Aiemmat onnistumiset tuovat toki tietynlaista itsevarmuutta.
Vaikka tarina ei välillä kulkisikaan, tietää kuitenkin, että lopulta homma hoituu. Pitää osata vain odottaa.
Kerro jokin salaisuutesi.
Salainen herkkuni on klimppisoppa. Syön pääsiäisenä palvattua lammasta, ja kun lampaanjalka on kaluttu loppuun, keitän luusta liemen, lisään sekaan vehnätaikinasta pyöräytettyjä palleroita ja valmistan niistä klimppisopaksi kutsuttua ruokaa. Se kauhistuttaa monia, mutta on valtavan herkullista.
Antti Tuuri
Syntynyt: 1. lokakuuta 1944 Kauhavalla
Asuu: Helsingissä.
Työ: Romaanikirjailija. Teoksia muun muassa Pohjanmaa (1988), Lakeuden kutsu (1997), Ikitie (2011)
Ajankohtaista: Mies kuin pantteri: Wahlroosin tarina (Otava 2022).
