Kesäkuun alku 2007. Helsingin Kaisaniemen puiston kentälle pakkautunut kymmentuhatpäinen yleisömeri hurraa ja taputtaa käsiään. Katseet ovat nauliintuneet lavalla hihattomassa t-paidassa uhmakkaasti tepastelevaan nuoreen laulajaan.
– Haluutteko te kuulla lisää? Mie kysyin haluutteko te kuulla lisää? Pistäkää sitten sinne perseeseen sitä vipinää ja tää paikka sekaisin! 23-vuotias Antti Tuisku karjuu mikrofoniin.
Kappale jyrähtää käyntiin. Tuiskun kehonkieli sähköistyy entisestään: hän tanssii pitkin lavaa, pyörittää viekoittelevasti lantiotaan, ja usuttaa katsojia mukaansa hurmokseen.
Tullaan kappaleen vetävään kertosäkeeseen.
”Aivan niin kuin oisin, mennyt biitistä sekaisin”, Tuisku laulaa ja nostaa kätensä pystyyn kuin voitonmerkiksi.
Mennyt sekaisin.
Tuona aurinkoisena kesäpäivänä se kuulostaa yksittäiseltä riviltä uransa huipulla keikkuvan poptähden hittikappaleessa. Jälkikäteen tarkasteltuna lausahdus vaikuttaa lähes pahaenteiseltä ennustukselta.
Vain muutama kuukausi konsertin jälkeen kaikki on kääntynyt päälaelleen: Tuisku tuntee olevansa täysin hukassa oman elämänsä kanssa.
– Ihmiset ovat ihmetelleet, että onpas itsekäs ajatus, kun olen sanonut haluavani olla Suomen suurin poptähti. Tietyllä tavalla se onkin, mutta tämän kokoisessa maassa on pakko myydä hartwallareenat täyteen, jos haluaa laskeutua poliisiautolla katosta lavalle.
Rovaniemellä helmikuussa 1984 syntynyt Antti Tapani Tuisku nousi julkisuuteen vuonna 2003 Idolsin ensimmäisellä kaudella. Hän sijoittui Hanna Pakarisen ja Jani Wickholmin jälkeen kilpailun kolmannelle sijalle.
Silti juuri hänestä tuli tuon kauden tähti.
Heti keväällä 2004 ilmestynyt debyyttialbumi Ensimmäinen myi tuplaplatinaa, ja Tuiskun keikat olivat poikkeuksetta loppuunmyytyjä. Hän oli tuolloin vasta 19-vuotias, ja noussut vajaassa vuodessa yhdeksi Suomen suosituimmista artisteista.
Myös arki oli sellaista kuin alle parikymppisen teinitähden elämän voi kuvitella olevan: Illat kuluivat baareissa ja klubeilla bailaten. Oli ihastuksia ja sydänsuruja.
Ilmestyi toinen albumi. Sitten kolmas, neljäs ja viides. Kappaleet soivat entiseen tapaan radiossa, keikoilla riitti yleisöä ja asiat tuntuivat luistavan kuin itsestään. Tuisku ajatteli itsekin, ettei häntä pysäyttäisi mikään.
Sitten tuli marraskuu 2007 ja ensimmäisen kokoelmalevyn julkaisu. Äkkiä tulevan konserttisalikiertueen liput eivät myyneetkään odotetusti.
Suosio näytti hiipuneen.
Tuona hetkenä Tuisku muistaa ensimmäisen kerran alkaneensa pelätä oman uransa puolesta. Pikkuhiljaa ahdistus alkoi hallita hänen koko elämäänsä, ja pienetkin vastoinkäymiset tuntuivat saavan hänet tolaltaan. Huoliaan hän vuodatti illasta toiseen lähimmille ystävilleen.
Lisäksi taskussa poltteli satojentuhansien pankkilaina. Tuisku oli hankkinut vain hieman aiemmin itselleen arvohuoneiston Helsingin keskustasta Ullanlinnan hienostoalueelta. Nyt se oli pakko laittaa vuokralle. Hän itse muutti ystävänsä vanhempien luokse espoolaiseen lähiöön.
Lopulta hän päätti hakeutua terapiaan. Vastaanotolla Tuisku kertoo tehneensä pelottavan oivalluksen: hän tunsi itsensä arvokkaaksi ainoastaan oman poptähteytensä kautta.
Näin hän muistelee tilannetta nyt, reilu yhdeksän vuotta myöhemmin:
– Olin aina siihen asti ajatellut, etten ole rakentanut omaa identiteettiäni muiden ihmisten varaan. Kun yleisön kiinnostus musiikkiani kohtaan alkoi lopahtaa, aloin kuitenkin vaistomaisesti hakeutua baareihin ja muihin paikkoihin, joissa minua vielä vähän taputeltaisiin olalle. Yritin tavallaan keräillä niitä suosioni rippeitä vähän joka paikasta.
Korttitalon romahtamisessa oli myös positiivisia puolia. Koettelemukset valoivat Tuiskuun loppujen lopuksi aivan uudenlaista paloa ja luottamusta omaan tekemiseen. Kriisistä selvittyään hän alkoi uskoa yhä vahvemmin siihen, että vielä joku päivä hänestä tulisi maan suurin poptähti.
Keväällä 2015 tavoite tuntui olevan lähempänä kuin koskaan aiemmin.
En kommentoi kohosi valtavaksi myynti- ja arvostelumenestykseksi, ja Emma-gaalassa se palkittiin vuoden parhaana albumina ja vuoden parhaana popalbumina. Tuisku julistettiin vuoden miessolistiksi.
Samalla kun Tuisku loi nahkaansa laulajana, hän tuli lähes vahingossa uudistaneeksi kotimaisen popmusiikin muotokielen. Hänen karnevalistista ja kaksimielisyyksiä viljelevää tyyliään ovat sittemmin apinoineet monet ykkösrivin artistit Anna Abreusta Maija Vilkkumaahan ja Jenni Vartiaiseen.
Menestysreseptin hän toteaa olleen loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen. Ensimmäistä kertaa hän oli uskaltanut toteuttaa kaikkein hulluimmatkin ideansa.
– Kuvittelin tehneeni musiikkia aiemminkin puhtaasti sydämestäni, mutta tajusin vasta jälkikäteen tavallaan huijanneeni itseäni. Olin vienyt uraani aikaisemmin eteenpäin tosi varovaisesti ja tehnyt asioita liian turvallisuushakuisesti ja ryppyotsaisesti.
Tuiskun mielestä ratkaisevaa oli ymmärtää, ettei hänellä ollut todellisuudessa mitään menetettävää.
– Tajusin, että haluan totta kai olla suomalaisen popmusiikin suunnannäyttäjä, mutta jos se ei tapahdu, niin voin tehdä myös jotain muuta. Sitten kaikki loksahtikin kohdalleen. Uskon, että siihen tunnelmaan muidenkin ihmisten oli tosi helppo hypätä mukaan.
Menestys on tuonut mukanaan myös taloudellista hyvää. Tuiskun ansiotulot olivat viime vuonna 103 750 euroa. Omasta mielestään hän ei osaa edelleenkään törsätä. Elämä on pysynyt pitkälti samanlaisena huippusuosiosta huolimatta.
Sen hän kuitenkin myöntää, että varallisuus antaa tietynlaista turvallisuuden tunnetta ja selkänojaa tulevaisuuden varalle. Enää hänen ei tarvitse pelätä tyhjän päälle jäämistä tai laskea kaikkia menojaan maitokaupassa asioidessaan.
Sen suuremmin Tuisku ei silti raha-asioistaan haluaisi puhua.
– En ole koskaan ollut sellainen, että haluaisin ostella huvipursia rantaan tai pröystäillä ansioillani. Se tuntuu kuitenkin kivalta, että jos haluan esimerkiksi viedä äitini Las Vegasiin katsomaan Celine Dionia tai koko perheeni Thaimaahan vähän paremmalle luksuslomalle, pystyn tekemään sen. En edes osaisi nauttia menestyksestäni, jos kaikki tulisi vain pelkästään itselleni. En koe, että siinä olisi mitään hauskaa, jos menisin jonnekin ukulelesaarelle seitsemän tähden hotelliin yksinäni kuukaudeksi.
Toinen aihe, josta hän ei niin kovin mielellään keskustelisi, on yksityiselämä. Siitä Tuiskulta on udeltu lähes maanisen vimmaisesti koko hänen neljätoista vuotta kestäneen laulajanuransa ajan. Yhtä jääräpäisesti hän on siitä myös vaiennut.
Esimerkiksi seksuaali-identiteetistään käytävää keskustelua hän pitää lähinnä absurdina.
– Eihän Siwan kassaltakaan tivata, että miksi olet päättänyt pitää kotiasiasi asiakkailta piilossa. Omasta mielestäni kyse on periaatteessa samasta asiasta. Ei laulajankaan tarvitse jakaa koko elämäänsä automaattisesti lehtien palstoilla. Se ei yksinkertaisesti kuulu kenellekään muulle kuin mulle itselleni.
Tuisku sanoo, ettei arvuuttelu toisaalta tunnu hänestä nykyään juuri miltään, korkeintaan hieman turhauttavalta. Hän toteaa, ettei ole itse missään määrin kiinnostunut omien suosikkiartistiensa yksityiselämästä. Siksi hän ei koe omastakaan arjestaan avautumista tarpeelliseksi.
Eikö salaperäisyys toisaalta juuri ruoki mielenkiintoa?
– Enhän mie voi sitä tietää. Vaikka olisinkin avannut asioistani enemmän, niin voi olla, että yksityisasioistani oltaisiin joka tapauksessa yhtä kiinnostuneita. Tästä hyvä esimerkki on hyvä ystäväni, joka meni vuosi sitten naimisiin ja jonka häissä toimin bestmanina. Vaikka tämä on ihan yleisessä tiedossa, niin netin keskustelupalstoilla ollaan silti vakuuttuneita siitä, että me seurustellaan ja että kyseessä on kulissiliitto. Tämä kertoo aika paljon siitä, että ihmiset näkevät asiat juuri sillä tavalla, miten haluavat nähdä.
Kulunut syksy on ollut Tuiskun kohdalla tavallistakin kiireisempi. Muutaman kuukauden aikahaarukkaan ovat sijoittuneet uuden – tuplaplatinaa muutamassa kuukaudessa myyneen – Anatude-albumin julkaisu, Idolsin kahdeksannen kauden nauhoitukset ja keväälle ajoittuvan areenakiertueen lanseeraus.
Töitä Tuisku laskeskelee painaneensa muutamaa lyhyttä lomaa lukuun ottamatta yhteen soittoon lähes kolmen vuoden ajan. Hän kertoo alkaneensa huomata syksyn aikana itsessään lieviä loppuun palamisen merkkejä. Varsinkin viimeisten viikkojen ajan hän sanoo eläneensä ”tunteiden pyörremyrskyssä”.
– Lisäksi tunnetilaan on sekoittunut aikamoista haikeutta. Keikoilla olen monessa kohtaa miettinyt, että milloinkahan esiinnyn täälläkin seuraavan kerran. Se tekee tästä kaikesta tällä hetkellä vielä paljon merkityksellisempää, Tuisku huokaa.
– Miehän tulisin hulluksi, jos kotona sohvalla maatessani ja sipsejä syödessänikin ajattelisin, että tässä rouskuttaa sipsejä Suomen suurin poptähti. En mie halua elää elämääni sillä lailla.
Kevään kiertueen jälkeen edessä häämöttää vähintään vuoden pituinen tauko.
Kovin tarkasti hän ei halua sen sisällöstä ainakaan tässä vaiheessa kertoa. Hyvinvointivalmentajan pätevyyden hän paljastaa kuitenkin aikovansa paussin aikana hankkia. Liikuntaa monipuolisesti harrastava Tuisku sanoo olevansa nyt 33-vuotiaana paremmassa kunnossa kuin koskaan elämässään.
Kaikkein tärkeintä hänelle tauon aikana on kuitenkin ”päästä maadoittumaan”. Tällä hän tarkoittaa, etteivät asiat ja ihmiset enää pyörisi pelkästään hänen uransa ympärillä. Sellaista hänen elämänsä tällä hetkellä pitkälti on.
– Moni artistihan puhuu tauolle jäämisestä ja ilmoittaa muutaman kuukauden päästä uudesta kiertueesta. Itselläni mitään tällaista ei ole näköpiirissä. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tilanteessa, että haluan pysähtyä aloilleni. Musiikkia haluan tehdä seuraavan kerran vasta sitten, kun itselläni on oikeanlainen kipinä ja visio siitä, mitä todella haluan tehdä.
Antti Tuisku sanoo olevansa tällä hetkellä hyvässä paikassa omassa elämässään. Menestystä on tullut, ja vaikka musiikki näyttelee edelleen tärkeää osaa hänen elämässään, ei se ole hänelle enää samanlainen pakkomielle kuin vielä joitakin vuosia aiemmin.
– Aiemmin ajatus siitä, että joutuisin elättämään itseni jollakin muulla kuin musiikilla, on aiheuttanut minussa ihan oikeaa pakokauhun tunnetta. Musiikkiura on määrittänyt identiteettiäni ihan hirvittävästi. Nyt omasta urasta irtaantuminen tuntui oikein huojentavalta ajatukselta.
Enää edes suosion mahdollinen romahtaminen ei ahdista häntä. Toisaalta miksi ahdistaisikaan? Hänhän on saavuttanut tavoitteensa: hän on kiistatta Suomen suurin poptähti.
Tuisku naurahtaa ja sanoo kieltämättä tuntevansa itsensä hyvin onnelliseksi.
– Kuulostaa ehkä vähän hassulta sanoa, mutta itsestäni tuntuu, että menestys on tehnyt mulle tosi hyvää. Koen hyvin vahvasti, että mitä suositummaksi olen tullut, niin sitä pienemmäksi olen halunnut omassa elämässäni muuttua. Nykyisin mun on paljon helpompi pitää jalat maassa. Arvostan ihan eri tavalla sellaisia tavallisia asioita, vaikka sitä, että saan käydä metsässä kävelemässä koiran kanssa. Se tuntuu nykyään tosi merkitykselliseltä.
Teksti Ville Hartikainen, kuvat Juha Törmälä
Lue myös:
