Lähisuhdeväkivalta on jättänyt isot arvet Antti Tuiskuun: ”Vielä tämän ikäisenäkin minulla on tarve näyttää”

Tiedäthän varmasti mihin olet ryhtymässä? Sen kysymyksen Antti Tuisku oli kuullut elämässään monesti aikaisemminkin. Nyt sitä kysyivät ystävältään olympiahiihtäjä Jasmi Joensuu sekä yhdistetyn tähti Ilkka Herola.

Tällä kertaa kysymys ei koskenut musiikkiuraa, jäähallikeikkoja tai yllättävää alanvaihtoa, vaan jotain vielä kunnianhimoisempaa.

Antti Tuisku on tottunut kulkemaan omia teitään. Ehkä hän kuuli saman ”tiedäthän varmasti, mihin olet ryhtymässä” -kysymyksen jo silloin, kun hän lähti 19-vuotiaana Rovaniemeltä Idols-ohjelman koelauluihin.

Tai kun hän artistiuran aallonpohjassakin laittoi viimeisiä rahojaan suuren lavashow´n elementteihin; aikana, jolloin jäähallit ja stadionkeikat olivat suomalaisille artisteille pelkkä kaukainen haave.

Ehkä hän kuuli saman kysymyksen myös vuonna 2023, kun hän oli tehnyt (ainakin toistaiseksi) viimeisen keikan, tuolloin maan suosituimpana ja hyvin ansaitsevana artistina. Silloin hän päätti hakeutua opiskelemaan, ensin liikuntaneuvojaksi, sitten lyhytterapeutiksi.

Antti oli saavuttanut alle nelikymppisenä jo kaiken tämän. Mutta projekti, jota Antti kävi läpi hiihtoystäviensä kanssa, oli taas jotain uutta.

Hän heittäytyisi täyspäiväiseksi maastohiihtäjäksi, jonka päätavoite olisi kevään 2025 hiihdon SM-kilpailuissa.

– Sekä Jasmi ja Ilkka painottivat, että ymmärtäväthän perheeni ja ystävät, mihin olen hyppäämässä. Että he osaavat varautua siihen, että minulla ei riitä heille energiaa. Ja miten tulen olemaan niin poikki, että en ajattele edes koko asiaa.

Nyt, puolitoista vuotta tuon keskustelun jälkeen ja noin 700 harjoitustuntia myöhemmin, haastatteluun saapuu hymyilevä, mutta vähän väsynyt ja haikea Antti Tuisku, 41. Viimeisestä startista ammattihiihtäjänä on kulunut viikko.

– En tunne olevani fyysisesti erityisen väsynyt, mutta henkisesti hetkellisesti hukassa. Kun eilen menin nukkumaan, hätkähdin olotilaani. Tykkään projekteista ja kaiken mihin lähden, teen täysillä. En silti osannut odottaa, että tyhjyyden tunne olisi näin iso.

Lyhytkin hiihtouralle heittäytyminen on jättänyt jälkensä.

Sen päättymisessä Antti löytää samaa kuin artistiuran päättymisessä.

– Tämä tuntuu nyt vielä voimakkaammalta. Artistina jäin usein tauolle. Mieli ei ehkä osannut käsitellä lopullisuutta kesällä 2023 samalla tavalla, kuin nyt viimeisen hiihtostartin jälkeen.

– Ehkä tämä syvempi tyhjyyden tunne johtuu nyt siitä, että en käsittele pelkästään hiihtouran loppua vaan myös artistiuran päättymistä.

Artistiuran jälkeen Antti olisi ollut tuolloin myös taloudellisesti vapaa vetäytymään vaikka loppuelämäkseen Espanjan asunnolleen. Mutta luksuselämän sijaan hän pakkasi tavaransa ja muutti kahden koiransa kanssa asumaan Rovaniemelle urheiluopistolle.

Siellä Antti pääsi kokeilemaan askeettista elämäntyyliä, jota oli ihaillen seurannut hiihtäjäystäviensä kautta. Yhä lähempänä oli se ajatus, että Antti Tuiskulle hiihto oli paljon muutakin kuin harrastus.

Kun Tuisku muutti Rovaniemelle hiihtämään, hän ei valinnut helppoa polkua. Päiviin mahtui kaksi treeniä, kolme ruokailua opistolla, koirien huoltoa ja pesulla käymistä. Päiväunien aikaan Antin eläkkeellä oleva isä kävi usein ulkoiluttamassa Antin koirat.

– Päivät noudattivat samaa kaavaa. Vaikka illalla olisi ollut niin väsynyt, ettei jaksa mitään, niin elämä oli ihanan yksinkertaista. Oli koko ajan valmentaja, isompi auktoriteetti, joka kertoi mitä tehdä. Se oli mukavaa vaihtelua, sillä artistina oli itse vastuussa eri porukoista ja organisaatioista, joissa piti pitää lankoja käsissä.

Poptähti, terapeutti, kirjailija, kiinteistömoguli ja ammattiurheilija. Ensisilmäyksellä Tuiskun ura voi vaikuttaa kokoelmalta projekteja. Pintaa syvemmältä paljastuu kuitenkin punainen lanka: jokainen toimi on vaatinut poikkeuksellista omistautumista, työntekoa ja suunnitelmallisuutta.

Ajatus hiihtoprojektistakaan ei syntynyt hetkessä. Ajatus siitä oli syntynyt jo vuonna 2022. Antti tiesi huippu-urheilun vaativan kurinalaisuutta ja tarkkuutta, mutta sitä hän oli toteuttanut jo aikaisemmin elämässään.

– Olen tosi aikatauluorientoitunut ihminen. Minulla on päiville tarkat aikataulut, oli minulla ajankohtaista projektia tai ei. Sytyn siitä, kun näen, mitä saan päivän aikana aikaiseksi.

Tuiskulle on ollut arkipäivää jo vuosia merkitä kalenteriin juhlimishetket. Hiihtouran aikana hän aikataulutti jopa vessakäynnit.

– Se kuulostaa varmasti mielipuoliselta, mutta kun kiersimme kisoja niin kaikki, jotka minun kanssani operoivat tiesivät, että minulle on aikataulutettava vessakäynnille aamusta puoli tuntia. Jos oli vain yksi vessa, oli sovittava missä järjestyksessä sinne mennään, ettei joku joudu puskapissalle. Aamurutiiniin kuuluu myös vitamiinit, kofeiinia ja elektrolyytit.

Siinä missä Tuisku itse löytää vapautensa juuri tiukan rakenteen sisältä, monet ulkopuoliset ovat nähneet hänen elämänrytminsä ahdistavanakin.

– Nähdään, että elämäni on aikataulutettu tukkoon, eikä siinä ole tilaa millekään spontaanille. Itse ajattelen päinvastoin. Koska kaikki on aikataulutettu, niin siksi ilmaa jää myös muulle.

Antti arvelee pyrkineensä jo nuoresta eteenpäin. Sen sivutuotteena on syntynyt tarve järjestykselle.

– Minulta on usein kysytty, juoksenko jotain karkuun vai jotain kohti. Varmasti molempia, sillä minulla on tarve mennä eteenpäin. Tunnistan äidissäni samoja piirteitä, hänkin on kokenut nuoruudessa samansuuntaisia asioita. Varmasti kyse on molemmilla särjetyn minuuden syndroomasta.

Antti on tiedostanut, että hänen suunnitelmallisuutensa taustalla on syvempiä syitä. Hän on joutunut kokemaan koulukiusaamista ja myöhemmin parisuhteessa lähisuhdeväkivaltaa.

– Lähisuhdeväkivalta on jättänyt isot arvet. Idolsista jäi vuosiksi ihmisille sellainen kuva, ettei tuo oikeasti osaa mitään. Tai ainakin se ajatus jäi minun sisälleni. Vielä tämän ikäisenäkin minulla on tarve näyttää.

Artistius tarjosikin alkuvaiheessa sitä, mitä haavoittunut ihminen usein kaipaa – egon pönkitystä, palvontaa ja ihailua.

– Hyvin pian huomasin, että se on valheellista. Minuus pitää pystyä rakentamaan oikeiden asioiden varaan. Silloin riittää sellaisenaan ja onni löytyy perusarjesta.

Antti arvelee, ettei hän ole syntynyt erityisen lahjakkaana missään. Sen sijaan hän on ollut hyvä tekemään sinnikästä työtä ja uhraamaan lukemattomia työtunteja, että hän olisi parempi laulaja, tanssija, terapeutti tai hiihtäjä.

– On hyvä tiedostaa, että suorittamisella voi yrittää paikata rikkinäistä minää tai riittämättömyyden tunteita. Että nyt koetan tällä peitota epävarmuuttani ja lunastaa organisoinnilla sitä, että riittäisin paremmin. Eihän se niin mene.

– Terapiatyötä tehneenä en kuitenkaan enää ajattele, että jos itsessään tunnistaa jotain, se pitäisi automaattisesti korjata, hän sanoo.

Antti ei ole nimittäin keksinyt nykyiselle elämäntavalleen mielekkäämpää vaihtoehtoa.

– Jos olen eteenpäin pyrkiessäni onnellinen ja tiedostan rikkinäisyyteni, niin pärjään kyllä.

Antti psyykkasi itseään siihenkin, että urheiluopistolla voisi tuntua siltä, että seinät kaatuvat päälle.

– Tai että kaikki olisi liian tylsää tai vaativaa. Niitä ajatuksia ei tullut kuin muutaman kerran, kun olin todella väsynyt. Huomasin vuoden aikana, että aidosti tykkäsin olla omissa oloissani. Kun nyt katsoo, viimeinen vuosi oli elämäni onnellisin.

Monelle oli hämmentävää nähdä askeettiset olosuhteet, joissa Antti viihtyi. Ylellisyys oli kaukana, tilalla olivat vain urheilijaelämän välttämättömyydet.

– Se oli vähän hämmentävää minulle itsellenikin. Toisaalta olisin itsestäni huolissani, jos minut tässä kohtaa elämää tekisi onnelliseksi, että istuisin pelkästään viinilasi kädessä Espanjassa.

Antti painottaakin, ettei hän ole missään uransa vaiheessa tavoitellut pelkästään rahaa.

Taloudellinen menestys on matkan seuraus, ei varsinainen päämäärä.

– Minua ei motivoi raha, vaan autenttinen halu mennä eteenpäin ja kehittää itseäni. Olen elävä esimerkki siitä, että vaikka olisi taloudellinen vapaus, en käytä sitä hyväkseni. On toki ollut kiva huomata, että sellainen vapaus on tekemisen myötä tullut, mutta en ole ikinä tavoitellut sitä.

Antti puhuu mielellään itsekunnioituksesta.

– Oli tilillä rahaa paljon tai vähän, niin suurinta arvostusta ja kunnioitusta itseään kohtaan on se, että osaat hinnoitella oman itsesi ja aikasi.

Tästä periaatteesta Antti piti kiinni myös, kun hän hyppäsi hiihtomaailmaan. Antti laski, paljonko hänen puolentoista vuoden palkkansa olisi.

– Se puolitoista vuotta oli pois kaikesta muusta tekemistäni. Ja tiedän, mitä se suunnilleen tuottaisi. Laitoin hiihtouralleni kylmänviileästi hintalapun. Sitten alettiin kerätä organisaatiota ja yhteistyökumppaneita.

Antille oli ja on tärkeää taloudellisesti mahdollistaa edustusjoukkueen pyöriminen ja urheilijoille hyvät harjoitteluolosuhteet.

– Haluan näyttää myös, että arvostan omaa brändiä. Halusin hinnoitella itseni kahdesta syystä; ensinnäkin se on yksi tapa määrittää omaa arvoa ja siksi tervettä – ja toisekseen, kun saimme kerättyä itseni ympärille hyviä kumppaneita ja sponsoreita, se mahdollisti minulle entistä suuremman taloudellisen tukemisen edustusjoukkueemme hiihtäjille.

Vielä kymmenen vuotta sitten Antille ajatus elämästä ilman esiintymislavoja ja artistiuraa olisi ollut mahdoton.

– Ajatus sen loppumisesta aiheutti pakokauhua. Artistiuran loppu on monien asioiden summa, joita en täysin ole käsitellyt vielä itsekään. Mutta aikanaan en olisi voinut kuvitellakaan, että löytäisin itseni tilanteesta ilman sitä ja olisin silti onnellinen.

Nyt yksi elämänvaihe on taas päättynyt. Tuiskun elämässä se on yleensä tarkoittanut jotain uutta näköpiirissä.

Mikä siis on 41-vuotiaan Tuiskun seuraava projekti?

– Ehkä se hetkellisesti ahdisti, ettei sitä ole. Nukun ensin univelkoja pois, kerään voimia. Käyn ostamassa kukkakaupasta kukkia kotiin, järjestän vaatekaapin ja alan hiljalleen kerätä Espanjaan lähteviä asioita mukaan.

Espanjan kotiinsa Antti muuttaa toukokuussa. Hän on siellä osakkaana kiinteistövälitysfirmassa, joka vuokraa ja välittää asuntoja.

– En ole ollut mukana sen operatiivisessa toiminnassa, mutta nyt aion tehdä siellä asiakaspalvelutyötä muutaman työpäivän viikossa. Se tuo arkeeni sopivasti rakennetta.

Espanjasta käsin Antti jatkaa myös hiihtoseuransa ja edustusjoukkueen asioiden hoitamista, ja hän toimii urheilijoiden henkisenä valmentajana.

Kesäkuun leirille hän lentää joukkueensa kanssa.

Syksyllä Antti aikoo jatkaa Espanjasta käsin myös terapeutin työtä.

Sitä ennen hän haluaa antaa myös kiireetöntä aikaa läheisille.

– Yksi parhaimmista ystävistäni sai esikoisensa yksin vuosi sitten. Hän asuu Espanjassa ja on sanonut, miten rankkaa arki on ilma tukiverkkoja. Tuollaisissa tilanteissa olen tuntenut piston itsekkäästä valinnastani. Toivon, että voin olla siellä nyt jonkun verran jeesaamassa häntäkin.

Antin haaveena on myös kirjoittaa lisää. Hän on kirjoittanut kaksi viimeisintä tietokirjaansa itse.

– Tavoitteenani on kirjoittaa fiktiivinen rikosromaani! Minulla on siihen jo aihio, mutta tarvitsen projektille oman ajan.

Rikosromaanin kirjoittamisen Antti on hahmotellut – totta kai – alustavasti kalenteriinsa ensi vuodelle.

– Ensin haluan antaa mahdollisuuden myös aikatauluttomillekin päiville, että voin lähteä koirien kanssa pidemmällekin lenkille vuorille. Ja ehkä ottaa joskus sen lasin viiniäkin, Antti virnistää.

Meikki ja hiukset: Miia Ollula. Tyyli: Eero Böök, kuvausassistentti Emilia Pajumäki. Valkoinen puku isaac Dewhirst / Zalando, kengät Asos. Sininen puvuntakki ja housut Weekday / Asos, musta satiinipaita Asos, vyö Moschino / Zalando. Tuoli Yrjö Kukkapuron Experiment / Mano / Finnish Design Shop.