Antti Tokkarin naisten Superpesis-ennakko joukkue joukkueelta ja uppiniskainen väite: Manse PP voittaa mestaruuden

Naisten Superpesis pääsee kunnolla käyntiin tulevalla viikolla, kun joukkueet käynnistävät kautensa kotimaan kentillä. Sarjan ennakkoasetelma on selkeä. Hallitseva mestari Manse PP on ylivoimainen suosikki, mutta sen jälkeen sarjasta voi ennakoida ennätystasaista.

Takana ovat ajat, jolloin neljä välieräjoukkuetta olivat selvillä jo ennen kauden alkua. Nyt Mansen lisäksi kuusi muuta joukkuetta kisaa varsin tasaväkisesti kolmesta muusta välieräpaikasta.

Sijat 8-12 pelaavat sarjan sisällä omaa sarjaansa, jossa kaksi heikointa joutuu karsimaan sarjapaikastaan ja muiden kausi jatkuu pudotuspelikarsinnassa.

Sarjapaikkataistelijoille jokainen piste on arvokas

12. Laitilan Jyske

Talvikausi näytti, että matka ykköspesiksen mestarista Superpesikseen on pitkä. Viime kaudella joukkue pelasi lähinnä omien kasvattien voimin ja Rauman Feran lainapelaajilla. Laitilan kannalta harmillista on, että raumalaiset Rosendahlin sisarukset vaihtoivat maisemaa. Lahjakkaista Mäenpään sisaruksista Iida on edelleen mukana Laitilan joukkueessa vietettyään talven Rauman harjoitusringissä ja todennäköisesti kaksoissisko Nelli liittyy joukkueeseen, kun Feran loukkaantumishuolet ovat ohi.

Nähtäväksi jää, kuinka paljon Jyskeen kokoonpano tulee elämään kauden aikana, kun muiden joukkueiden nuoret pelaajat tarvitsevat peliaikaa. Näitä pelaajia Laitila seuraa tarkasti. Vahvistuksia joukkue joka tapauksessa tarvitsee saavuttaakseen edes jokusen sarjapisteen kesän aikana, sillä joukkue on vahvistunut merkittävästi vain Johanna Karjanlahdella, joka lukkaroi viime kaudella Haminassa ja Jussittarissa. Vaikka Karjanlahti kelpo vahvistus Jyskeelle onkin, niin yksinään hän ei joukkuetta pelasta. Talvipelit on talvipelejä, mutta joukkueen juoksuero 5-50 viiteen peliin kertoo, että edes hitaat hallialustat eivät kaventaneet eroja muihin sarjan joukkueisiin.

Laitila on todennäköinen putoaja, varma karsija ainakin.

11. Hyvinkään Tahko

Hyvinkäällä naispesäpalloon ei ole viime aikoina panostettu juurikaan. Syy on selvä: Miesten joukkueen kulut ovat niin korkeat, että rahaa ei yksinkertaisesti ole riittänyt molempiin. Nyt on ryhdytty toimeen ja myös naisten joukkueen toiminta on tullut näkyvämmäksi. Satunnaisempikin pesiksen seuraaja on talven aikana nähnyt somessa, että myös Hyvinkäällä pelataan naisten Superpesistä. Kentälle taustatiimin paremmat otteet eivät ainakaan talven aikana vielä siirtyneet, vaan peli näytti samanlaiselta kuin pari aikaisempaakin vuotta. Hyviä hetkiä mahtuu mukaan, mutta ne ovat toistaiseksi olleet valitettavan lyhyitä.

Joukkueessa tapahtui varsin merkittäviä muutoksia syksyn siirtomarkkinoilla, kun viime kausien avainpelaajista Lotta Nummikari ja Sini Mäkelä pakkasivat tavaransa palatakseen kasvattajaseuraansa Porin Pesäkarhuihin. Senja Koskinen siirtyi etelämmäksi Roihuun ja Lotta Vahvelaisen ura on ainakin toistaiseksi tauolla.

Tulopuolella merkittävin vahvistus tuli Pöytyältä, kun Minttu Reunanen palasi takaisin kotiin. Reunasen rooli tulee olemaan tilanteiden rakentajana Tahkon sisäpelissä todella suuri. Muuten joukkueen uudet pelaajat ovat ykkössarjasta. Lukkari Marianne Sivonen on ollut ykköspesiksessä hyvä ja hänen otteitaan Tahkon joukkueessa kannattaa seurata tarkasti.

Tahkon taaperrus tulee jatkumaan ja vie joukkueen karsintoihin Laitilaa vastaan.

Nähdäänkö pudotuspelikarsinnoissa yllätyksiä?

10. Pöytyän Urheilijat

Pöytyän hissiliike ykkösen ja Superpesiksen välillä on ainakin toistaiseksi ohi, eikä mikään viittaa siihen, että putoamisvaaraa olisi tulevallakaan kaudella. Pöytyällä on kova tahto rakentaa parempaa tulevaisuutta, mutta sarjan häntäpään joukkueilla on vaikea saada vahvistuksia. Tulevat tähdet pitäisi pystyä kasvattamaan itse joko omasta tuotannosta tai ykköspesiksestä löytyvistä hiomattomista timanteista.

Pöytyä tulee kamppailemaan karsintojen välttämisestä Hyvinkään Tahkon kanssa ja vaikka tie veisikin karsintaan, niin Laitilaa vastaan joukkueella ei ole hätää, sen verran parempi materiaali Pöytyällä on. Joukkueen oma tavoite on puolivälierissä, mutta ainakin talven ja Fuengirolan sarja-avauksen perusteella tavoitteeseen tulee tehdä vielä paljon töitä.

Lukkari Lydia Eskola on joukkueen ulkopelin tärkein lenkki ainakin niin pitkään, kunnes joukkueen valmennustiimiin kuuluva Emma Körkkö laittaa räpylän käteensä. Körkön pelaajaoikeudet siirrettiin Kirittäristä Pöytyälle, mutta pukeeko hän peliasun ylleen, on vielä arvoitus. Parin kuukauden harjoittelulla Körkkö olisi varmasti joukkueen paras pelaaja ja muuttaisi merkittävästi voimasuhteita sarjan häntäpäässä.

Fanni Tuuri on mielenkiintoinen nuori pelaaja, joka esiintyi talvella edukseen. Tällaisia tasonnostajia Pöytyä tarvitsee, että kausi sujuisi valoisissa merkeissä. Tuuri pelaa kärkenä ja ulkona polttolinjan johtavana pelaajana ollen kokonaisuutena joukkueensa paras pelaaja talvella.

Joukkueen pelissä tuskin tullaan mitään hienouksia näkemään, vaan tuttuun tapaan tilannetta koitetaan rakentaa Essi Ilmaselle, Maria Sveholmille ja Mette Leskiselle. Sen jälkeen painetaan toivomusnappia ja lyödään kovaa ilman sen suurempaa ajatusta.

Pöytyä on Laitilaa ja Tahkoa parempi ja välttänee karsinnan, ellei kausi ole täysi katastrofi. Tulevaisuuden rakentaminen jatkuu Superpesiksessä myös seuraavalla kaudella.

9. Vaasan Mailattaret

Vaasassa ei tunnu olevan muuta pysyvää kuin pelinjohto. Pekka Mäntymaa ja Jussi Harju tekevät vuodesta toiseen sitkeää työtä, vaikka pelaajamateriaali muuttuu merkittävästi jokaiselle kaudelle. Ehkä se pitää pelinjohdon virkeänä, kun projekti alkaa vuosittain lähes alusta. Pelillisesti joukkuetta on vaikea viedä pitkällä tähtäimellä eteenpäin, kun joka syksy aloitetaan puhtaalta pöydältä.

Luottopelaajien Riikka Polson siirtyminen Jussittariin ja Ada Karlsonin lähtö Raumalle jättivät ison loven joukkueen kokoonpanoon. Tiia Valtanen siirtyi paikaamaan kotiutusosastolle Karlsonia oltuaan aikansa Seinäjoella kakkoskotiuttajajokerina Aino- Kaisa Mantereen varjossa. Muista uusista pelaajista voidaan mainita Kuoppalan sisarusten paluu samaan seuraan, kun viime kaudella Haminassa vuokralla pelannut Julia liittyy Mailattariin. Jyväskylässä pieneen rooliin kyllästynyt Oona Kinnunen tuo vaihtoehtoja ulkopeliin, mutta uusilla tulokkailla ei pystytä menetyksiä korvaamaan.

Vaasa on ollut viimeiset pari vuotta hyvä sisäpelijoukkue. Toki paljon on kulminoitunut Polson ja Karlsonin tekemiseen. Nyt heitä ei ole eikä heidän peräänsä kannata enää katsella, vaan rakentaa omaa peliä uusien kulmakivien varaan. Totuus pesäpallossa on kuitenkin Vaasan puolella, sillä yhdessä talvessa on merkittävästi helpompaa kehittyä ulko- kuin sisäpelissä.

Vaasa tulee selviämään helposti kymmenen joukkoon ja pudotuspelikarsintaan, sitä kautta mahdollisesti puolivälieriin, mutta sen jälkeen eväät on syöty.

8. Roihu

Roihun ulkopeliin tulee paljon lisää uskottavuutta, kun lukkarin tontin ottaa poikkeuslahjakkuus Erica Rosendahl. Tyttöjen Superpesiksen ja naisten ykköspesiksen viime kauden parhaana palkittu Rosendahl sai jo viime kaudella tuntumaa naisten Superiin tuuraamalla muutaman ottelun kasvattajaseurassaan Rauman Ferassa Ilona Hakoniemeä. Rosendahlin inhottavat syöttövariaatiot vaihtotilanteissa, kyky hakea lyhyitä ja pelirohkeus tuottavat kesän aikana vastustajille päänvaivaa ja luovat perustan Roihun ulkopelille.

Pelinjohtaja Jyrki Pellonperä on joukkueen peräsimessä toista kautta ja näytti jo viime kaudella, että ohjaa Itä-Helsingin ylpeyttä oikeaan suuntaan. Pellonperä on onnistunut luomaan Roihulle omaa pelillistä identiteettiä muita matkimatta ja rakentamalla pelikirjansa omien pelaajiensa vahvuuksien ympärille.

Roihu tullee tekemään tilannetta kesä peleissä kohtuullisesti varsin nopeiden etenijöidensä avulla, mutta etenkin kovempia joukkueita vastaan kotiuttaminen saattaa olla haastavaa. Rosendahlin, Sohvi Korhosen ja Elina Muurmannin on onnistuttava läpi kauden.

Roihun kova tavoite on saavuttaa paikka kahdeksan joukossa. Sarjan kannalta olisi hienoa, jos tämä toteutuisi, koska todennäköisesti Roihuvuoren stadionin tiivis tunnelma ottaisi vielä lisäkierroksia ja helsinkiläiset pääsisivät kokemaan kuinka hienoja tapahtumia pesäpallo-ottelut ovat ja lajikulttuuri pääkaupungissa vahvistuisi entisestään.

Roihun joukkue kehittyi viime vuonna harppauksin, kun joukkueen valmennus päivitettiin oikealle aikakaudelle. Paikka kahdeksan joukossa on mahdollinen ja olisi todella merkittävä tulevaisuuden rakentamisen kannalta. Pudotuspeleissä paikkansa vakiinnuttava helsinkiläisjoukkue alkaisi pian kiinnostaa kovempiakin vahvistuksia.

7. Joensuun Maila

Talvikauden perusteella Joman otteet ovat totuttua Jomaa. Välillä kulkee, välillä on tosi hankalaa. Suurta vaihtuvuutta ei joukkue kokenut ja pelinjohtokin pysyi viimevuotisena. Joma on periaatteessa hyvä joukkue, mutta jotain uhkakuvia sen yläpuolella kuitenkin leijuu. Joukkueen muutamat kiinnostava pelaajat odottavat menestystä, ja mikäli sitä ei ole luvassa, lähtevät parhaat hakemaan menestystä muualta.

Joukkueen peli on tasapainoista, joskin sisäpeli on sen suurempi vahvuus. Peruspalaset ovat ulkopelissäkin kohdillaan ja Veera Toikka on hurmospäivänä huippulukkari ja kokemuksen karttuessa huonojen päivien määrä vähenee. Liika innokkuus vie hetkittäin peliä alaspäin, on liika innokkuus. Ylikorkeaa syöttöä annettiin vääriin paikkoihin ja vastustajien pelinjohtajat haistoivat niitä entistä paremmin kohdilleen.

Joukkueen ulkopeliryhmitys on muutoin tasainen ja kehityskelpoinen. Talven aikana nuoret pelaajat ovat varmasti ottaneet askeleita eteenpäin ja kollektiivi pitää paremmin. Siltikään ulkopelin taso ei kokonaisuudessaan riitä välieriin, mutta huononakin kautena paikka puolivälierissä on muodollisuus. Pelinjohtaja Tommi Luostarinen on ammattimies ja pitää porukassa sellaisen ryhdin, että Joma lunastaa vähintäänkin seitsemännen sijan runkosarjassa.

Joukkueen ykköskärki on hyvä ja etenemiseen laajuutta tuovat Veera Varonen ja Tiia-Mari Veikanmaa antavat mahdollisuuden pelata laajemmallakin materiaalilla. Kaksi tasaisen hyvää kotiuttajajokeria sekä yhdeksikön kovalyöntinen ja taitava Nelli Huotari antavat pelinjohdon käyttöön kilpailukykyisen kotiuttajaosaston.

Se, mikä joukkueelta uupuu, on kotiyleisön tuki. Sarjan huonoimmat katsojamäärät eivät innosta seurajohtoa panostamaan naisten Superiin entistä enemmän. Viime kesänä joukkue pelasi ajoittain sarjan upeinta sisäpeliä, mutta siitä huolimatta yleisö ei löytänyt tietään katsomoon.

Joman taso riittää helposti puolivälieriin, mutta kesän pelit päättyvät siihen.

Kärkikuusikko taistelee sijoituksista runkosarjan viimeiseen kierrokseen asti

6. Porin Pesäkarhut

Porin viime kausi oli odotuksiin nähden valtava pettymys. Joukkueen edellisen vuoden yllätysmestaruus nosti odotukset korkealle. Edellisellä kaudella onnistui lähes kaikki, ja se jäi odotusarvoksi myös viime kaudelle. Alkavaan kauteen ei ylisuuria odotuksia ole ladattu, toki pelillisen uskottavuuden palauttaminen ja identiteetin löytäminen takaisin ovat hyviä tavoitteita.

Joukkue hankki muutamia mielenkiintoisia vahvistuksia. Lisää kotiutusvoimaa ja miesten puolella yleistyneen kahden lukkarin taktiikkaa mahdollistaa Lotta Nummikarin paluu kasvattajaseuraansa. Toinen paluumuuttaja, Sini Mäkelä, tuo pirteyttä porukkaan ja vaihtoehtoja ulkopeliin.

Joukkueen molemmat lukkarit tulevat kesän aikana pelaamaan, mutta Minttu Vettenranta pitää paikkansa joukkueen ykköslukkarina, mikäli pysyy pelikuntoisena koko kauden. Nummikaria voi käyttää myös kotiuttajajokerina, vaikka sillä puolella Porilla on niin paljon vaihtoehtoja, että kaikki ruutupaitakotiuttajat eivät voi olla yhtä aikaa kokoonpanossa, sillä kolmella kotiuttajajokerilla pelaaminen vaikuttaa turhan riskipeliltä.

Jokereissa pitää olla myös vaihtoehto ulkokentälle ja jos nelikosta Nummikari, Henna Suominen, Emilia Mattila ja Taru Toikka pitää pelin aikana joku vaihtaa ulkopeliin, niin ulkopelin taso heikkenee. Kun joukkueella on vielä kaksi laadukasta kotiuttajaa yhdeksikössä Tiia Peltosen ja Emilia Linnan muodossa, niin tilanteita ei riitä kaikille kotiuttajille.

Suurin ongelma Porin sisäpelissä on jo viime vuodelta tuttu numeron kaksi puuttuminen. Henna Juka ei ole luontaisesti sen roolin pelaaja eikä Eveliina Lämsä ole numerolla kolme täysin mukavuusalueellaan. Molemmat ovat hyviä pelaajia, mutta menestykseen joukkue tarvitsee pääpelintekijöiksi sellaiset pelaajat, kenelle rooli on luontainen. Onko mahdollista, että pelinjohtokaksikko Jussi Haapakoski- Seppo Arbelius tekevät Tiia Peltosesta numeron kolme ja ottavat Emilia Linnalle kotiutusapuja lukuisista kotiuttajajokereistaan? Tätä kokeilua ei vielä talvella nähty, koska Peltonen ei ollut pelikuntoinen talven aikana. Lyöntivalikoimansa puolesta kovaa lyövä Peltonen olisi varmasti oiva valinta kolmoseksi, mutta riittääkö hänellä nopeus?

Pori menee heittämällä puolivälieriin, mutta tarvitsee loistavan kauden jatkaakseen välieriin. Potentiaalia joukkueessa on, mutta pelin on kuljettava kauden alusta alkaen.

5. Rauman Fera

Raumalla ollaan tyytyväisiä talvikauteen. Osin varapelaajilla pelannut joukkue ylsi Talvisuperissa loppuotteluun asti. Vaikka Feran avainpelaajat ovat menneet vuosi vuodelta eteenpäin, ei Feraa nähdä kesällä finaaleissa. Aikaisempina vuosina on nähty potentiaali, mikä joukkueessa voisi olla, mutta jostain syystä sitä ei ole syksyisin saatu ulosmitattua. Tänä vuonna se on lähempänä kuin koskaan.

Feran ulkopeli pitää riittävän hyvin, se riittää kärkijoukkueitakin vastaan. Ilona Hakoniemi on lukkarina hyvä ja on mielenkiintoista nähdä millaisia uusia metkuja lukkarilegenda Jukka Holttinen on Hakoniemen peliin kesäksi tuonut. Mitään varsinaista suurta heikkoutta Feran ulkopelissä ei ole, joskin henkinen kantti on monesti ollut koetuksella kuumien maapallojen kanssa kauden tärkeimmillä hetkillä. Siihen on varmasti henkisen valmennuksen osalta keskitytty ja ainakin talven peleissä kehitystä oli havaittavissa.

Sisäpelissä joukkueen pitää pystyä hyödyntämään vielä paremmin etenijöitään. Etenkin Miia Puolakan tuotujen juoksujen määrä on ollut liian pieni hänen etenemistaitoonsa nähden. Nopeuden ollessa lajin vallitsevin sisäpeliominaisuus, on joukkueen löydettävä tähän ratkaisu. Joukkueen vaarallinen lyöjäjokerikaksikko Iina Valkeejärvi ja Ada Karlsson takovat vuorotahtia juoksuja, mutta tarvitsevat kotiuttaakseen tilanteita vähillä paloilla. Molemmat osaavat lyödä palloa myös väliin ja saumoihin ja pystyvät kotiuttamaan möys hitaampia etenijöitä, mutta sen varaan Feran peliä ei voida perustaa.

Joka vuosi ennen kauden alkua Feralta on odotettu suurtekoja, mutta toistaiseksi ne ovat jääneet tekemättä. Joko nyt Fera?

Fera voi huippukaudella yltää runkosarjassa neljänneksi ja lähteä kotiedun turvin tavoittelemaan paikkaa välierissä. Välierät olisivat erinomainen suoritus ja tarjoaisivat paikan katkaista lähes 30 ottelun mittainen pudotuspelien tappioputki.

4. Jyväskylän Kirittäret

Kirittärien joukkue pysyi muuttumattomana viime kauden jälkeen. Merkittävä etu on, että tähtipelaajat Mari Mantsinen ja Eeva Mäki-Maukola ovat kauden alusta alkaen mukana kokoonpanossa, kun viime kaudella he tulivat mukaan vasta juhannuksen jälkeen. Mantsinen pahan loukkaantumisen, Mäki-Maukola tauolla olleen uransa takia. Kaksikko on edelleen sellainen, että sen varaan on pitävää ulkopeliä helppo rakentaa. Mäki-Maukola on myös erittäin hyvä sisäpelaaja tärkeällä numerolla kaksi.

Perinteisesti Kirittärien menestys on perustunut täydellisesti mietittyyn ulkopeliin. Pelinjohtaja Mattias Kitolan apuna on nyt myös Nalle Viljanen, kenen aivoituksiin Kirittärien menestysvuosien pelitapa on perustunut. Pystyykö Viljanen kaivamaan Kitolan kanssa jälleen kerran kanin hatusta vai onko pelaajamateriaali kuitenkin sen verran puutteellinen, että aivan kärkisijoille ei ole asiaa?

Suurimpina ongelmina Kirittärien ulkopelissä tulee olemaan kakkoskopparin tontti, mihin ei viime kaudellakaan löytynyt paikan vaatimustason täyttävää pelaajaa. Muutoin jo edellä mainittujen pelaajien lisäksi aina luotettavat Venla Karttunen, Laura Toikkanen, Tinja Töyrylä sekä Viivi Partanen muodostavat luotettavan ulkopelin perustan. Myös Tilda Palola tulee paikkansa ulkona lunastamaan, mutta kahden muun pelaajan ja pelipaikan osalta tulemme näkemään kokeiluja kauden aikana.

Sisäpelissä Kirittärillä on paketti kunnossa. Joukkueesta löytyy kaikkea mitä menestyvä joukkue tarvitsee: nopeutta, taitoa, vaarallisuutta, kokemusta ja uskallusta. Tinja Töyrylä tulee varmasti parantamaan viime kauden suorituksiaan kotiuttajana ja se on suuri apu joukkueelle. Sara Kujanen jokerina ja Emmi Särkioja mahdollisesti yhdeksikössä antavat tukensa Töyrylälle.

Kirittäret voivat pystyä lähes mihin vaan. Mestaruuteen ei joukkueen rahkeet riitä, mutta sijat 2-5 ovat joukkueelle mahdollisia.

3. Seinäjoen Jussittaret

Jussittarien pitkäjänteinen työ huipentui viime kauden pronssimitaleihin. Samaan hetkeen tiedettiin päättyvän myös Juha Antikaisen pelinjohtajan pesti seurassa. Etukäteen oli tiedotettu, että Antikaisen paikan tulee ottamaan hänen apumiehenään toiminut Erno Tuomainen, joka on hyvä ja luonteva vaihto joukkueen sisällä. Tuomainen onnistui hyvin toimiessaan takavuosina Feran viuhkamiehenä, eikä vastaavan tasoisia pelinjohtajia löydy tuosta noin vaan. Yhtenä vaihtoehtona olisi voinut olla seuran nykyinen urheilutoimenjohtaja Jussi Järvinen, mutta hän haluaa ensin viedä oman valmennusprojektinsa loppuun 06-08-syntyneiden nuorten naisten kanssa.

Pelaajiston muutokset ovat joukkueessa pieniä. Juna toi Riikka Polson Vaasasta, samalla kyydillä toiseen suuntaan matkasi Tiia Valtanen. Sanni Syrjälä ja Susanna Ojala lopettivat. Polson tulo joukkueeseen on siinä mielessä merkittävä, että se tarkoittaa joko Matilda Niskakankaan tai Minea Mäkiviidan putoamista yhdeksikön ulkopuolelle. Molemmat ovat seuran omia lupauksia, Niskakangas suurlupaus. Polso sitä vastoin on sen tason pelaaja, että jos hänet seuraan saadaan, niin häntä ei voi jättää ottamatta.

Ongelma on myös positiivinen, sillä kauden läpivientiin ei riitä 12 pelaajaa, ja nyt vaihtoehtoja ulkopeliin on enemmän. Jusseilla on myös akatemiajoukkue ykköspesiksessä, joten arvokasta ulkopeliaikaa on luvassa, vaikka Superissa ei joka pelissä ulkokentälle pääsisikään.

Etukentän kaksikko Silja Syrjälä ja Liinu Turpela ovat häikäiseviä. Linjasta paikan ottavat varmasti Anna Honkala, Riikka Polso ja Jenni Matola, joten pitoa ulkokentästä löytyy. Takakentällä luutivat vuosi vuodelta ulkopeliinsä varmuutta saanut Maiju Mäntylä ja ainakin alkukaudesta Anni Kotimaa. Anni Laakso on toipumassa jalkavammasta, eikä ole vielä kauden alussa pelikuntoinen.

Myös sisäpeli on siinä kunnossa, että se kestää vertailun kovimpiin kilpakumppaneihin. Kivikova ykköskärki, hyvin tukea antava kakkoskärki ja kotiuttajajokerina kaksi peräkkäistä vuotta lyöjäkuningattaruuden voittanut Aino-Kaisa Mantere. Jussien mestaruuden tiellä on mahdollisesti vain kaksi isoa kiveä, paikallisvastustaja Lapua ja puolustava mestari Manse. Ovatko ne esteet mahdollista ylittää?

Jussittaret menee varmasti välieriin. Finaalipaikka on suuri unelma ja todennäköisesti vaatii välierissä paikallisvastustaja Lapuan voittamista. Kiivettävä vuori on korkea, mutta ei mahdoton.

2. Lapuan Virkiä

Lapuan Virkiä seilaa tällä hetkellä mitaliputkessa. Edellisestä mestaruudesta on vierähtänyt niin pitkä tovi, että Lukkarilassa on laitettu kaikki peliin. Pelaajistossa ei muutoksia tapahtunut, joten uusvanha pelinjohtaja Tomi Niskanen on saanut jatkaa syksyllä siitä, mihin viime kaudella Jussi Muilun apuvalmentajana jäi. Hihat on kääritty ja peliä kehitetty isolla kentällä sellaisia määriä, että onkohan mikään naisten Superpesiksen joukkue viettänyt talvikaudella niin paljon aikaa isossa hallissa, kuin Lapua nyt?

Talvikauden huipennuksessa Lapuan esitys jäi hieman piippuun, vaikka se välieräottelussa Feraa vastaan takatilanteita onnistuikin tekemään. Kotiuttaminen oli hitaalla alustalla ja erittäin järkevästi pelanneita raumalaisia vastaan haaste, jota tuskin kesällä tullaan näkemään. Janette Lepistö ja Riina Kerola paukuttelevat sellaisen määrän juoksuja kesän otteluissa, ettei voittaminen tule jäämään ainakaan heistä kiinni.

Lapua saa rakennettua kaksi pelaavaa kärkeä, joilla tilanteita tullaan rakentamaan. Petra Kerola ykköskärkenä nopeutuu vuodesta toiseen ja on jo tällä hetkellä pesänväleillä yksi vaikeimmin poltettavista. Myös Kaisa-Leena Saukko etenee tutun luotettavasti jokeripaidassa. Mutta ketkä lyövät ykköskärjessä Kerolan perässä?

Kaisa Peräaho olisi tälle paikalle automaattinen valinta, mutta onko hän ehtinyt talven aikana opetella pieniä vaihtolyöntejä, joilla siirrellä Kerolaa eteenpäin? Emma Kiviniemi löi itsensä läpi viime kaudella ja on luonnollinen valinta kolmoseksi, kuten myös Iina Lehtinen neloseksi. Jos Peräaho ei ole numero kaksi vaan kakkoskärjessä, laittaako Niskanen jommankumman Sipoon herttuattarista eli Höglundin sisaruksista merkittävään rooliin?

Lukkari Anni Heikkilän venkoilut antavat hyvän pohjan pitävälle ulkopelille. Anniina Kangasluoma on takakentällä sarjan eliittipelaaja, kuten myös etukentän parivaljakko Senni Korhonen ja Emma Kiviniemi. Talvi ja oikeastaan jo viime syksy jätti kuitenkin muutamia kysymysmerkkejä Virkiän ulkopelin osalta ja nähtäväksi jää, saako superlupaus Odessa Tiitto näytönpaikkaa Lapuan yhdeksikössä.

Yhtään kiveä Lapualla ei jätetä mestaruuden eteen kääntämättä. Pelaajien pitää kuitenkin muistaa, että vaikka Niskanen erinomainen pelinjohtaja onkin, yhtään lyöntiä hän ei lyö tai ota kiinni. Peli on pelaajien, pelinjohtaja omalla toiminnallaan mahdollistaa asioita. Jonkun tai joidenkin pelaajista on noustava johtavan pelaajan rooliin, muuten tiukoissa paikoissa vastuuta siirrellään ja katsellaan Niskasen suuntaan.

Jos mitään yllättävää ei tapahdu, niin syksyllä nähdään viime kauden finaaliuusinta Lapua-Manse.

1. Manse

Mansella on ollut kolme edellistä vuotta mestarijoukkue. Viime kaudella Manu Vartia tuli uutena pelinjohtajana ja tyhjensi pöydän. Pahat kielet lauloivat, että ei tuolla materiaalilla muuta olisi saanut aikaan edes Pihtiputaan mummo. No, näinhän se ei ole, sillä alla oli kaksi kirvelevää finaalitappiota ja joukkueen piti kasvaa voittajiksi. Siinä Vartialla oli merkittävä rooli jossa hän onnistui.

Nyt kun mestaruus on otettu, eikä joukkue ole juurikaan muuttunut, on tiedossa entistä enemmän ongelmia muille joukkueille. Mestaruuden uusiminen on aina haastavaa, koska hallitsevaa mestaria jahtaavat kaikki ja sen päänahkaa halutaan eniten. Mansen materiaali on kuitenkin niin kova, että vaikka muutama vuosi sitten sarjan kirkkaimpina tähtinä loistaneet Virpi Hukka ja Ella Korpela ovat parasta teräänsä jo menettäneetkin, on Hukka edelleen tähtikaartin pelaaja ja Korpelakin erinomainen runkopelaaja.

Talvikaudella Mansen kokoonpano vaihteli paljon loukkaantumisten ja sairastelujen vuoksi, mutta silti joukkue kulki vääjäämättä mestaruuteen. Talvisuperissa joukkueessa pelasi 18 eri pelaajaa ja se voitti siitä huolimatta kaikki pelit. Tämä muutos kertoo isompaakin kuvaa tamperelaisesta pesäpallosta, sillä kesällä 2023 pelinjohtaja Antti Vihtkarilla oli harjoitusringissään vain 13 pelaajaa.

Naispesiksen tämän hetken kirkkain tähti on Saaga-Angelia Raudasoja. Vastustajat vakuuttavat löytävänsä hänen pelistään puutteita, jopa heikkouksia, mutta vielä odotamme sitä, että niitä hyödynnettäisiin vastustajien toimesta. Raudasojan lisäksi joukkueen rungon muodostavat tasokasta peliä pelaavat Sylvi Pellonperä, Anna Ala-Kauhaluoma ja Hanna Lammela.

Mestaruus ei ole varma ennen kuin se on voitettu, mutta Mansen materiaalilla todellisia uhkia mestaruuden tiellä on vain yksi ja se on jälleen kerran Manse PP itse.