Antti Tokkarin miesten Superpesis-ennakko joukkue joukkueelta ja kova väite: Kouvolan Pallonlyöjät voittaa mestaruuden

Superpesiskauden mestaruustaistelu alkaa maanantaina 5.5. kun huippuottelussa kohtaavat talvisuperin finaalikaksikko Kouvolan Pallonlyöjät ja Hyvinkään Tahko. Tuleva kesä on neljän kärkijoukkueen halussa ja mestaruuspokaalin voi nostaa mikä tahansa näistä joukkueista. Tuleva Superpesiskausi tarjoaa myös yllätyksiä, mikäli sijoista 5-8 taistelevat joukkueet yltävät kauden alussa huippusuorituksiin ja voittavat yllätyspisteitä kärkinelikolta.

Taistelu sarjapaikasta käydään tuttujen joukkueiden kesken

12. Haminan Palloilijat

Hamina vahvistui kauden alla kovalla pelaajalla, kun Aapo Kinnunen liittyi joukkueeseen. Toissa vuonna Kouvolassa uskomattoman kauden pelannut Kinnunen tulee olemaan joukkueen päävaihtaja ja ulkopelin johtava pelaaja.

Vaikka Kinnunen on erinomainen vahvistus, ei hän paranna Haminan menestysmahdollisuuksia. Joukkueen materiaali on muutamia pieniä valopilkkuja lukuun ottamatta liian kevyt Superpesikseen. Jumbosijan välttäminen on mahdollista ainoastaan muutamien pelaajien yltäessä huippukauteen, eikä sellaista valitettavasti ole nähtävissä.

Suurin mielenkiinto joukkueessa kohdistuu pelinjohtajaan. Toni Kohonen ottaa vastuulleen joukkueen pelinjohtajan tehtävät. Kohosen ensimmäinen yritys pelinjohtajana taannoin Mansessa päättyi jo ennen kauden alkua ja tapauksen selvittely on edelleen kesken. Nyt Kohonen on toisessa tilanteessa. Mansessa hän astui ilman kokemusta mestarisuosikin johtoon, nyt heittopussin.

Altavastaajana illasta toiseen pelaava joukkue antaa mahdollisuuden osoittaa Kohoselle kykyjään pelinjohtajana. Prosenttipeli ei tule riittämään voittoon yhdessäkään ottelussa vaan kentälle pitää saada kunnon rillumarei päälle. Kohonen voi peluuttaa joukkuettaan niin rohkeasti kuin haluaa, kukaan ei tule häntä siitä moittimaan.

Haminan tie näyttää kiviseltä. Vain ihme pelastaa joukkueen jumbosijalta.

11. Alajärven Ankkurit

Ankkureiden taival seuran viimeisellä Superpesisjaksolla on ollut takkuinen. Kun joukkue hieman yllättäen ja ehkä jopa vuotta liian aikaisin nousi takaisin Superiin, odotukset olivat korkeammalla. Joukkueessa oli useita nuoria ja lupaavia pelaajia, joilta odotettiin nopeaa läpimurtoa huippupelaajiksi. Tämä ei ollut ainoastaan alajärveläisten mielipide, vaan siihen uskottiin muuallakin, sillä useat pelaajat herättivät kiinnostusta isommissakin seuroissa.

Ankkurit ei lähtenyt kahdeksi ensimmäiseksi kaudeksi juuri pelaajia hankkimaan, vaan halusi pitää joukkueen kotikaupungin poikien joukkueena. Kun toivottua tulosta ei tullut, tulevalle kaudelle taktiikka muuttui. Toki Seinäjoen Jymyjussien toiminnan loppuminen vapautti sopivasti pelaajia lähialueelta ja Ankkurit sai naarattua ex-Jymyjusseja joukkueeseensa useita. Markus Hallasuo, Matias Litmanen, Toni Marjamäki ja Antton Peltomäki ovat Ankkureille hyviä vahvistuksia, mutta eivät käänteentekeviä pelaajia sarjasijoituksen suhteen. Nelikon lisäksi viime kaudella Jymy-Jusseja sekä Sotkamoa edustanut Veeti Kokko tuli hakemaan ulkopeliaikaa ja vastuuta Alajärveltä.

Aikaisemmat vuodet ovat osoittaneet, että Kitron kotiyleisö ei syty muiden kuin omien kasvattien suorituksista. Jos joukkue menestyisi, niin tukea löytyisi varmasti rakennetullekin joukkueelle. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että alkukaudella uusien pelaajien on pakko onnistua ja joukkueen voittaa. Muuten Kitron kesän suurin yleisömäärä nähdään Lehmänpaskabingossa.

Ankkurit on vahvistunut eikä varsinaista putoamisvaaraa ole. Pudotuspeleihin joukkueen iskukyky ei tule vielä riittämään.

10.Pattijoen Urheilijat

Jo useamman vuoden on puhuttu, että Pattijoen joukkue on onnistunut pelaamaan osaamisensa äärirajoilla. Onko näin vai ovatko pelaajat yksinkertaisesti niin hyviä, että osaaminen voisi riittää jopa kahdeksan joukkoon runkosarjassa?

Joukkueessa on nuoria tähtipelaajia Topi Stillin ja Mikael Mäkelän johdolla. Molemmat ovat omassa roolissaan sarjan parhaimmistoa. Still on hyvänä päivänä sarjan paras lukkari ja Mäkelä top3- etenijä pysyessään terveenä. Tuekseen he tarvitsevat hyvien luotopelaajien Antti Kiiskisen, Antti Karjaluodon ja Vili Stillin onnistuneen kauden. Kovimmat odotukset kohdistuvat kuitenkin Kempeleestä joukkueeseen siirtyneeseen Onni Määttään. Määttä kuuluu sarjan parhaimpiin pompunlyöjiin ja kotikenttä Rännärin kimmoisa alusta sopii hänelle paremmin kuin hyvin.

Pattijoen Kotiuttajat ovat kysymysmerkki. Jokereina takatilannetta purkavat Martti Viitasalo ja todella kovaa, mutta turhan suoraviivaisesti lyövä Eemeli Mikkilä. Kummallakin on potentiaalia onnistua, mutta Pattijoki tarvitsisi heiltä yhteensä noin 150 lyötyä runkosarjajuoksua tavoitteiden saavuttamiseen. Vielä tänä kesänä tästä kaksikosta ei siihen taida olla?

Pattijoki on ollut Perttu Westersundin pelinjohtaja-aikana sarjan piristysruiske rohkealla ja kaavoja rikkovalla pelillä. Ulkopeli Topi Stillin johdolla on ajoittain vanhan liiton tempopeliä, mihin vastustaja ei ole ehtinyt mukaan ja sisäpelissä palloa on lyöty sumeilematta rajoihin ja luukkuihin. Toivottavasti Pattijoki-show jatkuu edelleen, eikä Westersund lähde peluuttamaan pelkää pomppu-pomppu-kupperi-peliä.

Joukkue on parantanut peliään vuosi vuodelta, mutta onko rajat tämän materiaalin osalta saavutettu? Pudotuspelipaikka on mahdollinen, mutta vaatii huippukauden joukkueen avainpelaajilta.

9.Imatran Pallo-Veikot

Go Red’s go! Imatralla on alkanut uusi aikakausi, kun kaupunki sai uuden sheriffin. Atte Hakala palkittiin kaksi kertaa peräkkäin Ykköspesiksen parhaana pelinjohtajana hänen luotsatessaan Kankaanpään Mailaa. Luonnollinen siirtymä Superpesikseen täksi kaudeksi ja nyt Hakala johtaa Imatran peliä raikkaalla otteella. Talven aikana on nähty selvä muutos joukkueen työnteonkulttuurissa. Enää ei ole löytynyt tekosyitä tehdä asioita keskinkertaisesti, vaan hommat tehdään joko hyvin tai uudelleen.

Hakala on uuden aallon pelinjohtaja. Ääntä ei treeneissä koroteta, vaan vaatimustaso on tehty pelaajille selväksi muilla keinoin. Yhdessä pelaajien ja kakkospelinjohtaja Saku Havukaisen kanssa asiat on mietitty tarkasti ennen aloittamista. Kaikki tekeminen keskittyy olennaiseen – asia, joka on ollut IPV:ssä kateissa viime vuosina.

Talvisuperissa joukkue esiintyi todella positiivisesti, ja joukkueen ulkopeli kesti läpi talven erinomaisesti. Redsien ulkopeli alettiinkin tuntea nimellä Vesterinen Yhtyeineen. Nimen takana on joukkueen nuori lukkari Pietu Vesterinen. Kaksi edellistä kautta Jyväskylän Lohesta kokemusta hakenut IPV:n oma kasvatti esitti talven aikana ennakkoluulottomia otteita ja antoi hyvän pohjan joukkueen ulkopelille. Samat otteet pitää näkyä myös kesällä, kun joukkueet alkavat tuntea Vesterisen pelityylin paremmin. Kaikkia temppuja ei ole saanut näyttää talven aikana.

Konsta Hyötyläisen paluu Imatralle ja Aappo Savikosken siirtyminen Kempeleestä ovat tuoneet joukkueeseen tarvittavaa räväkkyyttä ja rajatonta itseluottamusta. Kaksikko takaa sen, ettei kesällä peleissä tule olemaan tylsää. Ensipuraisut tästä nähtiin jo Fuengirolan avausottelussa, sillä kaksikko ei pelkää haastaa ketään pieneen psyykkaukseen pelin aikana.

Jos ulkopeli oli talven aikana laadukasta, niin joukkueen sisäpeli jätti vielä kysymysmerkkejä. Joukkue teki seitsemässä ottelussa yhteensä vain 20 juoksua, minkä vuoksi pelinjohtaja Hakalalla on varmasti pohdittavaa.

Pudotuspelipaikka on joukkueen unelma, mutta se tulee vaatimaan monelta pelaajalta venymistä. Nyt Imatran projekti ei kuitenkaan vaikuta yhden vuoden rypistykseltä vaan päämäärätietoiselta toiminnan kehittämiseltä.

Ottaako Kiteen Pallo tai Hyvinkään Tahko yllättäjän roolin kantaakseen?

8.Kiteen Pallo

Kitee oli viime kauden positiivisin yllätys. Surkean talven ja nihkeän kauden alun jälkeen joukkue oli pitkän tovin jopa sarjan paras joukkue. Uudella kaudella se ei tarkoita mitään, mutta joukkue näytti, mihin sekä pelaajistolla että pelinjohtaja Sami Partasella on. Partanen sai joukkueelta käsijarrun pois päältä ja rohkealla peluutuksella kiteeläiset löivät paljon läpilyöntejä ja käänsivät pelejä niiden avulla voitoksi.

Kitee tullee jatkamaan valitsemallaan tiellä ja peli on edelleen rohkeaa, mutta kärkijoukkueita vastaan sen on oltava muutakin. Huippujoukkueet tulevat pelaamaan Kiteetä vastaan niin, ettei läpilyönneille yksinkertaisesti anneta mahdollisuutta, vaan puolustus rakennetaan tietäen, että juoksu kerrallaan -pelissä he Kiteen pystyvät illasta toiseen voittamaan.

Pelaajiston merkittävin muutos löytyy lautasen ääreltä. Imatralta siirtyvä lukkari Rasmus Surakka korvaa viime kaudella onnistuneen Joona Lehtisen. Surakka teki näyttävän sisääntulon Superpesikseen Imatralla muutama vuosi sitten omaperäisellä syöttötyylillään ja röyhkeydellään. Debyyttikauden jälkeen on kuitenkin ollut vaikeaa, Surakan temput ovat tulleet vastustajille tutuiksi. Syöttötuomareiden madaltunut linja ei myöskään ole Surakan puolella, sillä hän on ainoa yli keskimittainen lukkari koko sarjassa. Seuranvaihto ja uudet virikkeet harjoitteluun ovat toivottavasti auttaneet ottamaan edistysaskelia alkavalle kaudelle. Surakka on nyt uransa kulminaatiopisteessä, jossa onnistumiset ovat erittäin tärkeitä.

Petteri Kortelainen saapui vahvistamaan Kiteen kotiutusrykmenttiä. Kovaa ja vaarallisesti lyövä Kortelainen väläytteli Koskenkorvalla kaksi vuotta sitten osaamistaan ja hieman alavireisempi viime kausi Ankkureissa jätti varmasti näyttöhaluja tulevalle kaudelle.

Kitee on lähtökohtaisesti suosikki kahdeksannelle sijalle, mutta huippukaudella jopa kuudes sija on mahdollinen, mikäli kausi käynnistyy joukkueelta hyvin. Nälkäisä takaa-ajajia on tällä kaudella useampiakin.

7.Kempeleen Kiri

Kempeleen talvikausi oli surkea. Talvisuperin otteluissa oli punainen lanka täysin kateissa ja oudot virheet kasaantuivat peleissä. Yksi piste ja 15 tehtyä juoksua kertoo massiivisista ongelmista sisäpelissä. Tulosten taakse vilkaistessa löytyy kuitenkin häivähdys valoa. Ulkopeli oli varsin pitävää ja sen varaan kesä joka tapauksessa rakentuu.

Talvisuper on raadollinen konsepti, sillä kahden ensimmäisen pelin tappio tarkoittaa käytännössä ulosjääntiä lopputurnauksesta, jonka jälkeen loput ottelut voikin käyttää pelillisiin kokeiluihin. Näin tehtiin myös Kekissä. Pelinjohtaja Mikko Korhonen halusi kuitenkin peluuttaa avainpelaajiaan myös merkityksettömissä otteluissa ja hitsata muuttunutta joukkuetta yhteen. Tulos ei siitä huolimatta mairitellut ja jättää paksun kerroksen mustia pilviä Sarkkirannan taivaalle ennen kesän alkua.

Kekin ulkokentällä tullaan näkemään neljästä viiteen uutta pelaajaa. Sami Haapakoski, Antti Korhonen ja Onni Määttä paikattiin hankkimalla uusi etukenttäkaksikko Olli Heikkala-Arttu Ruuska. Tuukka Sarkkinen siirtyi naapurista Pattijoelta vahvistamaan polttolinjaa ja Tino Alaspää Jymy-Jussien raunioilta tulee antamaan vaihtoehtoja ulkopeliin ja tuomaan nopeutta pesien välille. Mielenkiintoisin hankinta on kuitenkin Joensuussa pelipaikkansa menettänyt lukkari Ville Väliaho. Joukkueen monivuotinen lukkari Jani Lassila jatkaa myös Kempeleessä, joten kahden lukkarin taktiikkaa nähdään myös Kempeelessä ensi kesänä?

Sisäpelissä joukkueelta on syytä odottaa talvipelejä enemmän. Talven testitulokset kertovat joukkueen olevan sarjan nopein, mutta nyt tuo nopeus on vietävä etenemistaidoksi kesän otteluihin. Tuomas Jussila on yhä sarjan ehdoton huippupelaaja niin sisällä kuin ulkonakin. Sisäpelissä numero hihassa on kasvanut ja rooli muuttunut enemmän kotiuttajaksi. Vastuu tilanteiden rakentamisesta on Perttu Ollin, Olli Heikkalan ja Aatu Saastamoisen vastuulla.

Vaikka hallipelit eivät Kekin tekemistä mairittele, niin joukkue on varmasti sloganinsa mukaan kivenkova kesällä. Materiaali riittää kahden kärjen pelaamiseen ja tulosta tulee kun Jussila, Ossi Meriläinen ja Matti Korhonen pääsevät tilanteita purkamaan.

6.Joensuun Maila

Joensuu on ollut viime vuosina vaikeasti ennakoitava joukkue. Heillä on kilpailukykyinen materiaali, mutta ei riittävän hyvä haastamaan kovinta kärkeä. Erot eivät ole isoja ja aivan nappikaudella joukkue voi puolivälierissä alkavalla kaudella yllättää ja mennä välieriin asti.

Joukkueella on aivan erinomainen ykköskärki. Konstat Kettunen ja Piironen sekä sarjan kärkivaihtajiin kuuluva Niko Korhonen tekevät tilannetta illasta toiseen tulivoimaiselle kotiuttajajokerikaksikolle. Juho Toivola ja Joosua Rättö löivät viime kaudella runkosarjassa yhteensä 159 juoksua ja samaa heiltä on lupa odottaa nytkin.

JoMa vahvisti ulkopeliään siirtomarkkinoilta kahdella erikoismiehellä. Paluumuuttaja Iiro Kuosa on huippuetupelaaja ja muodostaa Joni Lehikoisen kanssa yhden sarjan parhaista etukenttäkaksikoista. Toinen vahvistus saapuu Sotkamosta. Kahta peräkkäistä mestaruutta Hiukassa juhlinut Ville Kotro on aina luotettava ”ulkopelijokeri”. Kotro hiljensi viimeistään Sotkamon vuosinaan viimeisetkin epäilijät pallovarmoilla otteillaan Jymyn linjassa.

Joukkue on uuden pelinjohtajansa Markku Hylkilän mukaan lähdössä kauteen täysin kahden tasavertaisen lukkarin peluuttamisella. Joensuun omat kasvatit, 2001 syntynyt Seeti Surakka ja 2006 syntynyt Ukko Schroderus tulevat pelaamaan kauden jotakuinkin puoliksi. Kun runkosarjassa pelataan 33 peliä, niin useammalla joukkueella on ringissään kaksi lukkaria kuorman tasaamiseksi. Kahden lukkarin taktiikkaa on kokeiltu useita kertoja, eikä sitä ole kukaan tähän mennessä saanut kunnolla toimimaan. Tuleva kausi antaa mahdollisuuden näyttää että se voi olla mahdollista.

JoMan taso riittää tässä vaiheessa puolivälieriin, mutta ei sen pidemmälle.

5. Hyvinkään Tahko

Tahkon alavireisestä viime kaudesta on puhuttu niin paljon, että se voidaan jo unohtaa. Siitä sisuuntuneena Tahko nappasi Talvisuperin mestaruuden Seinäjoella itselleen. Pahat kielet tietysti vähättelevät talvipelien merkitystä. Eikä Tahkokaan syksyllä tule kultaa voittamaan, mutta talven otteluiden lopputuloksia suurempi asia joukkueelle oli sen muuttunut ilme. Viime kesän alistuneesta lammaslaumasta ei ollut jälkeäkään vaan peli-ilo oli palannut joukkueeseen. Kesän tasaisessa sarjassa sillä tulee olemaan suuri merkitys.

Tahkolla on sellainen pelaajamateriaali, millä mennään helposti kahdeksan joukkoon ja parhaimmillaan taistellaan jopa viidennestä sijasta. Hyvän pesäpallojoukkueen kivijaloista Tahkolta löytyy kolme: hyvä lukkari, riittävästi nopeita jalkoja sekä kova kotiuttajajokeri. Niitä Tahkolla on kaksi, kun Aapo Hiltunen liittyi vuoden sopimuksella joukkueeseen. Yhden tärkeän palasen kohdalla on kuitenkin pienoinen kysymysmerkki. Kuka Tahkon polttolinjan pelaajista pystyy nousemaan johtavaksi pelaajaksi ja tekemään ympärillään pelaavista parempia? Välieräunelman toteutuminen vaatii jonkun nousemista esiin.

Sisäpelissä Tahko tulee olemaan viime vuotta parempi. Pelaajahankinnat puoltavat sitä, sillä joukkueessa on nyt enemmän etenemisvoimaa kuin vuosi sitten. Näkyvin muutos on tapahtunut pelinjohtaja Jarkko Pokelassa. Viime kaudella Pokela oli kuin varjo siitä miehestä, kuka niitti naisten Superpesiksessä menestystä vuodesta toiseen. Talven aikana nähtiin jälleen vanhaa Pokelaa. Pelirohkeus, tilanteiden aistiminen ja pelinaikainen reagointi olivat palanneet. Enää ei hakattu päätä seinään ja toivottu, että joku loisi läpi ja peli aukeaisi. Nyt Pokela avasi sen itse aktiivisella peluutuksellaan.

Tahko tulee olemaan kaikille joukkueille hankala voitettava kauden aikana. Niin hyvä joukkue se ei kuitenkaan ole, että yltäisi mitaleille.

Vimpeli palaa mitalikantaan, Kouvolaan mestaruus 49 vuoden tauon jälkeen

4.Vimpelin Veto

Vimpeli on astunut uuteen aikakauteen, kun pelinjohtajaksi palkattiin jo vuosi sitten Jussi Parvi. Parvi sai viime kaudella seurata rauhassa joukkueensa tekemistä ”tuntemattomana”, koska nykyajalle harvinaisesti hänen sopimuksensa ei vuotanut julki kuin vasta kauden jälkeen.

Pelaajistoon ei tälläkään kertaa muutoksia tullut. Vain lupaava lukkari Ville Soini liittyi ryhmään uutena pelaajana. Soinilla on kaksoisedustussopimus Seinäjoen Maila-Jussien ykköspesisjoukkueeseen, jossa hän tulee myös pelaamaan. Vimpeli ykköslukkarina kolme edellistä kautta pelannut Teemu Kinnunen on saanut kovan haastajan ja jopa päälukkarin paikka saattaa olla vaarassa, sen verran tasavahvoilta lukkarit ovat talvella vaikuttaneet.

Viime kauden alavireisen suorituksen jälkeen Vimpelin pelaajisto puhkuu näyttöhaluja. Talven ensimmäisissä peleissä kentällä olikin nähtävissä eri näköinen joukkue kuin viime suvena. Jokaisesta pelaajasta näkyi, että kentälle tultiin voittamaan, ei osallistumaan. Paras vire kuitenkin hyytyi Talvisuperin alkusarjan viimeisissä peleissä ja finaaliturnauspaikka jäi haaveeksi.

Vaikka Veto pelaa nyt jo neljättä vuotta hyvin vähän muuttuneella joukkueella, on sen materiaali edelleen todella kilpailukykyinen. Harjoittelussa on varmasti keskitytty siihen, että juoksijat ovat syksyllä parhaimmillaan. Viime vuonna jalkanopeus hiipui ratkaisupelejä ennen ja oli yksi merkittävimmistä tekijöistä kauden päättyessä puolivälieriin.

Kotikentällään Vimpeli oli erinomainen myös viime vuonna, mutta vieraissa huonompi kuin vuosiin. Juuri tähän asiaan pelinjohtaja Parvi on halunnut muutoksen. Saarikentällä kotiyleisö sytyttää joukkueen, vieraissa joukkueen on tehtävä se itse.

3.Manse PP

Jälleen kerran kovia pelaajahankintoja tehnyt Manse kuuluu sarjan ehdottomiin suursuosikkeihin ja voi yltää jopa mestaruuteen asti. Ennen talvikauden alkua moni piti Mansea suurimpana mestariehdokkaana, mutta sen osakkeet ehkä hieman laskivat talven aikana. Huippuhankinnoista lukkari Aapo Komulainen oli paljon loukkaantuneena talven aikana, eikä pelannut kuin satunnaisesti, jonka vuoksi Mansen todellinen iskukyky jäi hieman arvailujen varaan.

Komulaisen lisäksi Valtteri Hämäläinen Kouvolasta ja Antti Korhonen Kempeleestä siirtyivät Tampereelle vahvistamaan ennestään kovaa pelaajamateriaalia, eikä joukkueella ole kuin yksi tavoite: mestaruus.

Jani Komulaisen johtamassa miehistössä on lähes jokaiselle pelipaikalle Itä-Länsi-tasoinen pelaaja. On mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon Komulainen luottaa kokeneisiin sotaratsuihinsa vai antaako hän mahdollisuuden myös nuorille lupauksille, jotka pelipaikoista ovat kisaamassa? Runkosarjan kasvanut ottelumäärä vaatii isompaa pelaajarinkiä ja mahdollisuutta kierrättää pelaajia, joten näyttöpaikkoja on pakko antaa. Farmisopimus Helsingin Puna-Mustien kanssa takaa jatkuvaa ulkopeliaikaa jokaiselle pelaajalle, jotta he ovat valmiina astumaan isompiin saappaisiin kun kutsu käy.

Heikkouksia Mansen joukkueesta on vaikea löytää ja erilaisia kokoonpanovaihtoja on tarjolla lukuisia. Liian kierrättämisen esteenä lienee enemmänkin se, kuinka tähtipelaajista koostuvan joukkueen jäsenet pysyvät tyytyväisinä omiin rooleihinsa. Kaikki haluavat pelata ja saada mahdollisimman paljon vastuuta. Komulainen on pelinjohtajana näyttänyt toki aikaisemmin, että näytöt ratkaisevat, ei nimi selässä.

Manse tulee varmasti pelaamaan mitaleista, mutta väri on vielä arvoitus.

2.Sotkamon Jymy

Jymyn joukkueen merkittävin muutos tapahtui lautasen ääressä, kun Aapo Komulainen vaihtoi Tampereelle ja Sotkamo hankki korvaajan Seinäjoen Jymy-Jusseista. Miika Keski-Petäjä oli monen mielestä yllättävä valinta Sotkamon lautasen ääreen, sillä reilu kolmekymppisen lukkarin pääsarjakokemus on vähäistä ja sekin on kertynyt sarjan häntäpään joukkueissa. Keski-Petäjä pääsee nyt uransa kovimmassa paikassa näyttämään, onko hänestä mestarisuosikin lukkariksi. Sotkamoon ei huonoja huolita, joten he varmasti tiesivät, millaisen pelaajan Keski-Petäjästä saavat ja miten hänen vahvuutensa hyödynnetään.

Lisäksi erinomaisena ulkopelaajana tunnettu Ville Kotro vaihtoi maisemaa. Hänen tilalleen ei haettu nimekästä korvaajaa, vaan tilanne ratkaistiin miettimällä takatilannekuvioihin uusia ratkaisuja ja istuttamalla yhdeksikköön Ville Veittikoski. Fuengirolassa pelattu kauden avausottelu osoitti, että Jymyn ulkokenttä tulee tälläkin kaudella olemaan totutun kova, eikä menestyminen tule jäämään kiinni uusista pelaajista.

Sisäpelin osalta jokavuotinen kysymys kuuluu, riittääkö Roope Korhonen ainoana kotiuttajana? Usein on riittänyt, mutta vuodet tekevät tehtävänsä, ja 44-vuotiaalla lyöjäjokerilla Superpesiskausia on varmasti enemmän takana kuin edessä. Kunnossa pysyessään Roope paukuttelee tälläkin kaudella varmasti satakunta juoksua, mutta apuja tarvitaan yhdeksiköstä entistä enemmän. Pelijohtaja Iiro Haimi on ratkaissut ongelmaa siirtämällä multipelaaja Kalle Kuosmasen numerolle neljä. Aleksanteri Huotari janoaa kotiutustilanteita vitosena ja lopun tulituen antaa jokerina Vertti Veittikoski. Haimin toiveissa tälle kolmikolle on yhteensä on yli 80 lyödyn juoksun kausi.

Viime vuoden parhaaksi pelaajaksi valittu Iivari Vihanto on erinomainen kentälle menijä ja nopea kärki. Häntä auttaa pääasiassa jokerina hurjaa kyytiä etenevä Elmeri Purmonen. Tilanteiden rakentelusta päävastuun kantavat Jere Vikström ja Hannes Pekkinen. Mitään uskomattomia juoksuriehoja Jymyn pelit tuskin ovat, vaan voitot otetaan tarkalla ulkopelillä ja tasaisten jaksojen kääntämisellä voitoiksi.

Kun mestariehdokkaita listataan, ei Sotkamoa jätetä koskaan ulkopuolelle. Kahden edellisen kauden mestari tullaan jälleen näkemään vähintään välierissä.

1.Kouvolan Pallonlyöjät

Se tapahtui edellisen kerran 1976, lähellä on ollut monta kertaa myöhemminkin ja ainakin todella lähellä se tulee olemaan myös syksyllä 2025. Miesten pesäpallomestaruuden matkaaminen Kouvolaan. Seura on ollut mestarikandidaatti jo vuosia, ja onnistuneen nuorennusleikkauksen myötä nuoret vastuunkantajat ovat niitä, kenen tehtävänä on tuoda Poika takaisin kotiin.

Joukkueen sisäpeli perustuu todella nopeaan ykköskärkeen. Patrik Vartama, Eemeli Laine ja Elias Pitkänen kulkevat pesänväleillä vauhtia jonka pysäyttäminen minkä tahansa joukkueen ulkokentälle on haastavaa. Lisäksi yhdeksikössä pelaaville Luoman veljeksille sekä Perttu Kenttäaholle juokseminen on tuttua puuhaa. Kokenut Tommi Mäentausta, joka johtaa kautta-aikojen kentällemenotilastoa, jaksaa edelleen raataa pesältä toiselle suurella sydämellä. Runkosarjan aikana etenijöiden kierrättämistä helpottaa se, että seuralla on joukkue ykköspesiksessä, josta löytyy tarvittaessa tuuraajia.

Joukkueen kotiuttamisesta vastaa kaksikko Patri Wahlsten-Teemu Nikkanen. Wahlsten on viime kesän lyöjätilaston ykkönen. Samasta tittelistä hän kilpailee jälleen, ainoana lyöjäjokerina, kenen lyöntivalikoimasta kumura ei löydy. Nikkasta on pidetty vaarallisena lyöjänä siitä lähtien kun reilu vuosikymmen sitten tinttasi hurjat lukemat Tahkon paidassa. Tasaisuus ja luotettavuus on sen jälkeen ollut enemmän ja vähemmän kateissa, mutta pari viime kautta ovat olleet taas vahvempia ja näyttää siltä, että mies on löytänyt punaisen langan lyöntiratkaisuihinsa.

Ulkopelin kapellimestari on lukkari Elias Pitkänen. Kausi 2023 meni Pitkäseltä penkin alle haasteellisen käsivamman takia, mutta viime kesänä hän palasi ryminällä huipulle. Ei olisi ollut täysin väärä valinta, vaikka Pitkänen olisi valittu parhaaksi lukkariksi jo viime kauden jälkeen.

Menestyvä joukkue tarvitsee tietysti muutakin kuin lukkarin. Takakenttä on aina ollut ongelmakohta kouvolalaisten miehistössä. Nyt sinne näyttää löytyneen kestävä ratkaisu, kun pelinjohtaja Petri Tuuva on ennakkoluulottomasti istuttanut superlupaus Perttu Kenttäahon kolmoskoppariksi. Iän myötä höntyilyään vähentänyt Tommi Mäentausta varmistaa kakkospuolella. Eniten parannettavaa viime kaudesta jäi Matti Latvalalle. Vaativaan kakkosvahdin tonttia erinomaisesti pitkään pelannut konkari teki hänelle harvinaisia virheitä etenkin loppukaudesta. Taito ja kyky lukea peliä ei ole kadonnut mihinkään, mutta riittääkö 41-vuotiaan pelaajan liike enää tuolle tontille?

Ennen kauden alkua Kouvola on sarjan suurin mestarisuosikki. Sarja tasainen kärkinelikko ja alapuolella vaanivat haastajat kuitenkin takaavat sen, että jännitettävää riittää pitkälle syksyyn.