Antti Pennanen yllätti Leijonissa: "Oikein hieraisin silmiäni, että noinko on"

Leijonat löi moninaisten vaiheiden jälkeen Sveitsin jatkoajalla maalein 4–3. Suomi pelasi huomattavasti tasapainoisemmin kuin lauantaina Ruotsia vastaan.

Nostan hattuani Antti Pennaselle esikuntineen. Karvan alle vuorokauden aika oli käytetty erinomaisesti hieman murheellisen Ruotsi-pelin tappion jälkeen ennen Sveitsi-ottelua. Leijonat oli valmiudessa pelata energisesti, kamppaillen ja yhteistyön jääkiekkoon sitoutuen.

Jos Tre Kronoria vastaan Suomen pelaajat syystä tai toisesta pelasivat arasti ja epävarmasti, Sveitsiä vastaan oli eri ääni kellossa.

Leijonat pelasi Sveitsiä vastaan Meidän peli rytmiä, jossa oli nopeaa ja hidasta hyökkäämistä, oli prässiä ja trapia. Muutamia yksilöratkaisuja lukuun ottamatta Leijonat sai pelattua hyvinkin täsmällisesti, mitä peli kutsui pelaamaan.

Suomen molemmat maalit avauserässä syntyivät maalinedustapelaamisesta, kun kaksi isoa rightin puolen pelaajaa Jesse Puljujärvi ja Markus Nurmi murtautuvat ytimeen tekemään työtä käskettyä. Nurmen maali oli ylivoimapelimaali.

Sveitsi teki yhden ylivoimalla taiten mutta hieman onnekkaasti sen jälkeen, kun Saku Mäenalasen sinänsä loistava syötönkatko kimmotti kiekoin takaisin sveitsiläisille.

Ensimmäistä erää hallitsi melko suvereenisti Suomi.

Toiseen erään Leijonat tuli uusin kujein ja konstein, mitä tulee Pennasen päävalmentaja-aikaan. Nyt toista erää ei menty pennaslaisittain eli viljalti pystyyn peliä hyökäten ja prässäillen. Sen sijaan Leijonat pelasi pelin virran sekaan kontrollilähtöjä ja trapia. Jos näytti, ettei hyökkääjistä h2 ehdi paineistamaan, Leijonat kiirehti hienosti neljällä pelaajalla pelin alle puolustamaan.

Olen tolkuttannut Leijonille ja SM-liigajoukkueille, että toinen erä kannattaa tai oikeammin pitää pelata samoin kuin ensimmäinen ja kolmas erä. Se, miten Pennanen nyt hoiti homman, oli ensiluokkaista. Toki myönnän, että olihan tuo pieni ihme, oikein hieraisin silmiäni, että noinko on, että Pennanen itse on se, joka purkaa Leijonissa oman toisen erän pennaslaisuutensa.

Muistutan, että Jukka Jalosen Leijonissa 2019 toisen erän pennaslaisuus vielä puri ja yllätti vastustajat. Silloin Pennanen toimi Jalosen apuvalmentajana Leijonissa. Niin ikään Pennasen HPK:n mestaruus keväällä 2019 perustui osin tuohon toisen erän pennaslaisuuteen. Nyt aika on ajanut moisesta ohi.

Kakkoserää hieman ”sotki” se, että Leijonat sai pelata periodin keskivaiheen alla viiden minuutin ylivoimapelin. Se tuotti yhden komean ylivoimapelimaalin, kun Sami Niku kihautti ranteella viivasta Patrik Puistolan taidokkaan korkean maskin suojista.

Aivan toisen erän lopulla Leijonat käänsi pari kertaa, toisessa niistä peräti Mikko Lehtonen, vanhaan pennaslaiseen tyyliin pelin pitkällä syötöllä, josta seurasi pelin hetkellinen hallitsematon virtailu ja jäähy Hannes Björniselle ja siitä 3–2-kavennusmaali Sveitsille pukukoppimaalina. Omasta nenästä ei kannattanut kaivaa verta.

Kolmas erä oli hieman vaiheikas Suomen osalta. Oli hyvää, oli huonoa. Niin Pennasen esikuntineen kuin kaikkien suomalaisten huippuvalmentajien kannattaa katsoa kolmannen erän sitä kohtaa pelistä uudestaan, jossa seitsemän ja puoli minuuttia ennen erän loppua Puljujärvi ja Julius Nättinen puolustavat vailla mitään perustetta eteenpäin loikkien. Mitä hemmettiä!

Tuollaisesta typeryydestä oman alueen täyttö menee aivan pieleen – ja Sveitsi on tasoittaa pelin. On kehnoa verrata aina Jukka Jalosen aikaan, mutta ei silloin pelaajilla ollut tuollaisia vapauksia ja kaipuita pelata pullopersesikaa tuloksella leikkien.

Päätöserässä Leijonilla oli myös paljon hyvää. Kiekkokontrolli niin omalla alueella kuin hyökkäysalueella aina sopivin hetkin taittoi terää Sveitsin voimakkaalta takaa-ajolätkältä. Ja, totta kai, 35:n torjunnan Emil Larmi Suomen maalinsuulla oli loistava – kunnes Sveitsin 3–3-tasoitus livahti hieman helposti.

Jatkoajalla Jesse Puljujärvi näytti sitä jotain, joka hänestä löytyy: kykyä ratkaista.

Vaadin eilen Pennasen puolelta isoa parannusta valmennusotteen osalta Ruotsi-pelistä Sveitsi-peliin kera kovien nuhteiden. Pidän, että Pennanen onnistui nyt kohtuullisen hyvin.

Mentäköön vaikka sitten pienellä riskillä Pennasen johdolla Milano-Cortinan olympialaisiin.