Helmikuussa näyttelijä Antti Holma, 34,  sai vavahduttavan sähköpostin keskelle Antti Holma ja maastamuuttajat -televisiosarjan kuvauksia Chileen. 

Kädestä leikatusta syylästä oli käynyt ilmi, että näyttelijä oli sairastunut melanoomaan. Palattuaan Suomeen hän joutui leikkaukseen, jossa poistettiin viipale vasemmasta käsivarresta, ja varuiksi kaksi vartija­imusolmuketta. 

Leikkauksen jälkeisenä päivänä näyttelijä linkutti pumpulitupot kainalossa Cheek-elokuvan Veljeni vartija pääroolin koekuvauksiin. 

– Ilman syöpää en ehkä olisi mennyt koekuvauksiin, koska olisin ajattelut, että tehtävä on liian iso ja pelottava. Tiedostin myös, että Cheek jakaa voimakkaasti mielipiteitä. Olin ajatellut jättäväni kaikki esiintyjän tehtävät väliin ja vain murjottaa jatkossa kopissani Lontoossa. Elämä muistutti, että kannattaa ehkä ennemmin tehdä.

Kun Holma sairastui, hän sai muilta syöpäpotilailta tsemppiviestejä.

– Niistä nousi tippa linssiin, etenkin kun monella oli minua paljon huonompi tilanne. Kun ihminen sairastuu, tulee hiljaisuus. Että näillä mennään. Kaikkeen tulee realismi, vaikka asioihin voi suhtautua myös huumorilla.

Sitä huumoria Holma viljelee, kun kertoo itkeneensä viimeksi katsoessaan Inside Out -animaatioelokuvaa.

– Itkin niin paljon, että silmälasit ja 3D-lasit olivat huurussa. Syövän kanssa pala tuli kurkkuun ainoastaan silloin, kun asiasta piti kertoa perheenjäsenilleni: siskoille, äidille ja isälle. Kun he huolestuivat, tajusin, että ihminen ei välttämättä sairasta yksin. 

– Mutta tulin myös iloiseksi, että elämässäni on ihmisiä, jotka välittävät minusta ja terveydestäni, hän vakavoituu.

Sairastuminen vahvisti vielä tunnetta, että tilaisuuksista kannattaa ottaa kiinni.

– Ajattelin, että jos kuolen nyt, olen elänyt elämääni hyvin. Ettei ainakaan tule sellaista oloa, että olisinpa tehnyt sen tai tämän. Olen saanut tehdä asioita ja kerätä kokemuksia, tehnyt rohkeitakin valintoja.

Syöpää vastaan Holma ei koe taistelleensa.

– Uskon vakaasti lääketieteeseen enkä väheksy positiivisen ajattelun vaikutusta. Mutta se pistää vihaksi, kun sanotaan, että ”hävisi taistelun syöpää vastaan”. Ihminen ei voi taistella syöpää vastaan, vaan sitä hoidetaan parhaalla mahdollisella tavalla. Siinä ollaan täysin muiden armoilla. Ei siinä ajatukset auta, vaan skalpelli.

Konkreettisen esimerkin tästä Holma sai, kun lähipiiriin kuulunut kolmekymppinen tupakoimaton terve nuori mies kuoli keuhkosyöpään.

– Hän menehtyi kahdessa vuodessa, vaikka kaikki mahdollinen yritettiin, moderneista virushoidoista lähtien.

Reilut puoli vuotta syöpäleikkauksen jälkeen, elokuun yhdeksästoista päivä näyttelijä käveli Tampereella Ratinan stadionin takahuoneessa yökkäillen. Ulkona pauhasi loppuunmyyty Blockfest-räppitapahtuma. 

Kymmenettuhannet kävijät oli lämmitelty illan aikana Suomen ykkösartisteilla, ja lavalla oli esiintynyt Amerikan vahvistus Lil Wayne. Pian lavalla Profeetat-konsertissa esiintyisi näyttelijä Antti Holma, esiintyen koko kansan tuntemana räppäri Cheekinä.

– Meinasin yrjötä koko päivän, koska jännitin enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Pelkäsin, jos tulee musta aukko enkä muista biisien sanoja, Antti muistelee.

Sanojen unohtamisesta hänellä on kokemusta, sillä kymmenen vuotta sitten Tali-Ihantala 1944 -elokuvassa Holmalla oli yksi repliikki, jonka hän unohti. 

– Mietin, jos se toistuu juhlavuoden kunniaksi. Niinpä kirjoitin ensimmäiset sanat käteeni: ”Mun täytyy luottaa”, Antti kertoo ja näyttää oikeaa rannettaan.

Mutta rannetta ei tarvinnut katsoa, fiilis vei mukana. 

Näyttelijä on nyt kuvannut noin puolet Veljeni vartija -elokuvasta, joka saa ensi-iltansa helmikuussa. Siinä hänellä on vaativa tuplarooli  Cheekinä eli Jare Tiihosena ja tämän kaksoisveli Jere Tiihosena.

Blockfestissä elokuvaan kuvattiin Cheekin elämää konserttilavoilla.

– Elokuvaa varten jouduin opettelemaan tappelemista ja räppäämistä. 

Ennen elokuvaa Antilla ei ollut tarkkaa käsitystä Cheekin musiikista tai mielipidettä laulajasta.

– Cheek-ilmiön suuruus on tullut yllätyksenä, mutta Jarella on myös paljon vihaajia. Häntä rakastetaan ja vihataan yhtä intohimoisesti. Ihailen häntä valtavasti, Holma kehuu.

Näyttelijä yllättyi, miten tarkka Cheek on laulujensa sanojen sisällöstä ja viestistä. 

– Jare on ihailtavan teeskentelemätön.

Keväällä 2017 elokuvan ohjaaja JP Siili soitti Antille: Tule koekuvauksiin ja tee räppinauha.

– Siihen vedin Kuka muu muka -biisin ekan räppiosuuden. Kävin koekuvauksissa, ja seuraavalla viikolla olin mukana elokuvassa, Holma muistelee.

Se ei ole ihme, sillä näyttelijällä on aina ollut rytmitajua ja nopea turpavärkki.

– Olin aikoinaan hyvä klassisissa puheharjoituksissa. Tiesin, että pystyn tähän, mutta ihailen räppäreitä nyt uudella tavalla. Olen treenannut räppäämistä kolme kuukautta, saan juuri ja juuri yhden säkeistön vedettyä. 

Elokuvaan Holma sai opetusta myös tappelemisesta, ja vartaloa piti viilata lihaksikkaampaan kuntoon.

– Sain loistavat kuntovalmentajat, jotka opettivat uudenlaista treeniajattelua, kuminauhajumppaa ja kehonpainoharjoitteita, mutta sellainen saa minut vain laihtumaan. Niinpä löysin itseni perinteisesti nostamasta painoja lähikuntosalilla valmentajilta salaa.

Kurinalaista elämää normaalistikin viettävä Antti sai pian vaadittuja lihaksia metodejaan noudattaen.

– Sitten ohjaaja sanoi, etten saa hankkia enempää lihaksia. Ei tarvitse olla isokaan muutos, kun vaatteet alkavat istua päällä eri lailla. 

Nykyisin harteikas ja lihaksikas Antti Holma painoi seitsemän vuotta sitten vain reilut 60 kiloa. Hyvin hoikka poika teki teatterirooleja vuosi toisensa perään Kansallisteatterissa, tupakoi ja joi paljon alkoholia.

– Olin uuden elämän alussa. Tissuttelin ja olin vähän masentunut. Elämässäni alkoi mennä paremmin, kun sain vähän lisää voimaa ja hartioita.

Entiset paheet eivät enää houkuta tippaakaan.

– Elokuvan kuvauksissa maistoin vähän kaljaa. Se maistui hyvältä, mutta juoppouteni ei ole sitä laatua, että suullisesta käynnistyisi heti putki. Röökin kanssa on eri asia. Jos polttaisin yhden, huomenna taskussani olisi maksiaski.

Vaikka Antti voisi juoda kaljan, häntä ei huvita.

– En tee mitään yhdellä kaljalla. Tavoitteeni viinan kanssa oli aina olla päissään. Halusin olla niin jurrissa, että pyörryn. Se oli tähtäin. 

– Jos haluaa rentoutua, on paljon parempia keinoja kuin yksi viinilasillinen.

Syyskuun loppuun asti Antti istuu joko maskeerattavana tai esiintyy elokuvakameran edessä. Elokuvan tuplaroolin vuoksi hänellä ei ole luppoaikaa.

– Työmäärä on suuri, mutta toisaalta en tee nyt muuta. Yleensä minulla on aina kolme projektia päällekkäin.

Loppusyksystä Antti nähdään kahdeksanosaisessa tv-uutuudessa, jossa hän matkustaa muualla maailmassa asuvien suomalaisten luokse. 

Antti Holma ja maastamuuttajat -sarjan kuvauksille kotinsa ovet avasivat muun muassa näyttelijä Ville Virtanen Tukholmassa, huippukokki Tomi Björk Australiassa ja koripalloilija Sasu Salin Las Palmasissa.

Julkkisten lisäksi näyttelijä matkusti Chileen ja Michiganiin tapaamaan suomalaisten jälkeläisiä.

– Olin koko kevään reissussa. Sarjan tarkoituksena on tarkastella sitä, miltä suomalaisuus näyttää, kun se viedään Suomesta pois.

Eräs ikimuistoisimmista kohtaamisista tapahtui Brasiliassa Penedon sademetsässä.

– Siellä on esimerkiksi korvapuustikahvila, joulupukin paja ja vanhan Porvoon mallin mukaan rakennettu kylä. 

– Paikan perustivat vuonna 1929 joukko luonnonmukaista elämää kaivanneita suomalaisia pastori Toivo Uusikallion mukana. Vaikka utopia meni reisille, suomalaiset jäivät.

Brasilialaiset tanssivat kylässä tanhua Suomen kansallisasuissa, vaikka joukossa ei ole enää suomalaisten jälkeläisiä.

– Tapasimme myös suomea puhuvan Helena Hildenin, joka on asunut koko elämänsä Brasiliassa. Hänellä on suomalaiset vanhemmat.

– Samat asiat toistuivat kommenteissa: Suomessa on hienot mahdollisuudet kouluttautua, ilmainen terveydenhuolto eikä ole korruptiota.

Englantiin muuttanut näyttelijä tietää, että kotimaahan löytyy aina uusi kulma, kun lähtee pois. 

– Tulin kerran pitkän kesän jälkeen Madridista Helsinkiin, välilasku oli Sveitsissä. Ymmärsin olevani pohjoiseurooppalainen, kun istuin ilmastoidussa graniittilattiaisessa hallissa, jossa ihmiset olivat kaukana toisistaan. Kalja oli puolen litran tuopissa, hampurilainen oli mauton ja maksoi 25 euroa. Ihanaa, olen kotona!