”Naapurin nuori tyttö oli ihan kauhuissansa” – Anneli Jaskari, 78, asuu Suomen pahimmalla salama-alueella
Salamat eivät iske tasaisesti ympäri Suomea. Etelä-Pohjanmaalta, Kauhavan eteläosista, löytyy alue, johon on reilun 20 viime vuoden aikana iskenyt Suomen eniten salamoita.
Anneli Jaskari on katsellut tätä kotitilansa etupihalta avautuvaa maisemaa jo 78 vuoden ajan. Kevyesti kumpuilevaa peltoa ja pellonreunan takana metsää. Maisema on Kauhavan Lakiamäeltä, mutta voisi olla mistä vain muualtakin Etelä-Pohjanmaata.
Nyt paistaa maalaisnäkymää hellivä kesäaurinko, mutta Suomen kesät eivät aina ole näin postikorttimaisia. Välillä eteen pamahtaa esimerkiksi ukkosia, jotka ovat posauttaneet rikki jopa Jaskarin tuvan television ja kylmälaitteita.
– Lapsuudessanikin muistan, kun tehtiin heinää pellolla ja oltiin sitten sateensuojassa ladossa, niin kyllä oli kovaa räiskettä, Jaskari kertoo.
Eräs hurja muisto liittyy koulumatkaan. Viereisen Kantolan kylän koululta oli parin kilometrin matka kotiin.
– Tulimme tuota aukiaa kävellen, niin salama löi. En tiedä löikö se sitten maahan, kun menimme ihan polvillemme. Naapurin nuori tyttö oli ihan kauhuissansa, Jaskari muistelee.
Sukutilalla on kasvatettu vuosien saatossa omia lapsia ja sijaislapsia. Yksi sijaislapsista oli kuulemma valtavan kiinnostunut luonnonilmiöistä.
– Kyllä hän juoksutti minua aina tuvasta pihalle, että nyt näkyy kaksi salamaa, tai että nyt on sateenkaari.
Salamatarinoita siis riittää, mikä ei ole yllätys. Pohjanmaalla on salamoinut paljon. Juuri täältä Kauhavan eteläpuolen pelto- ja metsämaisemasta löytyy jopa se alue, johon on reilun 20 viime vuoden aikana osunut eniten salamoita koko Suomessa.
Ilmatieteen laitoksella on käytössään salamapaikannin. Kun jossain päin Suomea iskee salama, tallentuu siitä tieto muutamassa sekunnissa järjestelmään. Salamadataa on voitu laskea vuodesta 2002 asti.
Kun salamaniskut lasketaan yhteen vuoteen 2024 saakka, löytyy tilastokartan punaisin kohta Kauhavalta, keskustasta itään. Sinne on osunut vuosittain keskimäärin 78 maasalamaa sataa neliökilometriä eli 10 kertaa 10 kilometrin aluetta kohti. Koko Suomen verrokkiluku on noin 40.
Ukkosia esiintyy koko Suomessa, mutta ei tasaisesti. Lapissa ukkosia nähdään vähiten yksinkertaisesti siitä syytä, että kesät ovat pohjoisessa lyhyempiä. 23 mittausvuoden aikana eniten salamoita on lyönyt Suomen länsiosiin. Pohjanmaalta ukkoset leviävät usein myös Keski-Suomea kohti.
Mutta miksi erityisesti juuri Pohjanmaa kohtaa paljon ukkosia?
– Sitä ei kukaan osaa toistaiseksi sanoa, Ilmatieteen laitoksen ukkosiin erikoistunut tutkija Antti Mäkelä sanoo.
Satunnaisuus sanelee paljon salamatilastoja. Siten ei ole edes selkeää syytä, miksi salamoinnin kuuman alueen kuumin piste löytyy 15 000 asukkaan Kauhavan eteläosista.
– Juuri sillä paikalla ei ole mitään, mikä houkuttelisi salamoita suuresti iskemään, Mäkelä toteaa Kauhavan maastoprofiilista.
Erot salamamäärissä eivät ylipäänsä ole merkittäviä. Kuluva kesä voi nostaa jo jonkun toisenkin alueen ”kärkipaikalle”. Läheisistä Pohjanmaan kunnista on paljon salamoita iskenyt myös Kruunupyyhyn, Kaustisille ja Evijärvelle.
Hurjaksi paikalliseksi tarinaksi salamapääkaupungista ei ole ollut, sillä erityisen korkeat salamamäärät tulevat Avun jututtamille kauhavalaisille yllätyksenä.
Kauhavan hienolla, modernilla pelastusasemalla on ollut rauhallinen päivä. Hälytyksiä ei tilastollisesti tule edes yhtä päivää kohden. Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitoksen päivän hälytykset ovat tulleet Seinäjoelle ja Alavudelle. Kumpikaan ei liittynyt säähän.
Sään seuraaminen on olennaisessa roolissa pelastusasemien työssä, mutta Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitoksen aluejohtaja Harri Setälä ei pysty tarjoamaan tilastoa siitä, miten paljon salamat alueen asemia työllistävät.
– Järjestelmämme tunnistaa onnettomuustyypin, vaikka maastopalon tai rakennuspalon. Tai vahingontorjunnan. Mutta se, mistä se aiheutuu, sitä se ei yksilöi, Setälä avaa.
Itse tulipaloissa suhdeluku on Setälän mukaan sellainen, että Etelä-Pohjanmaan tilastoista löytyvästä noin 4 000 tulipalosta vain 46 tehtävää oli tunnistettu luonnonilmiöihin liittyväksi.
Kun pelastuslaitoksen tilastot eivät pysty tarjoamaan tarkkaa kuvaa salamoivasta Kauhavasta, ollaan sen varassa, mikä on pelastushenkilöstön kokemus arjesta.
– Kyllä niitä salaman aiheuttamia keikkoja muistaa, Kauhavan pelastusaseman asemavastaava Jari Kankaanpää sanoo.
Hän muistaa monta maastopalon alkua, joista ei kuitenkaan syntynyt mitään vaarallisempaa. Kankaanpää muistaa pitkältä uraltaan myös palaneita latoja. Latoja oli Pohjanmaan lakeuden maisemassa aiemmin enemmän.
– Onhan tässä näitä ukkosmyrskyjä ollut, mutta onko ollut erityisen paljon? En oikein osaa tunnistaa. Lujaa se tässä paukkuu. Ihme, ettei enempää tule vahinkoa, Setälä jatkaa.
Hän on kotoisin Seinäjoen puolelta, Ylistarosta. Siellä syttyi kirkontorni palamaan salamaniskusta vuonna 1954.
”En ole nähnyt yhtään muuntajaa, jolla on poron jalat.”
Kankaanpää sattui löytämään asemansa arkistosta vanhoja 1950-luvun raporttivihkoja, johon on käsin kirjattu paloaseman tehtäviä ja liitetty lehtileikkeitä tapahtumista.
Salamaan liittyvä tehtävä löytyy esimerkiksi elokuulta 1955. Muuntaja poroksi eilen Kauhavalla, kertoo taas elokuun 1958 pikku-uutinen.
– Se onkin mielenkiintoinen yhdistelmä. Onkohan ollut sarvipääporo, Setälä veistelee.
– En ole nähnyt yhtään muuntajaa, jolla on poron jalat, Kankaanpää jatkaa.
Ukkosiin liittyy paljon kansanviisauksia, myös Etelä-Pohjanmaalla. Pelastusjohtaja Setälän mukaan on Ylistarolla kerrottu, että kirkon takaa ei koskaan tullut ukkonen päälle. Tai jos tuli, oli helvetti irti.
Pitävätkö erilaiset uskomukset oikeasti paikkaansa? Vaikuttavatko esimerkiksi maastonmuodot ukkosiin, kuten eri kolkkien paikallisissa tarinoissa saatetaan kertoa?
– Suomessa se ehkä on enemmän myyttiä. Maastonmuodot kyllä vaikuttavat ukkoseen, mutta niiden muotojen pitää olla aika korkeita. Norjan vuoristossa se näkyy selkeästi, tai Alpeilla. Suomen maastonkohdat eivät ukkospilviä hirveästi ohjaile, Ilmatieteen laitoksen Antti Mäkelä sanoo.
Ylistaron kirkkomyytille voi toki löytyä oikea selitys.
– Sellainen piirre voi olla, että jos ukkosia jostain tietystä ilmansuunnasta tulee, ne ovat keskimäärin koko Suomessa kovia, Mäkelä miettii.
”Suomen maastonkohdat eivät ukkospilviä hirveästi ohjaile.”
Tietyt salamaopit pitävät sentään paikkansa. Kaarina Seppälä, 90, sattui perheineen muuttamaan vuonna 1968 juuri sopivaan kotitaloon lähelle Kauhavan keskustaa. Tontin vieressä nimittäin nököttää puhelintorni, jonka Seppälä muistaa seisseen siinä jo 1960-luvun lopusta asti.
– Sitä on vain välillä korotettu, hän kertoo.
Seppälä pääsi jo vuosikymmeniä sitten opettamaan lapsilleen, että salamoita ei tarvitse pelätä, koska ne löytäisivät tässä pihapiirissä maadoituskohtansa korkeasta puhelintornista. Se on tärkeä oppi missä tahansa. Entistäkin tärkeämpi se on tilastojen mukaan Kauhavalla.
