Anne Kukkohovi huomasi, että LA:ssa kannustetaan niin, että se tarttuu: ”Nyt on olo, että jään tänne” – Kuuleeko Kukkohovi? -podcast!
LA Lakers, yhteystietoja, uusia yhteydenottoja. Vajaa pari kuukautta Los Angelesissa ja kaupungin tavat ja kuviot ovat koko ajan tutumpia. Ja kaupunki tuntuu kodilta. Tänne voisi jäädä, sanoo Anne Kukkohovi Kuuleeko Kukkohovi? -podcastin kauden viimeisessä jaksossa.
– Miehet, agentit, managerit, työt – kaikki jonoon!
Tämä on henki Kuuleeko Kukkohovi? -podcastin toistaiseksi viimeisessä jaksossa, kun Anne Kukkohovi ja Emilia Saloranta summaavat Annen viime viikkojen tapahtumia. Uuden elämän alku on ollut kuin pieni riemuloma. Annelle suurin asia on kuitenkin mindsetin muutos. Mieli on vastaanottavainen, pelonsekainen tunne ja epävarmuus tulevasta on häipynyt, elämä alkaa asettua Amerikkaan. Työviisumi on kolmevuotinen, mutta ajatukset ovat jo pidemmällä.
– Nyt on olo, että jään tänne, voisin asua täällä.
Uskoa valaa Annen sähköpostiin juuri tullut ison toimiston yhteydenotto. Se tarkoittaa jälleen kerran jo tehdyn sopimuksen läpikäymistä, mutta tarjous on kertakaikkisen houkutteleva.
Lisäksi ovat kohtaamiset ihmisten kanssa. Anne on erityisen täpinöissään sunnuntai-iltapäivän tilaisuudesta, jossa oli myös paikallisen koripallojoukkueen pelaajia. Yhteystietojakin ehdittiin vaihtaa.
– LA Lakersin pelaajan kotirouvana oleminen on ihan hyvä plan B, Emilia nauraa.
Parisuhde ei kuitenkaan ole ensisijainen Annen kiikarissa. Hän omistautuu nyt työlle.
– On kiva deittailla ilman tarvetta takertua. Parisuhde tai sen puuttuminen tuntuu kiinnostavan muita enemmän kuin itseäni.
Iso syy kotiutumiseen on amerikkalaisen tapa kannustaa ja antaa positiivista palautetta. Vaikka podcastin aiemmissa jaksoissa on puhuttu amerikkalaisen kulttuurin pinnallisuudesta, on positiivisessa ilmapiirissä jotain poikkeuksellista. You can make it -henki tarttuu.
– Kun kuulee toisistaan riippumattomilta tahoilta samanlaista kannustusta alkaa itsekin uskoa, että ehkä tässä on jotain. Voit sanoa kauniita asioita, voit ottaa vastaan kauniita sanoja. Vaikka tämä loppuisi nyt, olen iloinen, että tein tämän.
Hyppy uuteen on saanut Annen pohtimaan suhtautumistaan muutoksiin. Vaikka sana epämukavuusalue tuntuu vieraalta, Anne huomaa hakeutuvansa niihin.
– Normien mukaan eläminen on varmaan se, mitä vastaan kapinoin
Normien rikkomisesta ei aina pidetä. Se voi johtaa ilkeisiin nettikirjoituksiin, niin ilkeisiin, että sitä on vaikea ymmärtää.
– En siis todellakaan ole mikään pyhimys itse, mutta kyllä mulla on ihan fyysisesti paha olo, kun niitä kommentteja luen, Emilia sanoo.
Anne sanoo välillä tunteneensa, ettei häntä hyväksytä Suomessa.
– Nyt tuntuu, että minut hyväksytään, ihan ihmisenä.
Puheisiin Amerikan valloituksesta Anne suhtautuu tyynesti.
– Ei tässä valloitella yhtään mitään, vaan nämä ovat pieniä steppejä siellä täällä ja pikkuhiljaa edetään, jos edetään.
Uskallusta uuteen ja rohkeutta rikkoa odotuksia Anne tahtoo opettaa myös pojalleen.
– Haluan, että hän näkee, että äiti on oma ihmisensä ja voi tehdä hurjapäisiä juttuja. Haluan näyttää esimerkkiä: Mene, tee, kokeile, älä pelkää. One life, one ride.
