Anne Kukkohovi ei löytänyt itsestään futisäitiä: ”En jaksa katsoa, kun ne heiluu pallon kanssa sikin sokin” – Kuuntele Kuuleeko Kukkohovi? -podcast!

Los Angelesissa asutaan vanhempien luona pidempään kuin Suomessa, jopa kolmikymppiseksi asti.

– Siinä jää helposti peräkammarin pojaksi, toteaa Anne Kukkohovi ja muistaa lukeneensa, että herkkyysikä itsenäistymiseen on aiemmin, parikymppisenä.

Suomessa se onkin aika tyypillinen vaihe muuttaa pois kotoa, miettii Emilia Saloranta.

– Elämästä olisi tullut aika erilainen, jos olisin jäänyt vanhemmille Iisalmeen.

Äitienpäivän alla Kuuleeko Kukkohovi? -podcastissa puhutaan äitiydestä ja lapsista. Annen ja Emilian vanhemmuudet ovat eri vaiheissa. Anne on yhden, nyt jo aikuisen lapsen äiti, Emilian kolmesta lapsesta nuorin on 9-vuotias.

Pikkulapsivuosien intensiivisyys unohtuu. Anne vanhemmuuden alkua väritti lapsen allergiat. Se vaati ihan oman huomionsa. Emilia sanoo, ettei hän enää ihan koko ajan mieti välitöntä hengenvaaraa, eikä aina edes muista huomiota, jota pienet lapset tarvitsevat.

– Mutta niinä vuosina oikeasti kaipasi aikaa olla yksin. Nyt samaa ei ole. Ikäväkin on toisenlaista.

Emilia soimaa itseään siitä, että on lasten lapsuuden ajan tehnyt paljon töitä.

– Musta tuntuu, että kuopus syntyi ihan just ja nyt se täyttää yhdeksän. Seuraavat yhdeksän vuotta ja hän on täysi-ikäinen, ja kaksi vanhinta ovat jo muuttaneet pois kotoa. Yhdeksän vuotta ei ole mitään. Jatkossa haluan olla kotona enemmän iltaisin.

Annelle yksi syy päivätyön jättämiseen ja oman yrityksen perustamiseen oli halu olla lapsen kanssa koulupäivän jälkeen.

Anne päätti jo varhain rikkoa oman lapsuutensa puhumattomuuden kulttuurin. Kaikkea saa kysyä.

– Mun äitiyden polku on ollut nätti ja kiva. Yhteys poikaan on ollut yksinkertainen ja suora.

Emilia on miettinyt miten antaa kullekin lapselle tarpeeksi kahdenkeskistä aikaa. Vastikään vietetty yhdistetty työpäivä ja retki nuorimman kanssa oli ihana, kummallekin. Teini-ikäisen kanssa aikaikkuna kohtaamiselle on pieni: se voi olla kymmenminuuttinen samassa huoneessa.

Lapsen ja vanhemman suhteen tulee olla lapsi ja vanhempi suhde, sanoo Anne. Hän ei edes halua olla lapsen paras kaveri tai bileäiti.

– Se ei tarkoita, etteikö lapsen kanssa voisi pitää hauskaa, olla yhteisiä hepulikohtauksia. Mutta kun tulee vakavampi paikka, olen se, joka sanoo, ei hätää, etsitään ratkaisu, kaikki hoituu.

Emilialle paras kaveri -vanhemmuus on vielä kaukainen ajatus lasten iänkin puolesta, mutta hän jakaa saman tuntemuksen vanhemman roolista.

– Lapsilla on hyvä olla omat parhaat kaverit.

Curling-vanhemmuuskaan ei saa ystävysten ymmärrystä. Lapsen pitää kulkea oma polkunsa ja tehdä omat virheensä, vaikka kuinka haluaisi tehdä ne lapsen puolesta.

– Pitää oppia pettymykset, käytännön asiat, joskus vähän kompuroida, Anne sanoo.

Emilia tunnustaa tasoittaneensa tietä sosiaalisissa kohtaamisissa ja huomanneensa, ettei hän voi ikuisesti olla lastensa vierellä hoitamassa asioita.

– Mun äitiys on ollut varmistelua niin pitkälle kuin asioita voi varmistella.

Vanhemmuudessa oleellista on lapsen luonteen ymmärtäminen. Anne kertoo kuulemastaan jaosta pelaajalapsiin ja tutkijalapsiin. Pelaajat tykkäävät yhdessä tekemisestä ja vanhemmillekin voi olla helpompaa, kun on porukka, joka tukee lasta. Yksilölapset tuumivat ja tuntevat maailmantuskaa, jolloin vanhemmuuskin on erilaista. Anne tunnistaa pojassaan tutkijalapsen – eikä löytänyt itsestään pelaajan vanhempaa.

– Yhden kerran vein jalkapalloharjoituksiin ja olin, että en jaksa katsoa tätä, kun ne heiluu pallon kanssa sikin sokin. Se oli enemmän koomista!

Emilia etsii itsestään käsityö- ja askarteluvanhempaa.

– En osaa, mutta ajattelen, että lapsen luontaista kiinnostusta tulee tukea.

On vielä yksi asia, joka ei Annelta ja Emilialta ymmärrystä saa: lapsiin kohdistuvien rikosten tuomiot. Ne koettelevat oikeustajua.

– Yhdysvalloissa elinkautinen on elinkautinen. Se on varmaan ainoa laki, josta tykkään tässä maassa.

Kuuleeko Kukkohovi? -podcast Apu360-sovelluksessa ja Spotifyssa.