Paavo-sedän kohtalo ei jättänyt Anne Järvistä rauhaan – Nyt hän käyttää vapaa-aikansa etsien kadonneita ihmisiä

Pieni miehittämätön vene puksuttaa edestakaisin Pornaisten Mustijoessa sillan kupeessa. On tuskastuttavan kuuma. Jenni Sundell kauko-ohjaa venettä, joka kaikuluotaa joenpohjaa. Anne Järvinen auttaa ja katsoo, mitkä kohdat joesta kannattaa vielä käydä läpi. Sundell ja Järvinen etsivät kadonnutta ihmistä.

Viime kesän lopulla täältä löytyi kohde, joka muistuttaa ihmishahmoa – ainakin luotainkuvissa. Sitä ei ehditty täysin varmistaa ennen kuin syystulvat nousivat. Ne saattoivat huuhtoa kohteen kauas. On vaikeaa tietää minne, sillä vesi on niin sameaa.

Sulan maan aikaan Sundell ja Järvinen tekevät vesistöetsintöjä suuren osan vapaa-ajastaan. Tänä sunnuntaina Pääkaupunkiseudun Etsintä ry:llä on käytävänä kolme kohdetta.

Mustijoesta Järvinen ja Sundell etsivät jo vuonna 2004 kadonnutta miestä, omaisten luvalla. STT:n uutinen elokuulta 2004 kertoo, että ihmisen epäillään hukkuneen Mustijokeen kumiveneen kaaduttua. Viisi veden varaan joutuneista oli onnistunut pelastautumaan rantaan, mutta yhtä ei enää löydetty.

Suomessa tehdään vuosittain yli tuhat katoamisilmoitusta. Valtaosa kadonneista löytyy kohtalaisen nopeasti, vuorokauden tai kahden sisällä. Osa häviää kuin maan nieleminä. Krp:n arvion mukaan Suomessa on jäänyt 1950-luvun jälkeen pysyvästi kateisiin noin 450 ihmistä.

Aina välillä löytyy joku, joka on ollut pitkään kateissa. Esimerkiksi vuonna 2022 Turun Airistolta löydettiin vainaja, joka paljastui vuonna 1994 kadonneeksi Ilpo Härmäläiseksi. Liikekumppani oli surmannut Härmäläisen purjeveneessään ja upottanut ruumiin mereen. Noin seitsemänkymppinen mies tuomittiin Härmäläisen murhasta elinkautiseen vankeuteen.

Anne Järvistä katoamismysteerit ovat kiehtoneet aina. Lapsena Pohjanmaalla isovanhempien luona hän seurasi usein, kun isoisä yritti selvittää, missä isovanhempien talon vuokraisäntä oikein oli. Vuokraisäntä oli kadonnut helmikuun 1917 vallankumouksen aikaan Venäjälle. Isoisä oli lähetellyt valtiolle kirjeitä ja yrittänyt saada selville, miten heille talonsa vuokranneeseen mieheen saisi yhteyden.

– Kun oli sadepäiviä, eikä mitään muuta tekemistä, luin aina niitä kirjeitä, Järvinen muistelee.

Talvisodassa myös hänen oma setänsä katosi. Korpilahdella syntynyt Paavo Johannes Järvinen kirjattiin kadonneeksi ja julistettiin virallisesti kuolleeksi 15.2.1940. Paavo oli nuori mies, mennyt suoraan armeijasta sotimaan.

Anne Järvinen on penkonut kaikki kirjat ja arkistot läpi ja yrittänyt saada selville, mitä sedälle tapahtui. Katoaminen on ollut trauma koko suvulle, hän sanoo. Kuten läheisen katoaminen aina on.

Jos voisi, Anne lähtisi Sundellin kanssa itärajan taakse etsimään Paavoa.

Jenni Sundellin rakentama vene on saanut joenmutkan kuvattua. Helteen takia akku hyytyy normaalia nopeammin. Järvinen ja Sundell päättävät nostaa veneen ylös. Auton takakontin varjossa Sundell näyttää pohjasta saatua kaikukuvaa. Sen tulkitseminen on maallikolle vaikeaa. Järvisellä ja Sundellillakin meni aikansa oppia, mitä kuvissa voi nähdä ja miten tallenteita kannattaa katsoa.

Viime kesänä Sundell oli etsintöjen jälkeen zoomaillut luotainkuvia kotonaan ja bongannut kohdan, jossa näkyi ihmistä muistuttava hahmo. Paikka käytiin kuvaamassa uudelleen vielä pariin kertaan ja Pääkaupunkiseudun Etsintä ry:n sukeltajat kävivät myös tutkimassa joenpohjaa. Ihmisen kokoisenkin kohteen löytäminen virtaavasta sameasta joesta on kuitenkin vaikeaa.

Myös rajavartiolaitos kävi paikan päällä sukeltamassa, mutta tuolloin virtaukset olivat jo nousseet. Kohde oli saattanut lähteä liikkeelle. Varmuutta siitä, mitä luotainkuvissa näkyi, ei ole. Esimerkiksi pohjassa olevat uppotukit voivat luotainkuvissa muistuttaa ihmishahmoa ja myös liikkua vedessä. Poikkeavat löydökset yhdistys ilmoittaa ja toimittaa aina viranomaisille.

Mustijokeen hukkunutta miestä on etsitty vuosien varrella useaan kertaan. Myös etsijälegenda Reino Savukoski kävi häntä etsimässä.

Savukoski oli tärkeä yhteistyökumppani, opettaja ja ystävä myös Järviselle ja Sundellille. Hän kuoli liikenneonnettomuudessa viime vuonna.

30-vuotisella etsijän urallaan Savukoski ehti löytää 113 ruumista Suomesta ja naapurimaista.

– Toivoisin, että ihmiset ymmärtäisivät sen arvon, tiedon ja taidon, mikä hänellä oli. Sellaista ei varmaan löydy toista edes maailmanlaajuisesti, Järvinen miettii.

Savukosken jalanjäljissä Jenni Sundell, Anne Järvinen ja koko Pääkaupunkiseudun Etsintä ry on erikoistunut pienvesistöetsintään.

– Ei meitä olisi olemassakaan ilman Reinoa.

Aina vuoden alussa Pääkaupunkiseudun Etsintä ry tekee suunnitelman siitä, mitä paikkoja jäidenlähdön jälkeen mennään tutkimaan. Yhdistys ei tee vapaaehtoisen pelastuspalvelun Vapepan kaltaista kiireellistä etsintää, vaan päättää omatoimisesti, mitä se kulloinkin tutkii.

Päivätyönään Järvinen on liikematkavirkailija. Jenni Sundell on töissä Helsingin kaupungilla ja työskentelee sivutoimisesti turvallisuusalan yrittäjänä. Sundell toimii myös sopimuspalokunnassa ja Vapepan sukeltajana vapaa-ajallaan.

Kadonneiden etsimisessä on enemmän kyse poissulkemisesta kuin löytämisestä, Järvinen sanoo. Vaikka tekisi pitkiä päiviä, mitään ei välttämättä löydy. Sundell ja Järvinenkin ovat tutkineet yhdessä ties montako lampea, jokea ja pusikkoa.

Joskus asioita löytyy vähän sattumalta.

Muutama vuosi sitten Järvinen ja Sundel olivat etsinnöissä, kun metsästä löytyi ihmisen leukaluu ja nikama. Yhdistys soitti hätäkeskukseen, ja poliisi toimitti luut tutkittavaksi. Selvisi, että ne olivat kolme vuotta aiemmin kadonneen iäkkäämmän ihmisen luita. Yksi katoamismysteeri sai päätöksen.

Omaisille kadonneen löytyminen on yleensä suuri helpotus. Järvinen tietää silti sen, etteivät kaikki halua, että kauan sitten kadonneita löydetään. Löytäminen saattaa repiä vanhat haavat auki ja tuhota toivon siitä, että läheinen olisikin vaikka muuttanut jonnekin kaukomaille ja eläisi siellä onnellista elämää.

Viitisen vuotta etsintöjä tehnyt Järvinen kokee, että hän on tähän saakka opetellut ja opiskellut etsimistä, ja nyt opit alkavat vihdoin kantaa hedelmää. Pääkaupunkiseudun Etsintä ry:n ohessa hän on ollut mukana myös Vapepan toiminnassa.

Järvinen saa hyvän olon siitä, kun kokee, että on tehnyt asioiden eteen jotain. Kadonneiden etsiminen on hänelle vahva kutsumus.

– Minulle henkilökohtaisesti tulisi kauhea suru, jos makaisin kotona ja katsoisin jotain Emmerdalea, Järvinen sanoo ja naurahtaa.

– Olen enemmän sellainen toiminnan ihminen – en ole suorittaja, mutta haluan, että kun aikani loppuu joku päivä, olen käyttänyt sen arvokkaasti.

Mustijoen pohjasta otettuja kuvia tutkitaan tietokoneelta myöhemmin ajan kanssa. Nyt on jo kiire seuraavaan paikkaan. Sundell ja Järvinen pakkaavat tarvikkeet takaisin pieneen autoon.

– Olemme kuin Ghostbusters! Järvinen nauraa takakontista löytyvien vempainten keskellä.

Järvinen ja Sundell ovat lyömätön kaksikko. Järvinen ajattelee, että oli johdatusta, kun he sattumalta törmäsivät ja tutustuivat Vuosaaren joulupolulla kuutisen vuotta sitten. Molempia ajaa valtava tekemisen vimma ja yhtä iso intohimo etsintään.

– Me täydennämme hyvin toisiamme.

Mustijoelta matka jatkuu Vantaanjoelle Oulunkylään. Siellä käydään sukeltamassa ja tutkimassa kahta autoa, jotka he löysivät aiemmin tänä keväänä. Ne pitäisi nyt tunnistaa, merkitä, ja saada sitten joesta ylös.

Autolöydös tehtiin sattumalta, kun yhdistys oli etsimässä kuusi vuotta sitten kadonnutta pyöräilijää Mikko Gröndahlia.

– Jokainen etsintä avaa uuden oven johonkin toiseen mahdollisuuteen, Järvinen miettii.

Joskus yhdistys myös varta vasten etsii uponneita tavaroita. Pienillä löytöpalkkiolla maksetaan bensakuluja ja muita kustannuksia. Vedestä on nostettu esimerkiksi Louis Vuittonin laukku, 3000 euron rannekello ja sähköpyörä.

Rikastumaan etsintätyöllä ei kuitenkaan pääse. Toimintaa maksetaan pitkälti omasta pussista. Etsintäkalustohankintoihin on saatu tukea myös Wihurin rahastolta.

Vaikka Paavo-sedän katoamisesta on jo yli 80 vuotta, hänen kohtalonsa yhä välillä mietityttää Järvistä. Pieni toivonpilkahdus herää joka kerta, kun Karjalan kannakselta löytyy joku.

– Nythän Pohjanmaallekin oli saatu takaisin... Sitä minäkin aina toivon.

Toukokuussa Teuvalla vietettiin sankarihautajaisia, kun sotavainajien etsintään erikoistunut Karjalan Valli -ryhmä oli löytänyt kolmen talvisodassa kadonneen teuvalaismiehen jäänteet Äyräpään harjulla sijaitsevasta kranaattikuopasta.

Järvinen arvostaa ryhmän työtä suuresti.

– Se on se, että kaveria ei jätetä.

Samanlaista periaatetta hän kokee itsekin noudattavansa etsiessään pääkaupunkiseuduilla kadonneita.

– Se on meillekin kunnia-asia, että yritämme saada ihmisiä kotiin.