Sisältövaroitus: kolumnissa saattaa olla tyhjänpäiväisyyksiä. Juuri ne nimittäin tekevät elämästä siedettävän.

Minulla on kosmetiikkaystävä. Kutsun häntä aran aiheen takia nimellä M. Meille kosmetiikka ei ole vain intohimo, vaan pakkomielle. Saatamme vertailla M:n kanssa silmämeikinpoistoaineita kuin viiniharrastajat viinejä. M uskoo hellävaraisuuteen. Minun mielestäni ripsiväri ei saa jämähtää paikalleen loppu­iäksi. ”Hellävarainen” poistoaine ei poista sitä. Enkä luota hellävaraisiin kynsilakanpoistoaineisiinkaan.

Kerran isä putsasi minulta naapurin tädin laittaman kynsilakan tärpätillä. Olin kuulemma liian nuori käyttämään kynsilakkaa, ja saattoi se olla syntiäkin. Ihana vaaleanpunainen lakka suli tärpättirättiin. Olen jo antanut anteeksi, mutta rakkaus kynsilakkoihin alkoi siitä.

Kosmetiikkahulluja saatetaan katsoa karsaasti. Yritättekö miellyttää miehiä? Vahvistaa patriarkaattia? Minä ainakin laittaudun kaikkia sukupuolia varten. Ja itseäni. Kun kaikki menee pieleen, punaisesta huulipunasta tulee toiveikas olo.

”Kokeile omalla vastuulla”, myyjillä on tapana sanoa, kun asiakas tolskaa testereitten kanssa. Kokeilin vasta M:n kanssa suurin piirtein kaikki tavara­talon kiillemerkit ja hihitimme kuin pissikset. Uskoin lujasti siihen, ettei mitään pahaa voi tapahtua. Maratonin lopuksi sain huuliherpeksen.

Kosmetiikkaystävän kanssa keskustellaan ennen kaikkea kosmetiikasta. Alkoi keskustelu sitten mistä hyvänsä, se liukuu aina kosmetiikkaan. Kerran eräs tuttu oli äkillisesti kuollut. Puimme sitä hetken. ”No, se siitä”, sanoin. ”Mennään pääasiaan, eli mitä sä oot mieltä silmänympärysvoiteista? Pitääkö silmien alle muka panna eri voide kuin muuhun naamaan?”

”En osaa sanoa”, M vastasi.

Eivät osaa näköjään muutkaan.

Tässä esimerkki lehtiartikkelista: ”Silmänympärysvoiteen tarpeellisuudesta keskustellaan tasaisin väliajoin. Yhtä oikeaa vastausta siihen, kuinka hyödyllistä nimenomaan silmänalusille tarkoitettujen voiteiden käyttö on, ei ehkä saada koskaan vastausta.”

Viimeisen virkkeen dramaattisuus huvitti minua suuresti.

Jokin aika sitten M kysyi minulta, mitä mieltä olen meikkivoiteen marinoinnista. Tä? Meikkivoiteen marinointi tarkoittaa sitä, että voidetta laitetaan ensin kasvoille pieniksi kasoiksi, annetaan niitten hetki olla ja levitetään vasta sitten. Voi hyvä Sylvi. Miksi se meikkivoide siitä makuuttamalla muuttuisi?

”Marinointi on elämää ja meikkaamista muuttava innovaatio, jota kokeiltuaan ei ole enää paluuta takaisin”, iltapäivälehdessä kirjoitettiin. Minä en ole marinoimista kokeillut. On olemassa vaara, että unohdan levityksen ja lähden ulos naama meikkikasoja täynnä.

M kävi kesän alussa kasvohoidossa. Kosmetologi oli ronski täti, joka ei sietänyt mitään ylimääräistä sähläystä elvyttävän naamion vaikutusaikana. Kun M yritti kohottaa päätään, täti työnsi hänet takaisin makuulle: ”Nyt levätään!”

Tuntui kuulemma siltä, kuin olisi lastentarhalainen, joka pakotetaan päivälevolle. Tuli tylsää. Ystäväni aloitti keskustelun. ”Ole hiljaa, tämä on sinun oma hetki!” täti komensi. Oli kuulemma viimeinen kerta kyseisessä kauneushoitolassa.