Apu

Pyritkö kiihottamaan, kun esiinnyt alastomana elokuvissasi, Anna Eriksson?

Pyritkö kiihottamaan, kun esiinnyt alastomana elokuvissasi, Anna Eriksson?
– Elokuvieni alastomuus voi hätkähdyttää, koska se on niin paljasta ja karua. Se ei sievistele eikä pyri kiihottamiseen, sanoo Anna Eriksson, jonka tuoreessa W-elokuvassa ollaan rujossa maailmassa,
Julkaistu: 22.9.2022

Laulajana tunnettu Anna Eriksson on myös kansainvälisesti palkittu elokuvantekijä. Hänen toinen pitkä elokuvansa W on yhtä hätkähdyttävä kuin sitä edeltänyt M. Elokuvissaan Eriksson laittaa itsensä kokonaan peliin, alastonta vartaloaan myöden.

Laulamista hän ei aio lopettaa.

Olet tehnyt kaksi varsin taiteellista elokuvaa ja korostanut haastatteluissasi taiteen ja viihteen eroa. Samalla olet jatkanut uraasi laulajana ja viihdyttäjänä. Ovatko taiteilija ja viihdyttäjä sinussa saman kolikon kaksi puolta?

Laulaminen on tärkeä osa minua. Olisi kummallista, jos yrittäisin irrottaa sen puolen itsestäni. En halua päästä eroon entisestä urastani, mutta taiteilijana en halua toistaa samaa vuodesta toiseen.

Laulajana elämäni meni tietyn kaavan mukaan. Uutta levyä seurasi uusi kiertue. Kun sain lapsen, se toi luonnollisen tauon esiintymiseen. Tauon aikana aloin tehdä uusia asioita, joista nautin.

Kirjoitin ­Saksaan musiikin näyttelijä Romy Schneiderista kertovaan musikaaliin. Sitten aloin valmistella Marilyn ­Monroesta kertovaa M-elokuvaa.

W-elokuvassa esität kuoleman kielissä riutuvaa naista nimeltä Madame Europa. Näetkö maailman yhtä ­synkkänä kuin elokuvasi?

W esittää dystooppisen kuvan tulevaisuudesta, mutta ei sen viittauksia voi suoraan nykyhetkeen siirtää. Kuuntelen alitajuntaani. Joskus sieltä nousee jonkinlaisia etiäisiä, joihin luotan, vaikka se ehkä kuulostaa naurettavalta.

Kuvasimme tammikuussa W:n viimeisen kohtauksen, jossa kuunnellaan lähestyvän sodan jylinää. Kuukautta myöhemmin alkoi Venäjän hyökkäys Ukrainaan.

Kuvauspaikalla oli pakkasta koko ajan, rauta-asu oli kivulias ja pelkästään kävely jääkylmällä lattialla oli vaikeata. Siinä ajoi kehonsa jonkin­laiseen hysteeriseen tilaan.

Elokuvissasi käytät kehoasi poikkeuksellisen paljastavalla tavalla. Miten voitit alastomana esiintymiseen liittyvän pelon tai häpeän?

Eräänlaista suggestiota se vaati. Asiaa helpotti, että kuvaaja oli aviomies. Silti kesti pitkään päästä sellaiseen tunteeseen, että pystyin tekemään tietyt kohtaukset.

Elokuvaa leikatessa katson kehoani jo ulkopuolelta. En näe siinä itseäni.

Elokuvieni alastomuus voi hätkähdyttää, koska se on niin paljasta ja karua. Se ei sievistele eikä pyri kiihottamiseen.

Isäsi työn vuoksi asuit suuren osan ­lapsuuttasi ja teinivuosiasi eri maissa, kuten Intiassa, Tansaniassa ja Saudi-Arabiassa. Millaiset jäljet tämä jätti?

Se jätti ulkopuolisuuden tunteen, joka heijastuu myös töihini. Pitkään se tuntui negatiiviselta, mutta ajan mittaan se on kääntynyt voimavaraksi.

Vieraiden kulttuurien kohtaaminen lapsena oli välillä sokeeraavaa. Olin kymmenvuotias, kun muutimme Intiaan. Silloin tajusin, ettei maailmassa ole mitään oikeudenmukaisuutta. Häpesin hyväosaisuuttani.

Miten äitiys on muuttanut sinua?

Äitiys ja ikä yhdessä ovat muuttaneet paljon. Tietynlainen pelko on häipynyt ja häpeä keventynyt. Olen vapauttanut itseni miettimästä, mitä muut ihmiset minusta ajattelevat. Ajan vähyyden ymmärtää nyt paremmin.

Mitä menestys sinulle merkitsee?

Olen miettinyt menestystä kauhean vähän. Olen suorittajaihminen ja aina vähän tyytymätön itseeni. Menestykseni laulajana meni itseltäni jotenkin ohi, mutta sen kokeneena osaan arvostaa ­toisenlaista menestystä.

Olen valinnut taloudellisesti niukemman tien, mutta minulle on tärkeämpää, että saan tehdä töitä vapaana taiteilijana. ­Ihminen tulee toimeen vähemmälläkin.

Miten rentoudut?

Olen huono rentoutumaan. Luen, katson elo­kuvia ja kalastan. Harrastuksiini ei liity aikataulu.

Olet aloittanut harjoitukset ensi vuoden Tikaritaivas-konserttikiertuettasi varten. Mitä odotat siltä?

Ihmisten eteen astuminen konsertissa on minulle pelottavampaa ja intiimimpää kuin elokuvieni alastonkohtaukset. Se vaatii aina itsensä ylittämistä, mutta on sen ponnistuksen arvoista.

Esiintyessä on vain se hetki, joka koetaan kerran ja se on ohi. Uusintaottoja ei ole.

Ensi vuoden kiertueella esitän ­pianisti Mikko Mäkisen kanssa sekä Mana-levyn kappaleita että vanhempia suosikkeja. Niiden pariin on ollut valtavan hienoa palata.

Jonain päivänä saatan vielä julkaista uuttakin musiikkia, mutta se vaatisi kantavan idean, jonka varaan voisin tehdä koko levyn. Haluaisin, että levyllä olisi jokin teema tai punainen lanka eikä vain irrallisia kappaleita.

Olet kotoisin Ihoden kylästä, sen mukaan olet nimennyt yhden albumisi ja elokuviesi tuotantoyhtiön. Nykyään asut puolen tunnin ajomatkan päässä Uudessakaupungissa. Mitä kotiseutu sinulle merkitsee?

Paljon. Olen sielultani varsinaissuomalainen. Tunnen oloni kotoisaksi siellä. Myös suku ja perhe ovat minulle tärkeitä.

Asuin kymmenen vuotta Helsingissä, mutta siellä olin aina vähän hukassa. Varsinaissuomalaisuuteen kuuluu tietty perus­negatiivisuus. Ei kysytä, olisiko teillä perunoita, vaan mieluummin: ei teillä perunoita olis? Ihmiset ovat suorasukaisia ja vähän töksäytteleviä, mutta mutkattomia ja rehellisiä. Se sopii minulle.

Kerro jokin salaisuutesi.

Asuimme Tansaniassa, kun olin lapsi. Kimi-koirani kuoli ja haudattiin monen kilometrin päähän. Seuraavana aamuna, kun lähdin kouluun, Kimi heilutti häntäänsä oven takana. Se nousi kuolleista!

Anna Eriksson

  • Syntynyt: 22. huhtikuuta 1977 Raumalla.
  • Asuu: Uudessa­kaupungissa.
  • Perhe: aviomies, yksi lapsi.
  • Työ: laulaja, elokuvantekijä, taiteilija.
  • Ajankohtaista: ­W-elokuvan ensi-ilta 23. syyskuuta.

Kommentoi »