Anja Pohjola, 94, tunnistetaan yhä Hyvistä herroista – ”Ohjelma oli aika rasistinen ja sovinistinen, mutta sitä oli hauska tehdä”
Anja Pohjolaa kiitetään edelleen Hyvät herrat -sarjasta, joka pyöri televisiossa kolme vuosikymmentä sitten. Näyttelijän haave omasta lapsesta ei toteutunut, mutta hän sai avioliittonsa myötä suuren perheen.
1. Työtä yhteisen hyvän eteen
”Opin lapsuudenkodissani Jyväskylässä kestävät elämänarvot. Ne ovat rehellisyys, toisten ihmisten kunnioittaminen ja ehdottomasti myös työnteko.
Perheemme oli työläisperhe: äitini oli kotiäiti, ja isä teki töitä autonkuljettajana ja sotavuosina bensa-aseman hoitajana. Meitä oli viisi sisarusta, ja minä olin sisarusparven vanhin. Kun äitini kuoli vain 42-vuotiaana, jouduin vanhimpana ottamaan vastuuta. Nuorin sisaruksistani oli silloin vasta 12-vuotias.
Jatkosodan aikana olin pikkulottana. Jyväskylä oli risteysasema. Kun evakkoja tuotiin sinne, kannoin evakoiden laukkuja sekä leikkasin ja jaoin leipää. Työtä opittiin tekemään yhteisen hyvän eteen, ja se on hyvä oppi. Halkomottihommissakin olin pikkulottana mukana.
Silloin puhuttiin, että miehet loppuvat rintamalta. Me nuoret ajattelimme, että sotaan tästä on lähdettävä. Sotavuosista ei jäänyt kuitenkaan mitään traumaa. Niin lapsen mieli onneksi toimii.”
”Olen antanut itselleni yhden määräyksen: petaa petisi aamulla!”
2. Liikkeelle pitää lähteä
”En halua kitistä vaivojani, vaikka tähän ikään mennessä niitä riittää. Vasemmassa polvessani on tekonivel, samoin oikeassa lonkassa. Silmistäni on leikattu kaihi. Käyn yhä mielelläni teatterissa ja luen niin paljon kuin jaksan. On tärkeää pitää huolta itsestään. Hoidan vähän vaihtelevasti kuntoani ja muistutan itselleni, miten tärkeää on joka päivä kävellä ja lähteä liikkeelle. Suuri apu kunnon hoitamisessa on se, että luonani käy joka toinen viikko fysioterapeutti – ja myös erinomainen jalkahoitaja.
Olen antanut itselleni yhden määräyksen: petaa petisi aamulla! Joskus annan myöten väsymykselle ja olen vaikka koko päivän yöpaidassa, mutta sellaisia päiviä ei ole monta. Onneksi minulla on rakkaita ystäviä, joiden kanssa tapaamme säännöllisesti ja käymme syömässä. Heihin kuuluvat muun muassa kollegani Liisamaija Laaksonen, Eeva-Maija Haukinen ja Marjatta Leppänen sekä ehdottomasti läheinen ystäväni Laila.”
3. Rakkaus toi perheen
”Elämäni suurin rakkaus oli puolisoni Pärre, näyttelijä Pehr-Olof Sirén. Rakastuimme yhteisessä työpaikassamme Televisioteatterissa ja ehdimme olla yhdessä vain 23 vuotta. Hän kuoli vuonna 1986, eikä elämääni ole tullut enää vastaavaa rakkautta. Oli onni kokea suuri rakkaus.
Pärre oli värikäs ja temperamenttinen mies eikä missään mielessä suoraviivainen. Koska olimme molemmat näyttelijöitä, kotona riitti paljon puhuttavaa, vaikka meillä ei ollutkaan monia yhteisiä töitä. Pärre oli nopea analysoimaan, ja opin häneltä paljon.
Emme saaneet yrityksistä huolimatta yhteistä lasta, vaikka se oli suuri haaveeni. Sain Pärren kautta kuitenkin perheen. Hänen kaksi lastansa, kuusi lastenlastansa ja kaksitoista lastenlastenlastansa ovat minun perheeni.
Asuimme Töölössä aika lähellä taiteilijakoti Lallukkaa, johon muutin vuonna 1989 Pärren kuoleman jälkeen. Töölö on kuin pieni kylä. Palvelut ovat lähellä, ja sunnuntaiaamuisin kaikaavat kirkonkellot eri puolilla.”
4. Ohikulkijat kiittävät yhä
”Äitini haaveili näyttelijän työstä ja sytytti minuun esiintymisen kipinän. Olin jo päälle kymmenvuotiaana mukana Jyväskylän Työväen Teatterin lapsiteatterissa. Nyt on 70 vuotta siitä, kun allekirjoitin ensimmäisen työsopimuksen eli välikirjan Joensuun teatteriin. Teatterikouluun en koskaan hakenut, ja työ opetti ammatin.
Uraani kuului pitkä vaihe Televisioteatterissa. On sääli, että suuri osa 1960-luvun tv-töistä on hävinnyt. Säästösyistä uudet teokset kuvattiin vanhojen päälle. Onneksi sentään Juhani Ahon Rautatiestä vuonna 1974 tehty elokuva on säilynyt. Sain näytellä siinä Leo Jokelan kanssa, ja roolini palkittiin pääosa-Jussilla. Vuonna 1990 siirryin Suomen Kansallisteatteriin, jossa sain tehdä ihania töitä. Kiersin edesmenneen kollegani Maija Karhin kanssa Ruotsia myöten esittämässä Daniel Katzin näytelmää Mies se on vainajakin.
On liikuttavaa, että ohikulkijat kiittävät minua yhä lähes joka päivä Hyvät herrat -tv-sarjasta. Se oli aikansa näköinen, aika rasistinen ja sovinistinenkin, mutta sitä oli hauska tehdä.”
Anja Pohjola-Sirén
- Ikä: 94 vuotta
- Ammatti: pitkä ura näyttelijänä, muistetaan Hyvät herrat -tv-ohjelmasta
- Perhe: edesmenneen puolison Pehr-Olof Sirénin lapset, lastenlapset ja lastenlastenlapset.
