Jatka lausetta Andy McCoy: Lapsuuteni sitkein haave oli ... ettei tuu haaveita. Mulla oli niin huoleton lapsuus. Oltiin kunnon porvariperhe. Ei tarttenu kelata mitään.

Teini-iässä inhosin erityisesti kaikkea feikkiä teini­kamaa. Chinn & Chapmania, brittipoppia ja muuta paskaa. Mutta onneksi Tukholmasta nousi sellainen bändi kuin Abba. Se veti jutun aivan eri tasolle.

Teini-iässä ihailin erityisesti Mark Bolanin tai Keith Richardsin kaltaisia kitaristeja, mutta myös 1950-luvun rock and roll -tyyppejä kuten Little Richard, Chuck Berry ja Howlin Wolf. Näitä tummia jäbiä. Ostin vanhoja levyjä divarista monesti ihan pelkkien kansien mukaan. Jotkut oli ihan skeidaa, mutta välillä tuli bullseye.

Vihaan sydämeni pohjasta suomalaista iskelmää. Se on perseennuolemismusaa. Sama koskee ruotsalaisia ja saksalaisia schlaagereita. Niissäkään ei ole sydäntä mukana.

Minuun jäi pysyvät jäljet esimerkiksi silloin, kun kävelin lasioven läpi kamapäissäni tai kun liitelin alas parvekkeelta. Kaikenlaista on sattunut. Mulla on kropassa 76 tikin jälkeä.

Viimeksi nauroin makeasti, kun sanoin Michael Monroelle yhdessä bisnesneuvottelussa: ”We should just fuck it.” Michael vastasi: ”Yeah, fuck it.” Me kelataan vieläkin samalla tavalla.

Liikutun yleensä kyyneliin, kun tsiigaan saippua­oopperoita. Telkkari on mulla aina auki. Opin sen Alice Cooperilta. Se sanoi, että sillä oli kerran tv kolme viikkoa päällä. Siinä pystyi paistamaan kananmunia.

Kadun yhä, että vedin heroiinia niin pitkään. Sen olisi voinut jättää välistä. Mutta en toisaalta tiedä, olisinko silloin enää sama jäbä. Kun ei olisi samoja kokemuksia. Siksi se on kyseenalaista.

Sukurasitteeni on kerjäävä isobroidi. Mä olen meistä se pankki, joka antaa lainaa. Mutta fyrkkaa ei tule jostakin syystä koskaan takaisin. Että siinä mielessä huono investointi.

Jos jonkun henkilön puolesta pitäisi kuolla, niin… Hei, kaikki lähtee aikanaan, mä en ala delaamaan ­muiden puolesta.

Hermoni menevät, kun kusipäät eivät opi kerralla mun kitarajuttuja. Onneksi soitan nykyisin pelkkien ammattilaisten kanssa.

Ennen oli paremmin ainakin se, että vedin Valiumia ja nukuin koko päivän.

Minun jumalassani mukavinta on, että hän hyväksyy minut ja antaa kaiken anteeksi.

Maahanmuuttajille haluan sanoa, että pitää tsempata. Olen ollut itse samassa tilanteessa. Mä sain herjaa, kun muutettiin perheen kanssa takaisin Suomeen.

Jos olisin nainen, pystyisin olemaan samalla tunnetasolla heidän kanssaan. Miehellehän se on miltei mahdotonta.

Annoin viimeksi lahjan mun nuorimmalle tyttärelle. Ostin hänelle uuden kultakaulaketjun. Tykkään antaa lahjoja. Mullahan on jo kaikkea.

Yrityksistäni huolimatta en ole oppinut olemaan yhtään ­ahkerampi. En pahemmin treenaa mitään. Mutta onneksi tekniikka on kovaa luokkaa.

Pyydän anteeksi, että… vitut mä mitään pyydä. Ei mulla ole mitään anteeksipyydettävää. Mun mielestä ihmisten pitäisi pyytää multa anteeksi!

Päivitetty 14.12. – Ilmestynyt 11.10.2022