Suvi Minkkinen onnistui siinä, mistä kestävyysurheilijat puhuvat jatkuvasti – kokenut ampumahiihtäjä on loistava esimerkki suomalaiselle huippu-urheilulle
Suomalaisen ampumahiihdon uusi tähti Suvi Minkkinen on ollut vahva läpi kuluvan talven. MM-kisoissa hän ylsi uransa parhaisiin suorituksiin, mutta se ei vaatinut ihmetekoja tai taivaankappaleiden kohdalleen loksahtamista.
Looginen jatkumo vahvalle maailmancup-kaudelle. Sitä olivat ampumahiihtäjä Suvi Minkkisen loistavasti sujuneet MM-kisat Lenzerheidessa. Tämä on kestävyysurheilijalle vain ja ainoastaan kehu.
Minkkinen teki viime kesän harjoituskaudelle isoja satsauksia niin taloudellisesti kuin fyysisestikin. Hänen kolmen kuukauden harjoittelujaksostaan korkeassa ilmanalassa Keski-Euroopassa on uutisoitu talven aikana laajalti, syystäkin. Urheilijan mukaan hänelle 15 000 euroa maksanut rupeama valoi pohjan maailman eliittiin murtautumiselle.
30 vuotta joulukuussa täyttänyt Minkkinen onnistui tempussa, josta etenkin kestävyysurheilijat puhuvat taajaan. Hän nosti perustasoaan, ratkaisevasti. Se toi myös uran ensimmäisen arvokisamitalin.
”Ennen tätä kautta Minkkinen oli koko urallaan ollut maailmancupin kisoissa 20 parhaan joukossa yhteensä 11 kertaa. Tällä kaudella top20-sijoituksia on tullut jo 15.”
Minkkisen tämän kauden henkilökohtaisten kilpailujen sijoitukset kertovat muutoksesta sekä suoritusvarmuudesta. Pikakilpailun pronssi ja tukku huippusijoituksia ei olleet yksittäinen suonenveto MM-kisoissa.
Jos jättää laskuista pois joutsalaislähtöisen ampumahiihtäjän kaksi parasta ja kaksi huonointa kilpailua ennen MM-kisoja, lista on aiempiin vuosiin verrattuna hätkähdyttävä. Sijoitukset: 10., 11., 14., 7., 18., 23., 5., 5., 8., 8. ja 5. ovat ihailtavan tasainen sarja.
Ennen tätä kautta Minkkinen oli koko urallaan ollut maailmancupin kisoissa 20 parhaan joukossa yhteensä 11 kertaa. Tällä kaudella top20-sijoituksia on tullut jo 15.
”Kun urheilijan pohja on vahva, todennäköisyys huippupäivälle kasvaa.”
Esimerkiksi suomalaiset maastohiihtäjät puhuvat usein perustasosta. Sillä tarkoitetaan urheilijan kykyä suoriutua viikonlopusta ja kilpailusta toiseen. Jos perustaso on korkea, urheilija kilpailee joka viikonloppu hyvistä sijoituksista eikä suuria notkahduksia tule. Kunto säilyy eikä vire ailahtele.
Huippupäivänä tällaiset urheilijat kamppailevat palkintopallisijoituksista, jopa voitoista. Huippupäiviä halutaan luonnollisesti etenkin arvokisoihin. Kun urheilijan pohja on vahva, todennäköisyys huippupäivälle kasvaa. Onnistuminen on haastavaa, jos se on yksittäisen suonenvedon varassa.
Kaava on kestävyysurheilussa jokseenkin vakio. Poikkeuksia saa talviurheilumme parista kaivella hakun ja lapion kanssa viime vuosilta tai edes vuosikymmeniltä.
Maastohiihtäjä, sittemmin myös huippu-urheilujohtajana toiminut Matti Heikkinen hönki kansainvälisen uransa alkupuolella “pöljänä päivänään” jopa MM-kultaan 2011. Heikkinen ei noina vuosina ollut maailmancup-kauden kokonaismitassa kirkkainta kärkitasoa, mutta poikkeuksellinen kyky repiä kehosta kaikki irti toi yksittäisiä loisteliaita hiihtoja. Suorituskyky kihahti kunnonajoituksella tappiin ja sen yli, mutta tippui nopeasti.
Hänen pitkäaikainen valmentajansa Toni Roponen toisteli Heikkisen uran edetessä samaa viestiä: maailmanmestaruus tuli urheilijan perustasoon nähden liian aikaisin. Seuraavat vuodet kivijalkaa, eli aerobista pohjaa, työstettiin väsymättä. Perustasoa haluttiin nostaa, jotta edellytykset onnistua paranisivat.
2010-luvun taitteen Heikkisen kaltaiset esimerkit ovat harvassa. Henkilökohtaisia arvokisamitaleja ovat napsineet he, joiden virettä ei ole kauden aikana tarvinnut etsiä kissojen ja koirien kanssa.
Ampumahiihtotähti Kaisa Mäkäräinen, hiihtosankarit Iivo ja Kerttu Niskanen sekä Krista Pärmäkoski, yhdistetyn lipunkantaja Ilkka Herola. Suomalaisen urheilun supertähtiä, mutta heidänkin arvokisamenestyksensä on tullut kausilla, joina vire on ollut vahva jo alkukaudesta ja kantanut päätapahtumaan.
”Onnistuminen on haastavaa, jos se on yksittäisen suonenvedon varassa.”
Minkkisen arvokisaonnistuminen ei ollut sattumaa. Pohja oli vahva eikä arvokisoihin tarvinnut toivoa tai odotella tuloskunnon megalomaanista hyppäystä vailla perusteita.
Jo kokeneeksi varttunut urheilija onnistui pitkäaikaisen valmentajansa Mikko Viitasen kanssa pitämään kiinni vahvuuksistaan. Kuten muun muassa hiihdon olympiavoittaja Sami Jauhojärvi on sanonut, urheilija ei saa kadottaa vahvuuksiaan kehittäessään heikkouksiaan.
Keski-Euroopan rajut maastot ja vaativat mäkiharjoitukset eivät kesällä tylsyttäneet Minkkisen ammuntataitoa. Hän on kuulunut jo vuosia cup-kiertueen parhaisiin ampujiin. Laikat ovat kaatuneet yli 90-prosenttisesti. Vain harva kilpasiskoista pystyy vastaavaan.
Tämän kauden kokonaisammuntaprosentti 92,14 on vähintään 10 kilpailua kisanneista kolmanneksi paras. Ammunta kulkee kuten ennenkin, mutta kesän satsaukset toivat valtavan muutoksen ladulle.
Minkkinen on neljällä edellisellä kaudella ollut hiihtonopeudessa parhaimmillaan kauden 73. nopein. Vaikka ampuisi täydellisesti, tuolla hiihtovauhdilla on ollut vaikea pärjätä. Yksittäinen huippupäivä toi henkilökohtaisissa kilpailuissa ennen tätä kautta parhaimmillaan kahdeksannen sijan, kaksi vuotta sitten MM-kisoissa.
Kuluvalla kaudella Minkkisen sijoitus hiihtoajoissa on kymmeniä pykäliä korkeammalla kuin aiemmin. Esimerkiksi Lenzerheidessa pronssia tuoneessa pikakisassa hän oli 14. nopein hiihtäjä.
Pitkillä matkoilla ja rankoissa olosuhteissa Minkkinen on aiemmin hävinnyt parhaille aivan liikaa. MM-kisoissa hän oli pisimmällä, 15 kilometrin mittaisella, normaalimatkalla neljäs ja hiihtoajoissa 34. Huima tasonnosto aiempaan.
”Toimiva sapluuna on löytynyt ja suurin harppaus on otettu.”
Tuore arvokisamitalisti huokaili Ylelle avausmatkan mitalihulinoiden jälkeen, että ennenkokematon menestys verotti positiivisine lieveilmiöineen kilpailuvirettä MM-kisojen muilla matkoilla. Siitä huolimatta Minkkinen täräytti sijat kuusi, neljä ja kahdeksan seuraavissa henkilökohtaisissa kilpailuissa. Se jos mikä on näyttö vahvasta perustasosta.
Tälle pohjalle kelpaa rakentaa. Toimiva sapluuna on löytynyt ja suurin harppaus on otettu. Joensuulainen päätti viime keväänä satsata kaikkensa ja katsoa toisiko se kaivatun askeleen ylöspäin.
Tällä kaudella ura ei enää ole junnannut paikallaan. Kova työ, riskinotto ja satsaukset nostivat Minkkisen tasoa ratkaisevasti. Nyt hän haastaa maailman parhaita joka viikko ja jättää useat heistä taakseen. Onnistumiset eivät ole yksittäisiä ihmeitä.
Minkkisen hiihtokunto ja fysiikka kestivät Lenzerheiden noin 1500 metrin korkeudessa vähintään hyvin. Korkeassa ilmanalassa onnistuminen oli tärkeä merkki, sillä ensi vuoden talviolympialaisissa ampumahiihto kilpaillaan noin 1600 metrissä.
Näkymä olympiatalveen on kutkuttava. Riskinotto harjoituskaudella kannatti ja urheilija sai haluamansa tasonnoston. Suuria muutoksia ei tarvitse tehdä. Onko liian aikaista spekuloida Suomen ensimmäisellä ampumahiihdon olympiamitalilla 28 vuoteen?
