Apu

Amatöörien valta olympialaisissa murtui: ammattilaiset pääsivät edustamaan Suomea vuonna 1996

Amatöörien valta olympialaisissa murtui: ammattilaiset pääsivät edustamaan Suomea vuonna 1996
Apu tutki Tokion kisojen alla Suomen olympiahistorian käännekohtia. Suomen joukkueessa ensimmäiset ammattilaiset olivat pyöräilijöitä 1996.
Julkaistu: 10.7.2021

Olympialiike helli pitkään yläluokkaista amatööriurheilun ihannetta, jota tukemaan kehitettiin myytti antiikin amatööriurheilijoista. Todellisuudessa antiikissakin urheilijat saivat kaupunkivaltioiltaan taloudellisia etuja.

Suomessa amatööri-ihanne löi kunnolla läpi vasta 1910-luvulla, johon asti esimerkiksi hiihtokilpailuissa oli voitu jakaa suuriakin rahapalkintoja.

– Amatöörisäännöt olivat alkuun kuitenkin häilyviä. Sääntöjen tulkinta siirtyi lajiliittojen vastuulle, ja pian eri olympialajeihin syntyi erilaisia tulkintoja ammattilaisuudesta ja amatörismistä, Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHUn asiantuntija Jari Lämsä kertoo. Esimerkiksi jalkapallo erkaantui ammattilaislajina olympialiikkeestä jo 1930-luvulla perustamalla omat MM-kilpailut.

Amatöörisääntöjä olympialaisissa alettiin höllentää 1960- ja 70-luvuilla. Stipendijärjestelmät sekä varustesponsorointi tulivat kuvioihin, jolloin urheilijoistakin saattoi tulla puoliammattilaisia. Samalla itäblokissa moni urheilija oli valtionammattilainen eli urheili päätoimisesti esimerkiksi rajavartioston palkkalistoilla.

Amatöörisäännöt koettiin Suomessa eduksi

Ammattiurheilijoille ovet olympialaisiin aukesivat toden teolla 1980-luvulla. Olympiaurheilu ammattimaistui 1970- ja 80-luvulla, kun kisojen kaupallisuus ja televisiointi laajenivat. Samalla globaalius kasvoi, kun mukaan tuli lisää maita esimerkiksi Afrikasta. Pohjoismaissa muutos nähtiin Lämsän mukaan uhkana.

– Rajoitettu amatööriurheilu auttoi pieniä maita pysymään mukana kilpailussa, joten amatöörisääntöjä sovellettiin jouhevasti meilläkin.

Ensimmäisenä suomalaisena ammattilaisurheilijana kesäolympialaisissa voidaan pitää tennispelaaja Olli Rahnastoa. Hän siirtyi ammattilaiskentille 1982 ja osallistui 1984 Los Angelesin olympialaisiin, joissa tennis oli näytöslajina. Rahnasto ei silti kuulunut virallisesti Suomen joukkueeseen, vaan oli kisoissa kansainvälisen tennisliiton kautta.

Los Angelesissa oli myös maantiepyöräilijä Kari Myyryläinen, joka solmi ensimmäisenä suomalaispolkijana ammattilaissopimuksen kesällä 1986. Silloin hän ajatteli olevansa loppuikänsä pannassa olympialaisista.

– Suomen olympiakomitea katsoi, että ammattilaiseksi siirtyminen oli sopimusrikkomus ja olympiahengen vastaista. Talvi 1986–87 väännettiin siitä, pitääkö minun maksaa edellisiltä kahdelta vuodelta olympiakomitean urheilijatukirahat takaisin, Myyryläinen kertoo.

Hän polki espanjalaisessa Reynolds-tallissa vuoteen 1988 asti ja palasi sitten amatööriksi. Pyöräilyssä ammattilaisuuden juuret ovat vähintään yhtä pitkät kuin amatööriyden. Kummallakin puolella oli omat lajiliitot ja MM-startit vuoteen 1995 asti. Tämän jälkeen MM-kisat yhdistettiin ja ammattilaiset pääsivät olympialaisiin, mikä avasi Myyryläiselle mahdollisuuden toiseen olympiaedustukseen Atlantassa vuonna 1996. Nyt mukana oli myös Joona Laukka, joka oli aloittanut ammattilaistallissa vuotta aiemmin.

– Kokeilin vielä kerran saada paikan olympialaisiin. Oli hienoa saada se, vaikkakin raskasta, kun Suomen olympiavalinnat tehtiin viime tipassa. Atlantassa ratkaisuhetket ajettiin piirun verran kovempaa kuin Los Angelesissa, kun ajajista 90 prosenttia oli ammattilaisia, ratakin oli tosin helpompi.

Pyöräilijä Kari Myyryläinen (toinen vasemmalta) osallistui olympialaisiin kesällä 1996.

Päivitetty 28.7. – Ilmestynyt 10.7.2021

Kommentoi »