Alzheimerin taudin verikoe tuli käyttöön terveydenhuoltoon – Läpimurto, josta on haaveiltu kymmeniä vuosia, kuvaa tutkija

Ystävien tapaamiset unohtuvat. Uuden kahvinkeittimen käyttöohjetta on vaikea sisäistää. Lehtiartikkeli tuntui lukiessa kiinnostavalta, mutta aihe katoaa muistista kymmenessä minuutissa. Onko kyse Alzheimerin taudista? Sen selvittämiseen voidaan hyödyntää nyt verikoetta.

Läpimurto, josta on haaveiltu kymmeniä vuosia – näin verikoetta kuvaa Itä-Suomen yliopiston kliinisen tutkimuksen apulaisprofessori ja aivotutkimusyksikön johtaja Eino Solje.

Tähän asti diagnosoiminen on vaatinut selkäydinnestenäytteen tai isotooppikuvantamismenetelmän eli PET-tutkimuksen. Erityisesti PET-tutkimus voi maksaa tuhansia euroja ja on käytössä lähinnä yliopistosairaaloissa. Menetelmät eivät siis ole olleet tasa-arvoisesti saatavilla.

Verikoe nopeuttaa diagnosointia ja tulee vähentämään terveydenhuollon kustannuksia. Potilas saa oikein valittua hoitoa, mikä parantaa hänen elämänlaatuaan. Verikoe on yhä niin uusi asia, ettei se ole vielä hoitosuosituksissa.

– Verikoetta käytetään sekä yksityisellä että julkisella, joten tutkimusnäyttöä kertyy nyt niin nopeasti, että uskon sen tulevan osaksi hoitosuosituksia hyvin pian. Diagnosointiin tarvitaan verikokeen lisäksi lääkärin arvio, aivojen kuvantaminen ja muistin testaaminen, Solje sanoo.

Myös Alzheimerin taudin lääkehoito kehittyy. Ensimmäinen sairautta hidastava biologinen lääke hyväksyttiin huhtikuussa Euroopan komissiossa. Uusi lääke poistaa aivoista amyloidiplakkeja, joita tauti aiheuttaa.

Lääkkeestä on havaittu hyötyä vain taudin varhaisessa vaiheessa, eikä se sovellu potilaille, joilla on käytössään verenohennuslääke tai aivoissa verisuoniperäisiä muutoksia. Lääkettä ei myöskään suositella, jos potilaalla on Alzheimerin taudin merkittävin perinnöllinen riskitekijä eli APOE4-geenin kaksi kopiota.

– Näistä seikoista huolimatta lääke on hyvä alku. Ensimmäisten lääkkeiden jälkeen tulee yleensä parempia ja vähähaittaisempia versioita.

Lääke on jo käytössä Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa. Suomessakin lääkettä saattaa saada yksityiseltä vielä tämän vuoden puolella.

Diagnosoinnin kehittyminen ja uudet lääkehoidot ovat tervetulleita uutisia, sillä muistisairaiden määrä lisääntyy. Suomessa on arviolta noin 150 000 diagnosoitua muistisairasta. Vuonna 2040 määrän odotetaan olevan 240 000.

Yleisin sairauksista on Alzheimerin tauti, jota on hieman yli 60 prosentilla muistisairaista. Heistä valtaosa on yli 80-vuotiaita.

Kasvu selittyy suurelta osin sillä, että suomalaiset vanhenevat ja elävät pidempään. Solje sanoo, että myös muistisairauksiin liittyvä stigma on vähentynyt ja ihmiset hakevat herkemmin apua.

Vaikka kasvua on tullut ja tulee, se ei ole ollut yhtä suurta kuin 10–20 vuotta sitten ennustettiin. Yksi selitys on, että suomalaisten verisuoniterveys on parantunut.

Sama pätee työikäisillä eli 30–64-vuotiailla. Kun aiemmin puhuttiin, että ikäryhmässä olisi 7 000–10 000 muistisairasta, todelliseksi määräksi on nyt saatu noin 2 700. Asiaa on tutkittu Oulun ja Itä-Suomen yliopiston tutkimuksessa vuosina 2010–2021.

Samasta tutkimuksesta tehtiin kuitenkin hälyttävä löytö. Alzheimerin tauti yleistyy työikäisissä.

– Se ei selity hanakammalla tutkimukseen hakeutumisella, koska kasvua ei ollut esimerkiksi otsa-ohimolohkorappeumassa ja Lewyn kappaleen taudissa.

Solje sanoo, että syistä on aavistuksia, mutta tutkimus on vielä kesken. Näyttää kuitenkin siltä, että nuorena alkavat muistisairaudet ovat hyvin eri tyylisiä kuin ikääntyneenä puhkeavat: riski- ja geenitekijät, taudinkuva ja -kulku poikkeavat toisistaan.

– Tulevaisuudessa varmasti pohditaan, onko kyse edes samasta taudista, jos Alzheimeriin sairastuu 45- tai 75-vuotiaana.

Ikä on suurin muistisairauksien riskitekijä. Riski kasvaa yli 65-vuotiailla. Myös perimällä ja elintavoilla on merkitystä. Arvioidaan, että sairastumisriskiä voi pienentää elintavoilla jopa 40 prosenttia. Arjen valinnoilla on siis vaikutusta.

– Elämäntapojen merkitys kertaantuu ikääntyessä, joten siksi niihin kannattaa kiinnittää huomiota viimeistään keski-iässä. Vaikka kantaisi riskigeeniä, sairastumisriskiä voi vähentää ravitsemuksella, liikunnalla, tupakoimattomuudella ja maltillisella alkoholin käytöllä.

Sen sijaan korkea verenpaine ja kolesteroli sekä sydän- ja verisuonisairaudet vaikuttavat aivoverenkiertoon ja voivat lisätä sekä Alzheimerin taudin että verisuoniperäisen dementian riskiä.

Aivot kiittävät ravitsemussuositusten mukaisesta ruokavaliosta. Lautaselle kannattaa koota kasviksia, hedelmiä ja marjoja, täysjyväviljaa, palkokasveja, kasviöljyjä ja rasvaista kalaa.

– Aivojen painosta merkittävä osa on verisuonia. Runsas kovan rasvan käyttö ahtauttaa niitä, jolloin verenvirtaus heikkenee ja ravintoaineiden ja hapen saanti pienenee. Tämäkin voi aiheuttaa riskin muistisairauksille.

Myös aerobisen liikunnan ja voimaharjoittelun hyödyistä on näyttöä. Tärkeintä on kuitenkin, että liikkuu tavalla tai toisella. Myös virikkeinen elämä tukee aivoterveyttä.

– Aivoja voisi verrata lihakseen, joka tarvitsee aktivointia pysyäkseen vireessä. Sosiaaliset suhteet ovat erityisen tärkeitä, sillä vuorovaikutus toisten kanssa stimuloi aivoja.

Mitkä sitten ovat muistisairauden hälytysmerkkejä? Soljen mukaan on normaalia, että avaimet unohtuvat välillä kotiin tai ajatuksissaan ajaa risteyksestä ohi.

– Olennaista on, että muistisairas ei muista, mitä hän ei muista.

Lääkäriin kannattaa lähteä, jos arki menee solmuun. Jos ihmisellä on tiedonkäsittelyn vaikeutta aiheuttava muistisairaus, hankaluuksia alkaa tulla niin arjessa kuin töissä.

– Eräs kollegani tapaa selittää muistisairautta näin: on normaalia, ettei yhtäkkiä muista, mitä tuli keittiöstä hakemaan, mutta jos ei muista, kenen keittiössä seisoo, selvittelyt ovat tarpeen.