Näyttelijä Alma Pöysti on Suomen Taylor Swift
Aki Kaurismäen elokuvalla Kuolleet lehdet on hyvin vähän tekemistä popin kuningattaren kanssa. Elokuvan toisella päätähdellä Alma Pöystillä on paljonkin, kirjoittaa sisältöpäällikkö Eeva Sederholm.
Amerikkalainen laulaja ja lauluntekijä Taylor Swift pysynee alkaneen vuoden populaarikulttuurin puheenaiheena.
Artisti on hallinnut ilmatilaa jo pitkään omalla mantereellaan. Kun hän jatkaa kiertuettaan, "swiftieiden" määrä lisääntyy ja stadionit täyttyvät myös Euroopassa sekä Australiassa. Moni suomalainenkin suuntaa Tukholman-keikalle toukokuussa.
Loppuunmyydyt stadionkonsertit kertovat siitä, että ihmisten halu kokea muiden kanssa isoja elämyksiä – ja jakaa niistä loputtomasti kuvia ja videoita – on noussut yksilöllisyyden korostumisen vastavoimaksi.
Mutta miksi juuri Swiftistä on tullut megaluokan ilmiö? Suosion mittakaavassa on samansuuntaista järjettömyyttä kuin Beatlesien maailmanvalloituksessa aikanaan. Muun muassa tällaisia uutisia Swiftistä saatiin lukea viime vuonna:
Miksi juuri hän kasvoi näin isoksi?
Amerikassa selitystä on haettu Swiftin juurista. Lapsena tähdeksi noussut Swift aloitti musiikin teon periamerikkalaisesta kantrimusiikista. Vaikka tyylit ovat sen jälkeen vaihdelleet, alkuajoissa piilee isänmaallinen ydin.
Artistin tarinaan liittyy myös taistelu roistomaista levymogulia vastaan. Tekijänoikeuskiistan vastaiskuna Swift levytti alkuaikojen levynsä nyt uudelleen ja sai vanhat ja uudet fanit puolelleen. Klassinen hyvä vastaan paha -asetelma.
”Suomella on selvästi annettavaa tähän kategoriaan.”
Swiftin musiikkia on itsessään kuvailtu toimivaksi, mutta harmittomaksi. Aiheet kumpuavat ihmissuhteista ja sittemmin myös julkisuuteen liittyvistä paineista. Hänen konserttiestetiikassaan on paljon samaa kuin 1990-luvun supertähdellä Madonnalla, mutta siinä missä Madonna rikkoi laulamisen ohella seksuaalisuuteen liittyneitä tabuja, Swiftistä puuttuu kokonaan kapina.
Ehkä se onkin hänen salaisuutensa. Kun maailma on epävarma ja ikävä paikka, popin kannattaa olla turvallista, mukavaa ja helppoa. Tuttuutta korostaa se, että Swift menestyy nyt alkuaikojen kuuden levynsä uudelleenäänityksillä.
Mutta voisiko yksi Swiftin salaisuus piillä myös kiltteydessä? Swiftin julkisuuskuva on kaikkea muuta kuin ilkeä, eikä hän lähde loanheittoon mukaan. Tähti korostaa aina kiitollisuutta niin fanejaan, bändiään kuin konsertin turvamiehiä kohtaan.
Kiltteyden noususta on puhuttu vuosia, ja sille on tietenkin syytä toivoa suurta menestystä. Hyvä uutinen kulttuurin puolella on, että Suomella on selvästi annettavaa tähän kategoriaan.
Alma Pöysti on nimittäin ilmetty Suomen Taylor Swift: suloinen ja karismaattinen.
”Molemmat kulttuurituotteet ovat kansainvälisen yleisön silmissä herttaisia.”
Pöysti nimitettiin vastikään Golden Globe -palkintoehdokkaaksi roolistaan Aki Kaurismäen elokuvassa Kuolleet lehdet. Työläisestetiikasta ammentavalla elokuvalla on tietenkin kokonaisuutena hyvin vähän tekemistä pop-kuningattaren viimeisen päälle hiotun miljoonatuotannon kanssa. Kaurismäkeläisyyteen jos johonkin sisältyy rosoa.
Yksi asia elokuvaa ja Swiftiä kuitenkin yhdistää, ehkä suomalaisten yllätykseksi: molemmat kulttuurituotteet ovat kansainvälisen yleisön silmissä herttaisia. Kun Pöystiä vastikään haasteltiin amerikkalaisen Vanity Fairin podcastissa, toimittaja kuvasi elokuvaa sanalla "sweet".
Alma Pöystissä itsessään ruumiillistuvat sympaattisuus ja karismaattisuus. Ja kiltteys! Hänen roolihahmonsa niin Tove-elokuvassa, Kuolleissa lehdissä kuin tuoreessa Neljä pientä aikuista -elokuvassa ovat hyvyyteen pyrkiviä ja suloisia. Heitä ei ole tallonut ilkeä levymoguli, mutta muut ihmiset vähän. Silti heille käy hyvin.
En tiedä, kuinka moni Swiftin faneista on nähnyt Aki Kaurismäen elokuvan Kuolleet lehdet tai tietää, kuka on Alma Pöysti. Syytä olisi. Toivottavasti yhä useampi.
