Alkulintu telkkä: Suomen omakseen ottanut sorsalintu loi tarun mukaan maailman

Telkkä on ollut suoma­laisille tärkeä lintu. Koloissa pesivä lintu houkuteltiin pönttöön munimaan, jotta munista saatiin välttämätöntä ravintoa. Kalevalan maailmansyntyrunossa maailma syntyi sotkan eli telkän munasta. Telkkä on muutenkin hyvin suomalainen lintu, sillä Euroopan telkistä peräti 40 prosenttia pesii Suomessa.

Salmen sula on laajentunut. Jää on tummunut melkein mustaksi ja rantoja kiertää kapea sulavyö. Auringon lämpö saa ilman väreilemään, kun vesi haihtuu höyrynä ilmaan. Jään reunasta kuuluu helinää, kun jäästä irronneet kelluvat jääkappaleet lainehtivat veden pinnalla toisiaan vasten.

Ilmasta kuuluu siipien vihellys ja loiskahdus, kun telkkäpariskunta laskeutuu sulaan. Naaras on ruskeapäinen ja muutoin tummanharmaan ja valkoisen kirjava. Koiraan pää hohtaa vihreänä ja muu väritys on kirkkaan mustavalkoinen. Pariskunta ui vierekkäin. Molemmilla on kirkkaankeltaiset silmät ja koiraalla ­poskissaan valkoiset täplät.

Koiraalla vaikuttaa olevan kosiomenot mielessään. Telkkien soidinmenot ovat lystikästä seurattavaa. Koiras heilauttaa uidessaan päätään taaksepäin niin voimakkaasti, että sen niskahöyhenet osuvat selkään. Samalla se päästää narahtavan äänen ja polkaisee räpylöillään. Vesi ­roiskahtaa korkealle polkaisun myötä.

Samassa sulakohdassa ui useita telkkiä. Tuon tuostakin vieras koiras yrittää päästä naaraan lähelle omaa erinomaisuuttaan esittelemään. Siitä seuraa yleensä vauhdikas takaa-ajo koiraan ja naaraan välillä. Sulasta kuuluu alituinen koiraan päästelemä narina, räpylöiden polkemisesta ­johtuva veden loiske ja siipien vihellys.

Telkkä lienee ensimmäisiä lintuja, joita ihminen houkutteli jo ainakin 5 000 vuotta sitten pesimään pönttöihin. Syynä olivat telkän munat. Kun naaras oli muninut, poimittiin pöntöstä muutamia munia pois ihmisen ravintoa monipuolistamaan. Kaikkia munia ei voinut ottaa kerralla, ettei lintu hylännyt pesäänsä.

Naaras jatkoi munintaa saavuttaakseen täyskokoisen pesueen. Kevään aikana yhdestä pesästä saattoi kerätä jopa ­kaksikymmentä munaa. Ne olivat tärkeä ravintolisä ja auttoivat ihmisiä selviämään talven yli. Vasta kanojen saapuminen viime vuosisadan puolivälissä lopetti hiljalleen munituskulttuurin.

Kalevalasta tuttu sotka oli telkkä. ­Muinaisen suomalaisen maailmansyntytarinan mukaan maailma sai alkunsa, kun sotka muni Ilmattaren polvelle seitsemän munaa, kuusi kultaista ja yhden rautaisen ja alkoi hautoa. Ilmattaren polvea alkoi kuumottaa ja hän liikautti polveaan niin, että munat putosivat ja särkyivät.

”Munien alapuolesta syntyi maa, ­yläpuolesta taivas. Ruskuaisesta syntyi aurinko, valkuaisesta kuu. Mikä munassa oli kirjavaa, siitä syntyivät tähdet, mikä mustaa, siitä pilvet taivaalle.” (Kai ­Nieminen, Kalevala 1999, SKS).