Aleksander Barkov keräsi suurimmat otsikot, mutta tähtiloiston takana löytyy myös hiljainen suomalainen peruskivi – ja tarinassa on oppi otettavaksi
Suomalaiset pelaajat olivat vahvasti esillä Florida Panthersin ja Dallas Starsin avauskoitoksessa Nokia-areenan jäällä. Aleksander Barkov ja Anton Lundell varastivat suurimman huomion, mutta heidän takanaan löytyy myös yksi tärkeä suomalaistarina, josta harvemmin puhutaan.
Nokia-areenassa nähtiin perjantai-iltana odotettua NHL-tähtipölyä, kun Florida Panthers ja Dallas Stars miekkailivat paremmuudestaan Tampereen NHL-viikonlopun käynnistyessä näyttävästi. Suurimmat otsikot veivät maalit mieheen iskeneet Aleksander Barkov (1+3), Anton Lundell ja Esa Lindell.
Paremmasta ei jäänyt epäselvyyttä, sillä Florida nuiji Dallasin Nokia-areenan jäänpintaan luvuin 6–4. Pelillisesti kyyti oli vielä kylmempää.
Ei ihme, että Barkov oli ottelun jälkeen tyytyväinen.
– On hienoa olla tuoda joukkuetoverit tänne, ja maalin tekeminen täällä oli tietysti upeaa. Tuntui kun olisin pelannut kotona, tiesin että katsomossa on paljon suomalaisia, Barkov kiitteli.
Neljä tehopistettä niitannut Barkov oli ottelun jälkeen tyytyväinen, että ensi-ilta Floridan paidassa Nokia-areenan jäällä meni kuin meni.
– En ajatellut, että johtaisin mitenkään kiekollisesti. Ajattelin vain, että olisi hienoa nauttia tästä. Nämä eivät kuitenkaan ole ihan jokapäiväisiä pelejä. Nautin, tein sen mitä osaan – ja huomenna pelataan uudestaan.
”Matka NHL:n vakiokalustoon on ollut Mikkolan osalta pitkä, kivinenkin.”
Otsikoiden takana Floridan puolustuksessa Barkovin ja Lundellin takana luuti tuttuun tapaan melko huomaamattomasti numero 77, Niko Mikkola. Yksi syöttöpiste, yli 20 minuuttia jääaikaa, tehotilasto tosin tällä kertaa lipsahti pakkaselle.
– Pelasimme ihan omaa peliämme, emmekä lähteneet pelaamaan mitenkään näyttävämmin kuin yleensä. Meillä on hyviä pelaajia ja pelaamme yksinkertaisesti ja kovaa, Mikkola sanoi ottelun jälkeen pukukoppikäytävällä.
Vaikka suomalaispuolustaja puhui joukkueensa pelaamisesta, tuohon tiivistyy paljon myös Mikkolasta itsestään.
Barkov on ollut nuoresta pitäen johtavia ja seurattuja pelaajia, mutta matka NHL:n vakiokalustoon on ollut Mikkolan osalta pitkä, kivinenkin. Kun Kiimingissä syntynyt pitkä, mutta hontelo nuori puolustaja taisteli pelipaikasta Kärppien B-juniorijoukkueessa, tie nousi pystyyn.
Oli löydettävä uusi koti – se löytyi Kuopiosta ja KalPasta. Mikkola nousi KalPan A-juniorijoukkueeseen, kunnes KalPan päävalmentajana toiminut Pekka Virta näki tuossa nuoressa miehenalussa sitä jotakin. Hän nosti Mikkolan ensimmäisellä A-juniorikaudellaan tutustumaan edustusjoukkueeseen – ja hieman sitä ympärillä ihmeteltiinkin. Hänetkö?
Mikkola pelasi ensimmäisellä kaudellaan Liigassa 10 ottelua, mutta siemen oli kylvetty. Ensimmäisissä peleissä Mikkola oli vielä raakile, mutta miehekäs asenne teki vaikutuksen valmennusjohdossa – ja ilmeisesti myös joissain NHL-kykyjenetsijöissä. St. Louis Blues varasi hänen pelaajaoikeutensa yli-ikäisenä organisaatioonsa viidennellä kierroksella.
Liigaringissä mukana haisteltuaan Mikkola itse näki konkreettisesti, että ammattilaisurasta voi tulla jotakin. Myös palaute ja kannustus työnteon jatkamisesta liekitti intohimoa. Kuopiossa Mikkola harjoitteli kesällä liigaryhmän mukana jäällä erityisen paljon syötellen ja luistellen – ja kehitys oli silmiinpistävän vilkasta.
Seuraavalla kaudella Mikkola pelasikin jo kaikki pelit KalPan riveissä. Pian Mikkola oli avainhahmoja jo Liigan finaaleissa, kun KalPa nousi sensaatiomaisesti hopealle keväällä 2017. KalPan liigajoukkueeseen hopeakaudella A-juniori-ikäisenä nousi muuan silloinen joukkuetoveri KalPasta ja tätä nykyä Florida Panthersista: Eetu Luostarinen.
”Mikkolan koko ura on ollut altavastaaja-asemasta nousemista.”
Eräällä tavalla Mikkolan koko ura on ollut altavastaaja-asemasta nousemista. Hänen nousuaan liigaryhmään ihmeteltiin, kunnes Tapparan kaltainen Liigan ykkösseura nosti runkopelaajiinsa. Tappara-kauden jälkeen seurasi lähtö NHL:ään, jossa harva uskalsi povata hänelle pitkää uraa.
Toisella kaudellaan Pohjois-Amerikassa Mikkola pääsi jo haistelemaan NHL:n hajuja viiden ottelun verran. Sen jälkeen Mikkola on ollut NHL:ssä vakiokalustoa niin St. Louisissa kuin Floridassa.
Tarina ei ole vähäpätöinen. Sille on syynsä, että tietyt pelaajat pystyvät mukautumaan kulloisenkin sarjatason mukaan. Osalle liian korkeaa sarjatasoa ei tule koskaan vastaan. Niin on käynyt Mikkolallekin, jolle haasteet ja vaikeudet ovat tehty voitettavaksi.
Kun pelaaja ei mahdu B-juniori-ikäisenä ykkösjoukkueeseen ja joutuu etsimään uutta osoitetta, kysytään luonnetta. Mikkolalta sitä löytyi. Se oppi kannattaa ainakin jokaisen junioripelaajan oppia: ja oppi on, että luovuttaa ei kannata koskaan.
Koska nyt tuo Kiimingin Kiekko-Poikien kasvatti, juniorivuosinaan ylenkatsottu ja nuori, hontelo puolustaja on Stanley Cup -voittajan luottopuolustaja. Ja todennäköisesti 4 Nations Face-Off -turnauksenkin luottopakkeja.
