Apu

Aku Louhimies: ”Koettiin, että Väinö Linnan realismi häpäisi sodan – Monille se, että näkee jonkun asian alastomana, on tosi vaikeaa”

Aku Louhimies: ”Koettiin, että Väinö Linnan realismi häpäisi sodan – Monille se, että näkee jonkun asian alastomana, on tosi vaikeaa”
Omalla tulkinnallaan Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta Aku Louhimies halusi antaa Tuntemattoman tarinan uudelle sukupolvelle.
Julkaistu: 5.12.2020

Väinö Linnan Tuntematon sotilas, pokkaripainos. Kätevä, mahtuu taskuun – myös armeijassa. Tämän huomasi parikymppinen, varusmiespalvelustaan suorittanut Aku Louhimies Hämeenlinnan Parolannummella vuonna 1988.

– Vartiossa oli hemmetin tylsää. Ei ollut mitään tekemistä. Ei ollut kännyköitä. Jostain tuli vastaan tuo pokkari, joten otin sen luettavaksi, Louhimies, nyt 52, muistelee.

– Olihan se armeija otollinen ympäristö lukea teos, joka kuvaa sotaa hyvin sotilaiden näkökulmasta, ruohonjuuritasolta. En koskaan ennen tuota ollut kiinnostunut sotakirjoista. Mutta tuosta välittyi jonkinlainen ensikäden tieto, elämän maku.

Kuten tunnettua, 29 vuotta myöhemmin tuli ensi-iltaan Louhimiehen ohjaama tulkinta Linnan kirjasta. Tuntematon sotilas -elokuvan näki teattereissa yli miljoona suomalaista. Lisää katsojia elokuva on saanut suoratoistopalvelujen ja televisiointien kautta. Viisiosainen tv-sarjaversio on tällä hetkellä nähtävänä Yle Areenassa ja Netflixissä.

– Kun lähdimme tekemään tätä kolmatta elokuvaa, päätimme luopua tekstin orjallisesta noudattamisesta ja pyrkiä välittämään ennen kaikkea tunnetta. Kirjallisuus on oma taiteenlajinsa eikä meillä ollut tarvetta lähteä kuvittamaan sitä tekstiä.

Kyseenalaista huomiota Louhimies sai ohjaajan työtavoistaan muutama kuukausi Tuntemattoman sotilaan ensi-illan jälkeen. Ryhmä hänen elokuvissaan näytelleitä naisnäyttelijöitä syytti Louhimiehen käyttäneen ohjauksissa alistavia ja ahdistavia keinoja.

Jupakka eteni lopulta siihen, että Louhimies vaati poliisia selvittämään, syyllistyivätkö Yleisradion toimittaja ja Ylen uutisten päätoimittaja kunnianloukkaukseen. Yle uutisoi 3.12.2020, että syyttäjä on keskeyttänyt esitutkinnan, koska näyttöä rikoksesta ei ole.

Louhimiehen versiota voi pitää menestyksenä jälkikohua lukuun ottamatta, mutta ensi-iltaa edelsi kahdeksan vuoden työ.

Peräti kuuden vuoden ajan koko elokuva näytti jäävän tekemättä. Louhimiehen visio suurelokuvasta vaati seitsemän miljoonan euron rahoituksen – enemmän kuin mikään suomalainen elokuva oli maksanut ennen sitä. Eikä tuollaista summaa meinattu saada kasaan, vaikka aihe koettiin toki laajasti kiinnostavaksi, ohjaaja ansioituneeksi ja ensi-illan ajoittaminen Suomen satavuotisjuhliin harvinaisen hyväksi lähtötilanteeksi elokuvan markkinoinnille.

Mikä armeija-ajan vähän salaisessakin lukukokemuksessa oli niin voimakasta, että Louhimies jaksoi runnoa elokuvahankkeen läpi?

– Ymmärrän sen historiallisen arvon. Mutta näyttelemistyyliltään se ei ehkä minua sillä tavalla tavoittanut, Louhimies arvioi Edvin Laineen Tuntematonta sotilasta vuodelta 1955.

Tuntematon Taideteollisen pääsykokeessa

Vaikka Louhimies oli elokuvista kiinnostunut jo armeija-aikoinaan, hän ei ollut vielä nähnyt Edvin Laineen Tuntematonta sotilasta (1955).

Siksi Louhimies sai itse kuvitella Linnan tekstin mukaan ensimmäiset versiot Rokasta, Koskelasta, Hietasesta, Kariluodosta, Lammiosta, Lehdosta ja muista eri puolilta maata Suomea puolustamaan komennetuista miehistä. Hän ei automaattisesti nähnyt mustavalkoisia Laineen luomia hahmoja tai kuullut heidän kommenteissaan Laineen korostamaa komediallisuutta.

Myöhemmin Laineen Tuntematon on toki tullut nähtyä.

– Ymmärrän sen historiallisen arvon. Mutta näyttelemistyyliltään se ei ehkä minua sillä tavalla tavoittanut, Louhimies kuvailee sanoja hetken aseteltuaan.

Rauni Molbergin vuonna 1985 valmistuneen version Louhimies oli nähnyt juuri ennen kuin pyrki Taideteolliseen korkeakouluun. Pääsykokeessa piti analysoida jotain kotimaista elokuvaa ja Louhimies valitsi ”Mollen Tuntemattoman”.

– Silloin tykkäsin siitä paljon. Oli paljon käsivaralla kuvattua kuvaa ja luonnonvaloa, jokin orgaaninen elementti mukana.

Siinäkin mentiin liikaa tekstin ehdoilla ja näyttelijöiden tapa puhua oli liian kirjallinen, Louhimies sanoo.

– Teksti on toki hieno, mutta kun lähdimme tekemään tätä kolmatta elokuvaa, päätimme luopua tekstin orjallisesta noudattamisesta ja pyrkiä välittämään ennen kaikkea tunnetta. Kirjallisuus on oma taiteenlajinsa eikä meillä ollut tarvetta lähteä kuvittamaan sitä tekstiä.

"Halusin itse kunnioittaa sodassa olleita ihmisiä – kunnioittamatta sotaa. Ei sen ajan ihmisillä ollut vaihtoehtoja. Oli mentävä, kun sanottiin."

Taivaassa tavataan

Kirjan dialogi on täynnä sanontoja ja kielikuvia, jotka vuosikymmenten kuluessa ovat eläneet ja saaneet uusia merkityksiä niin poliitikkojen, urheiluselostajien ja konsulttien suissa.

Aika velikultia.

Asialliset hommat suoritetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat.

Hakkaa päälle Pohjan poika.

Ei saa jäädä tuleen makaamaan.

Nahkurin orsilla tavataan.

– Minulta on kysytty, miten ymmärrän tuon viimeisen. Näin: loppupeleissä olemme aivan paljaina – taivaassa tavataan. Voi tämä olla täysin väärinkin, Louhimies sanoo.

Vuosikymmenten mittaan monien sanontojen merkitys on hämärtynyt ja teho haalistunut. Joka tapauksessa Linnan iso ajatus oli vapauttaa kirjallaan suomalaiset Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden sotilaan ihannemuotista.

”Runeberg vaati ihmisiltä liikaa, tai oikeammin sanoen hänen nimissään vaadittiin ihmisiltä liikaa. Minä päästin heidät noista kiristävistä vaatteista ja siitä johtuu kirjojeni suosio. Olen koettanut hyväksyä ihmiset täysien kansalaisoikeuksien perusteella, enkä ole pyrkinyt taputtamaan heitä päähän, vaan olen seisonut heidän rinnallaan. – – Tuntemattomassa sotilaassa minä annoin sitä paitsi suomalaiselle sotilaalle jotakin, jonka Runeberg oli unohtanut hänelle antaa, nimittäin pään”, Väinö Linna luennoi Åbo Akademissa vuonna 1964 Suomen historian pikkujättiläisen mukaan.

Ohjaaja Louhimies ja Rokan Antti perheineen kuvauksissa.

Sodassa ei ollut mitään hauskaa

Louhimies sanoo, että omalla tulkinnallaan hän tahtoi antaa Tuntemattoman tarinan uudelle sukupolvelle.

– Se, miten minun lapseni sukupolvi kokee Tuntemattoman sotilaan, on taas ihan eri asia verrattuna aikaisempiin.

Kun Linnan teos ilmestyi, sota oli tuoreena muistissa. Se oli iholla, arpina ja avoimina haavoina, muistoina menetetyistä vuosista ja läheisistä. Laineen elokuvan kepeyttä on selitetty sillä, ettei 1950-luvun ihmisille tarvinnut korostaa sodan kauheuksia – he tiesivät ne muutenkin.

Mollbergin varsiossa taas oli 30 vuotta myöhemmin seuraavan sukupolven vahvasti pasifistinen ote. Se sukupolvi oli kokenut sodan aiheuttamat traumat vanhempiensa käytöksessä.

– Molle halusi korostaa, ettei siinä ollut mitään hauskaa. Halusin itse kunnioittaa sodassa olleita ihmisiä – kunnioittamatta sotaa. Ei sen ajan ihmisillä ollut vaihtoehtoja. Oli mentävä, kun sanottiin. Arndtpekuriset olivat vähissä, Louhimies sanoo.

Arndt Pekurinen oli suomalainen aseistakieltäytyjä ja ”absoluuttinen pasifisti”, jonka suomalaiset teloittivat vuonna 1941.

– Linnassa en näe sotahullua. Kun kirja ilmestyi pian sodan jälkeen, se ei sopinut propagandistiseen kuvaan, joka sodasta oli annettu. Koettiin, että Linnan realismi häpäisi sodan. Monille se, että näkee jonkun asian alastomana, on tosi vaikeaa.

"Linnan kuvailu, että sodasta tultiin, vedettiin kännit ja aloitettiin työt, oli varmaan siinä hetkessä tarpeen. Mutta monta asiaa jäi varmasti käsittelemättä. Traumat jäivät sisälle."

Poika tykästyi Linnan teokseen

Louhimiehen lapsista Eemeli toi kirjan isälleen luettuaan sen yläkouluikäisenä viime vuosikymmenen alussa. Hän oli isän muistikuvan mukaan vaikuttunut ja totesi, että kirjasta saisi hyvän elokuvan.

Eemeli ei tiennyt, että Aku-isä oli jo kirjoittanut muutaman version käsikirjoituksesta yhdessä inttikaverinsa, käsikirjoittaja Juha Olavi Rantalan kanssa. Elokuvan teko ei kuitenkaan ollut vielä varmaa, vaan kuten ohjaajat yleensä, Louhimieskin keskittyi pitämään vireillä useita projekteja yhtä aikaa.

Hän ohjasi elokuvat Vuosaari (2012) ja 8-pallo (2013) ja Irlannissa tv-sarjaa Rebellion (2015) ennen kuin selvisi, että Elokuvasäätiö tukee projektia miljoonalla, Yleisradio toisella ja loput viisi miljoonaa saadaan kuin saadaankin kerättyä pääasiassa yksityisenä rahoituksena.

Nyt oli mahdollista koota 5 200 ihmisen joukko tekemään Tuntematonta sotilasta. Näistä 4 500 oli avustajia, loput elokuvanteon ja sodankäynnin ja sotahistorian ammattilaisia.

– Joku pysäytti kadulla ja sanoi, että ei Rokka ole niin pitkä kuin Eero Aho (kuvassa oikealla). Kyse on kuitenkin alunperinkin fiktiivisestä henkilöstä fiktiivisessä teoksessa, vaikka Rokalla ilmeinen esikuva olikin.

Realistinen rintamakuvaus

Oma perustelu Louhimielle Tuntemattomaan tarttumiseen oli se, että hän halusi näyttää sodan traagisuuden lastensa sukupolvelle. Hänellä itsellään on ollut yhteys sodan kokeneeseen sukupolveen isovanhempiensa kautta: ohjaajan vanhemmat syntyivät sodan aikana ja heti sen jälkeen.

– Lapsilleni Vietnamin sota alkaa olla elokuvien ja median kautta tutumpi kuin Suomen omat sodat.

Traagisuutta välittääkseen hän halusi kuvata rintamatoimia mahdollisimman realistisesti.

Siksi näyttelijöitä asutettiin armeijan teltoissa niin, että he joutuivat vahtimaan vuoron perään öisin lämmitystä. Siksi kaikki yksityiskohdat toteutettiin mahdollisimman tarkasti niin, että aseiden äänet oli taltioitu samanlaisten aseiden paukahduksista kuin rintamalla.

Ja siksi Louhimies näyttää – erona aiempiin elokuviin ja jopa Linnan teokseen – tuskaista sota-ajan elämää myös kotirintamalta. Sitä, että työt ovat jääneet naisille. Sitä, että huoli puolison menettämisestä raastaa.

– Joku voi sanoa, että eihän Linnan teoksessa ollut mitään kotirintamalta, mutta elokuvan kohtauksissa on pyritty noudattamaan Linnan tekstin henkeä.

Linnan alkuperäinen käsikirjoitus Tuntemattomasta julkaistiin nimellä Sotaromaani vuonna 2000. Siitä Louhimies saattoi ammentaa sen, että Rokalla oli kuin olikin kotona odottamassa puoliso, Lyyti.

"Ehkä meille puhumattomuus ei ole enää samanlainen hyve kuin aikaisemmille sukupolville. Puhumattomuus saattoi olla hyve heti sodan jälkeen."

Pelko ei ole vain heikoimman ominaisuus

Kaikki Tuntematon sotilas -tulkinnat ovat saaneet osakseen arvostelua, myös itse romaani. Näytelmä-, ooppera- ja teatteriversioitakin on kritisoitu jopa keskenään ristiriitaisin perustein. Joko on unohdettu isänmaallisuus tai pasifismi. Kiroiltu liikaa tai liian vähän.

Arvioihin kaikista myöhemmistä tulkinnoista sekoittuu paitsi Linnan kirja, myös Laineen elokuva – se monille ”oikea” Tuntematon sotilas.

Totta kai Louhimieskin on saanut tällaista palautetta.

– Joku pysäytti kadulla ja sanoi, että ei Rokka ole niin pitkä kuin Eero Aho. Kyse on kuitenkin alunperinkin fiktiivisestä henkilöstä fiktiivisessä teoksessa, vaikka Rokalla ilmeinen esikuva olikin.

Hän itse sai henkilöihin syvyyttä luettuaan toimittaja Ilkka Malmbergin kirjan Tuntemattomat sotilaat. Siinä Malmberg paitsi havainnollisti esimerkiksi konekiväärin jalustan painoa (kaksi kaljakoria) ja rintaman voimakkaita ääniä myös kirjoitti sotilaille inhimillistä historiaa.

– Ilkka kertoi, että Tuntemattoman sotilaan eri henkilöt nähdään eri kulttuureissa eri tavalla. Esimerkiksi Ranskassa Kariluoto nousee päähenkilöksi, Suomessa päähenkilönä on perinteisesti pidetty Koskelaa. Omat brittituttuni puolestaan peilasivat elokuvaa oman luokkayhteiskuntansa kautta: heille Kariluoto edusti yläluokkaa, Rokan he näkivät työväenluokkaisena.

Merkittävä ero Louhimiehen Tuntemattomassa Linnan teokseen ja muihin elokuvatulkintoihin on se, että Koskelan rooli on pienempi.

– En ajatellut, että Koskelan rooli olisi vähäisempi. Työstimme sitä yhdessä Jussin (näyttelijä Jussi Vatanen) kanssa, ja päädyimme korostamaan jo talvisodassa menetyksiä kokeneen Koskelan puhumattomuutta. Ehkä meille puhumattomuus ei ole enää samanlainen hyve kuin aikaisemmille sukupolville. Puhumattomuus saattoi olla hyve heti sodan jälkeen, Louhimies pohtii.

– Linnan kuvailu, että sodasta tultiin, vedettiin kännit ja aloitettiin työt, oli varmaan siinä hetkessä tarpeen. Mutta monta asiaa jäi varmasti käsittelemättä. Traumat jäivät sisälle.

Myös pelkääjä-Riitaojan Louhimies tyypitteli eri tavalla kuin aiemmat Linna-ohjaajat.

– Halusin, että rooliin valitaan mahdollisimman iso ja komea mies (Eino Heiskanen). Tällä halusin kertoa, että sodassa voi pelätä kuka tahansa. Pelko ei ole vain kaikkein pienimmän ja heikoimman ominaisuus.

Louhimiehen mukaan Linnan lapset Sinikka ja Petteri Linna tutustuivat elokuvan käsikirjoitukseen. Hän kertoo saaneensa heiltä vapaat kädet, mutta yhtä asiaa he korostivat: Linnalle tärkeää Tuntemattomassa sotilaassa oli sodanvastaisuus.

– Se on helppo allekirjoittaa.

Entä Louhimiehen oma kohderyhmä, omat lapset? Alma, Aino, Eemeli ja Kukka Louhimies näkivät elokuvan. Alma ja Aino, nuorimmatkin vaativat päästä näkemään sen, vaikka eivät ole sotaelokuvien ystäviä – eivätkä vielä tuolloin olleet nähneet isänsä muita elokuvia.

Aku Louhimies

  • Syntyi: 3. 7. 1968 Helsingissä.
  • Asuu: Helsingissä.
  • Perhe: neljä lasta ja avovaimo.
  • Ajankohtaista: Ohjaa parhaillaan tuuraajana elokuvaa 6/12, oma elokuva Odotus tulee ensi-iltaan tammikuussa. Valmistelee Antti Tuurin tekstiin perustuvaa elokuvaa Lapin sodasta.

Päivitetty 5.12.2020 klo 11:36 tieto Yleen kohdistuneen esitutkinnan päättämisestä.

Kirjaudu ja lue
Haluatko lukea koko jutun?
Voit jatkaa lukemista kirjautumalla palveluun. Lukeminen on maksutonta.
Kommentoi »