Aku Ankka kaatui Hannu Hanhille – näin Ruotsi varasti paikan MM-finaaliin: "Suomea on teollisuusvakoiltu!"
Tasainen ja taktinen MM-välierä Suomen ja Ruotsin välillä ratkesi lopulta pieniin yksityiskohtiin. Aition jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen nostaa esiin suuremman tarinan tuloksen takaa.
Ennen Nuorten Leijonien ja Juniorkronornan ottelua asetelma oli mielenkiintoinen. Oli odotettavissa, että pelissä kohtaavat laajemmissa silmän aloissa katsoen kaksi melko samanlaisella pelitavalla pelaavaa joukkuetta tyyliin: Meidän peli versus Deras spel.
On ollut kiistämätön fakta, että suomalainen peli-identiteetti Meidän peli on ruotsalaisten puolelta teollisuusvakoiltu ja varastettu sekä otettu sikäläiseen käyttöön etenkin SHL-seuroissa, mutta myös aikuisten puolella Tre Kronorissa – ynnä nyt peräti nuorten Juniorkronornassa.
”Mikkolan suhde Meidän peliin on ollut läpi valmentajauransa hieman ambivalentti, valmentaako vai ei sitä, ja kuinka puhdasoppisesti?”
Juniokronornan päävalmentaja Magnus Hävelid, 54, on todella pitkän linjan Linköping-taustainen valmentaja, jonka historia on ennen muuta juniorivalmentajana, mutta myös kahdeksan ja puolen kauden ajan Linköping HC:n miesten joukkueen apuvalmentajana.
Hävelid on valmentanut Ruotsin juniorimaajoukkueita kaudesta 2016–2017 alkaen, U20-Juniorkronornassa hänellä on menossa neljäs sesonki päävalmentajana. Deras Spelin suhteen hän vastaheränneitä, käsillä on varsinaisesti ja kunnolla ensimmäinen kausi sen valmentamisen suhteen.
Ajattelin ennen välierämatsia, totta kai, että Nuorten Leijonien ja Juniokronornan otatus on myös päävalmentajien Hävelid ja Lauri Mikkola, 44, välinen: kaksintaistelu. Mikkolan suhde Meidän peliin on ollut läpi valmentajauransa hieman ambivalentti, valmentaako vai ei sitä, ja kuinka puhdasoppisesti?
Nuorten Leijonien puolesta ajattelin niin, että suomalaisten kokemus Meidän pelistä on pidempi ja se tulee pelaajilta selkärangasta. Ruotsin osalta taas pohdiskelin siten, että he vasta flirttailevat ja nautiskelevat Deras spelinsä kanssa, mutta ruotsalaisilla on hieman taitavammat pelaajat.
Kumman kantti piti, miten pelattiin puolin ja toisin, mitkä seikat selittävät sitä, että Ruotsi voitti ottelun?
Ruotsi-Suomi, välierä, nuorten MM-turnaus, 4–3 (rl)
Pelin alku ja ensimmäinen erä näytti kummankin joukkueen kasvot ja pelisuunnitelmat.
Nuoret Leijonat pelasi hyvinkin täysimääräistä Meidän peliä, jossa pelaamisen rytmit hyökätessä ja puolustettaessa olivat kohdillaan. Oli viivelähtöjä, oli nopeita lähtöjä, oli trapia, oli prässiä.
Ja vastaavasti Juniorkronorna pelasi kyllä Deras speliä, mutta siinä oli oma vissi mausteensa, ero suomalaisten Meidän peliin.
”Seuraus oli, että Ruotsin hyökkääminen tyrehtyi, Suomen tiivis puolustava viisikko sai yliotteen – ja siitä seurasi Nuorten Leijonien hyökkäyspeliotteen vahvistuminen.”
Suomen pelaamisen aivan alku häiriintyi siitä, että maalivahti Petteri Rimpiselle lipsahti kaukolaukaus ja sitä mukaa avausmaali 1–0 Ruotsille. Otti hetken aikaa, kun alkuun tuli Suomelle vieläpä jäähy, että Nuoret Leijonat sai juonen päästä kiinni.
Juonen päästä kiinni saamiseen Juniorkronorna antoi hieman apuja. Siinä, missä Nuoret Leijonat tuli kaiken aikaa syöttämällä lavasta lapaan läpi kaukalon, ruotsalaiset alkoivat kuljettaa vuorotellen pelivälinettä keskialueen yli.
Seuraus oli, että Ruotsin hyökkääminen tyrehtyi, Suomen tiivis puolustava viisikko sai yliotteen – ja siitä seurasi Nuorten Leijonien hyökkäyspeliotteen vahvistuminen.
”Ruotsin pelaajat alkoivat näyttää heiveröisille (mutta toki edelleen taitaville) verrattuna suomalaisiin.”
Ensimmäisen erän pelillinen ilmiasu kääntyi lopulta sille tolalle, että suomalaiset olivat suorastaan isäntiä kamppailupelaamisessa. Ruotsin pelaajat alkoivat näyttää heiveröisille (mutta toki edelleen taitaville) verrattuna suomalaisiin.
Aron Kiviharjun syöttämä ja Atte Joen viimeistelemä tasoitusmaali 1–1 oli seurausta siitä, että Nuoret Leijonat sai erän mittaan enemmän ja enemmän painetta ja jatkopelejä syvällä ruotsalaisten alueella.
Suomen ylivoima suhteessa Ruotsin alivoimaan oli vaarallisempaa kuin Ruotsin ylivoima suhteessa Suomen alivoimaan. Kumpikaan ei saanut maalia aikaan, mutta Suomi oli lähempänä.
Vaikka Rimpiselle meni yksi helppo, luotettavamman oloinen hän kuitenkin oli kuin Ruotsin virkaveljensä Love Härenstam. Jäin seuraamaan maalivahtien edesottamuksia. Lopulta maalivahtipeli meni tasan.
”Peliote siirtyi Juniorkronornalle. Miksi?”
Toinen erä oli – jälleen kerran – hieman oma lukunsa, vaikka ei pitäisi olla. Peliote siirtyi Juniorkronornalle. Miksi?
Nuoret Leijonat oli saanut vainun ja tiedon ensimmäisessä erässä, että peli on kääntymässä härmäläisille. Siitä, ja ehkä päävalmentaja Lauri Mikkolan yhyttämänä, suomalaiset alkoivat prässätä hieman liikaa myöhässä, avainasia h2-kuri petti. Mikkolan olisi pitänyt tästä varoittaa pelaajiaan erätauolla ja viimeistään erän kuluessa.
Seuraus oli, että taitavat ruotsalaiset puolustajat ehtivät tulla (puoli)paineen alta pois ja Juniokronorna pääsi hyökkäämään Suomen viisikon sisään yli keskialueen. Tuossa asetelmassa oman puolustusalueen täytöt heikkenivät suomalaisilta: pakit joutuivat pudottamaan ja usein jopa takakarva viipyi.
”Ei ole ihme, että hän saattaa olla NHL:n varaustilaisuuden poiminta numero yksi.”
Kakkosserässä edellä sanomani syyn takia alkoi näkyä ruotsalaisten hyökkäyspelitaito per pelaaja. Kävi jopa niin, että nähtiin sellaista juniorijääkiekkoa, jossa kaukalon paras pelaaja kavereineen alkoi dominoida.
Tarkoitan Ivar Stenbergiä.
Stenberg sai ja otti tilaa itselleen. Tuli näkösälle se, miten paljon parempi pelaaja hän on verrattuna kaikki muihin pelaajiin tässä välieräottelussa. Ei ole ihme, että hän saattaa olla NHL:n varaustilaisuuden poiminta numero yksi.
Stenberg teki itse Ruotsin toisen maalin upealla rannelaukauksellaan ja syötti toisen. Tosin kolmannessa erässä hän suorastaan romahti.
Suomen toisen maalin ohjasi ilmasta ruotsalaisten pakki, osuma merkittiin Jasper Kuhdalle.
”Myös maaliodottama meni Nuorille Leijonille 4,3–3,5.”
Kolmannessa erässä Suomi nousi takaisin kuskin pukille pelaamalla aivan täysimääräistä Meidän peliä. Joona Saarelaisen tasoitusmaalia 3–3 edelsi laadukas ylempi viivelähtö. Kiekon maalille toimitti Arttu Välilä.
Kaikkineen varsinaisella peliajalla Suomi vei nimiinä ensimmäisen ja kolmannen erän, mitä tulee pelin virtauksen hallintaan. Myös maaliodottama meni Nuorille Leijonille 4,3–3,5.
” Suomi oli Aku Ankka ja Ruotsi Hannu Hanhi.”
Jatkoaika oli ehkä ennen muuta Rimpisen show. Kolmen Ruotsin Viggo Björckin läpiajon torjuminen oli maaginen homma.
Lopussa Suomen neljällä-kolmea-vastaan-ylivoima oli onnistua, kun Aron Kirviharju kiskaisi ylärimaan. Vähältä piti, ettei paljoa puuttunut.
Kaikkineen saattin todistaa huikeaa jääkiekkopeliä, joka oli sekoitus nuorten pelaajien pidäkkeetöntä energiaa ja taitoa sekä huikeaa taktisuutta.
Kai lopulta voidaan sanoa, että Meidän peli versus Deras Spel meni tasan. On huikeaa, että nuorten MM-kisoissa kyetään pelaamaan näin taktista jääkiekkoa.
Vaan kun kyselin alussa, että "mitkä seikat selittävät sitä, että Ruotsi voitti ottelun", heitän, että niinkin pieni yksityiskohta ratkaisi, että Juniorkronornan alivoimapeli löi laudalta Nuorten Leijonien ylivoimapelin.
Ja kun mentiin rankkareille, siinäkään ei oikein meinattu löytää paremmuutta.
Tohdin sanoa, että rankkareissa ratkaiseva tekijä oli ainoastaan se, että Suomi oli Aku Ankka ja Ruotsi Hannu Hanhi.
