Karhulassa Kotkan kupeessa paistaa aurinko. Raitilla liikkuu potkurimummoja, muuta varttuneempaa väkeä ja penkkaripukuisia abeja.
Heitä vuoden alusta voimaan tullut työttömien aktiivimalli tuskin koskee, mutta Kohti Työtä ry:n tiloissa on toisin. Yhdistys kuuluu valtakunnalliseen Työttömien keskusjärjestöön, joka saa rahoituksensa Raha-automaattiyhdistykseltä.
Kohti Työtä on kolmannen sektorin toimija, joka tarjoaa kuntouttavaa työtoimintaa, työkokeiluja ja palkkatukea yhteistyössä viranomaistahojen kanssa. Ne työttömät, jotka saavat palkkatukea, voivat työllistyä yhdistyksen tehtäviin tai yrityksiin.
– Ihan työttömien kyykyttämiseksi on mennyt. Minä ehdin tehdä töitä melkein 45 vuotta, mutta surettaa ja kiukuttaa nuorempien puolesta, eläkeläinen Kyösti Heiskanen kommentoi pöydän päästä.
Heiskanen aloitti työt alle 15-vuotiaana Kotkan satamassa; nykypäivänä se olisi paitsi mahdottomuus, myös lähinnä lastensuojeluasia. Hän teki kaikkea, mitä annettiin, ja kouluttautui työn ohella putkimieheksi. Siitä työstä hän jäi myös eläkkeelle.
– Täältä ovat lähteneet kaikki isot työnantajat ja tehtaat, ja kerrannaisvaikutukset ulottuvat alihankkijoihin ja palveluihin. Töitä ei vain ole, komppaa Janne Marin.
Myös Pekka Aatola aloitti vuosikymmeniä sitten satamatyöläisenä, eteni ja koulutettiin työn ohella. Hänet saneerattiin 20 vuoden työuran jälkeen työttömäksi Stevecolta, ja hänen toimihenkilövaimonsa jäi samassa rytäkässä työttömäksi.
Aatola kouluttautui 8 kuukauden irtisanomisajan jälkeen kiinteistönhoitajaksi, mutta huomasi pian, että yli 50-vuotiaan on hyvin vaikea saada töitä.
– Ikärasismi on tosiasia, vaikka se joka paikassa kielletään. Minulle on sanottu hakemusten ja puhelinhaastattelun perusteella, että ”olet etsimämme henkilö” – kunnes selviää, paljonko on ikää.
Aatola on ehtinyt olla tukityöllistettynä ja pätkätöissä työttömyysjaksojen välillä. Nyt hän on Kohti Työtä ry:n täysipäiväinen työntekijä ja hallituksen jäsen. Aktiivimalli ei siis koske häntä, mutta kokemusten perusteella mielipide on selvä.
– Malli on torso eikä missään nimessä alueellisesti tasa-arvoinen. Monilla alueilla ei ole sen kummemmin työpaikkoja kuin resursseja aktivointitoimiin. Eikä malli erottele vajaatyökykyisiä, työhaluisia ja ”ammattityöttömiä”, jotka eivät edes halua mihinkään töihin. He ovat häviävän pieni vähemmistö, mutta näkyvä, Aatola lataa.
Tiivistäen: periaate on hyvä, mutta valmistelu ja toteutus eivät.
– Täällä näkee kuukaudesta toiseen ihmisiä, jotka lähettävät hakemuksia ja pyrkivät lähes mihin tahansa työhön – mutta vastakaikua ei saa. Koko aktiivimallista huokuu päättäjien tietämättömyys tai välinpitämättömyys työttömyyden todellisuudesta.
Keittiössä päivän lounasta eli hernekeittoa ja pannukakkua valmistelee Aatolan kanssa Anne Rihu. Laitoskeittäjäksi kouluttautunut Rihu ehti tehdä pitkän uran tarjoilijana.
– Sanoin itseni irti vakipaikasta, kun kosittiin paremmalla palkalla toiseen firmaan. Kun siellä tuli erimielisyyksiä, jouduin työttömäksi ja vähän tuuliajoille. Olen ollut täällä tukityöllistettynä marraskuusta, ja kohta alkaa uusi kolmen kuukauden pätkä, Rihu valottaa.
Huolisiko topakka nainen mallin velvoittaman ihmisen ”pystymetsästä” kahdeksi tunniksi keittiöönsä?
– Miksen, jos on kiinnostusta ja halua opetella. Aika paljon on itsestäkin kiinni.
Toiminnanjohtaja Karoliina Karesti on neljä vuotta toimineen Kohti Työtä ry:n perustajajäsen. Hän on ammatissa toisen polven edustaja: Karestin äiti perusti Haminassa työttömien yhdistyksen yli 20 vuotta sitten, 1990-luvun suuren laman aikaan.
– Ihmiset eivät ole aktiivimallista varsinaisesti innoissaan. Suurin huolenaihe on epätietoisuus ja huoli tukien katkeamisesta – eli toimeentulosta, Karesti tokaisee.
– Viimeksi tänä aamuna tuli kuntouttavassa työtoiminnassa olevalta asiakkaalta hätääntynyt kysely, että koskeeko tämä häntä, kun Kelalta oli tullut lappu aktiivimallista. Vastaushan on ei, mutta 30–40 euroa on monelle iso raha.
Kohti Työtä ry:n asiakkaista suurin osa on valmiiksi aktivointitoimissa, mutta moni on kokenut pitkäaikaistyöttömyyden. Karestin mukaan elämäntilanteet ovat erilaisia, mutta yksi iso tekijä on ikä.
– Lähes kaikki työttömät ja tukityöllistetyt ovat täällä yli 50-vuotiaita – ja jo nelikymppisiä pidetään liian vanhoina. Joukossa on korkeasti koulutettuja ja hyvistäkin asemista pudonneita, joiden työkyvyssä ei ole mitään vikaa, mutta töitä ei vain saa. Toki on myös päihde- ja mielenterveysongelmaisia, mutta valtaosa töitä hakevista on työkuntoisia.
Kotkan alueella työttömyys on maan korkeimpia, yli 15 prosenttia – ja pitkälti tehtaiden ja suorittavan portaan töiden katoamisen näköistä. Työttömät ovat keski-ikäistä tai vanhempaa, pitkään työttömänä ollutta, miesvaltaista, vähemmän koulutettua ja ikänsä samalla alalla ollutta väkeä.
Heihin kiteytyy Karoliina Karestin mukaan myös aktiivimallin pahin ongelma: se, ettei näille ihmisille ole töitä, ainakaan omalla työssäkäyntialueella. Alueelle sitovat monia perhesuhteet ja omistusasunto, jota on vaikea saada kaupaksi. Myös liikenneyhteyksissä on toivomisen varaa.
Pekka Aatola huomauttaa, ettei työn perässä liikkuminen ole aina yksinkertaista edes työnantajan puolelta.
– Olemme vaimon kanssa karavaanareita, ja tarjouduin yhdessä hommassa asumaan viikot matkailuautossa. Työnantajan vastaus oli, että he eivät voi velvoittaa minua siihen – vaikka itse tarjouduin.
– Jossain Helsingissä homma voi toimia, mutta ei täällä. Työvoimatoimiston sivuilla oli tänä aamuna avoinna 171 avointa paikkaa: haettiin insinöörejä, lääkäreitä ja psykologeja, Karoliina Karesti hymähtää.
– Kaikkia ei voi kouluttaa uudelleen vaikka lähihoitajiksi. Ja sekin on realismia, ettei joku 58-vuotias ikänsä raskasta työtä tehnyt enää halua tai kykene koulunpenkille. Palvelualan eli pääasiassa kauppa- ja ravintolatyöpaikat ovat alueella vähissä ja keskittyvät Kotkan saarelle.
Karestin, Pekka Aatolan ja monen muun mielestä parempi keino aktivointiin olisi osa-aika- ja keikkatyön sekä tukien joustavampi yhteensovittaminen.
– Jos työtön sattuu saamaan osa-aikaisen tai pätkätyön, se katkaisee pahimmillaan kaikki elämiseen välttämättömät tuet kahdeksi kuukaudeksi ja vaatii hirveän paperisodan. Parasta työttömyyden hoitoa olisi satsata resursseja siihen, että luodaan lisää ja uusia työpaikkoja – sekä avoimilla markinnoilla että palkkatuella. Nyt palkkatukirahat loppuvat jatkuvasti kesken, vaikka sekä yritys että työtön haluaisivat solmia niiden avulla työsuhteen, he sanovat.
Aktiivimalli ja sen valmistelu on saanut kritiikkiä työttömien, ammattiyhdistysliikkeen ja oppositiopuolueiden ohella myös vähemmän ilmeisiltä tahoilta.
Yleensä tämän suuntaisia uudistuksia tukeva Elinkeinoelämän keskusliitto EK on huomauttanut mallin puutteista. Yksittäiset työnantajat ovat julkisesti ihmetelleet, mitä ehdotetussa kahdessa työtunnissa ehtii tehdä tai edes tekijälle opettaa sekä peränneet oikeuttaan päättää itse, milloin ja millaista työvoimaa tarvitsevat.
Konkreettisesti aktiivimallin kanssa tekemisiin joutuvat ennen kaikkea TE-toimistot asiakaskontakteissaan. vaikka soveltamisen ja seurannan hoitavat kassat ja Kela. Kaakkois-Suomen TE-toimiston palvelujohtaja Tuija Luodelahti ei vastusta työttömien aktivointia ja motivointia, mutta muistuttaa realiteeteista.
– Meidän alueellamme oli TE-toimistossa vuodenvaihteessa 38 000 asiakasta, joista noin 20 000 oli työttömänä. Aktivointitoimien piirissä eli tukityöllistettynä, työkokeilussa tai hyvin suositussa omaehtoisessa tuetussa koulutuksessa on jo nyt yli 7 000 ihmistä – eli aktiivisuutta kyllä löytyy.
– Ihmisten kohtaaminen henkilökohtaisesti ja heidän auttamisensa työttömyydestä eteenpäin on kannatettava asia. Mutta kun puhutaan mallin konkreettisesta tavoitteesta eli työllisyysasteen noususta, Kaakkois-Suomessa on sekä pulaa työpaikoista että vaikea työpaikkojen ja työttömien kohtaanto-ongelma, Luodelahti sanoo.
Kymenlaakso on teollisuuspainotteista aluetta, jolta on kadonnut suuri määrä tehdastyöpaikkoja liitännäisineen. Toisaalta on työvoimapula-aloja, kuten hoitoala.
– 35 prosenttia meidän asiakkaistamme on yli 55-vuotiaita, ja pitkäaikaistyöttömiä on 30 prosenttia. Näiden ihmisten työllistäminen vapaille markkinoille on hyvin haastavaa, Tuija Luodelahti muotoilee.
– Laki ei jousta eikä ota huomioon yksilöllisiä eroja. Vaikka ihmisellä olisi alle vuosi eläkeikään ja hänen työllistymisensä hyvin epätodennäköistä, TE-toimiston on tehtävä säännölliset hakijan haastattelut. Vaikeaan asemaan aktiivimallissa joutuvat myös kaikkein pienituloisimmat, moniongelmaiset ja vajaakuntoiset työttömät.
Epätietoisuus siitä, mikä hyväksytään aktiivisuudeksi, ei vaivaa ainoastaan työttömiä. Säännöllisten määräaikaishaastattelujen lisäksi aktiivimalli on kasvattanut TE-toimistojen työtaakkaa asiakaskontaktien lisäännyttyä. Haastatteluista on hankala suoriutua puutteellisten henkilöstöresurssien vuoksi, mutta eniten päänvaivaa tuottavat lakiin viime hetkellä tehty lisäys ja pykälän puutteelliset soveltamisohjeet.
Lisäyksen mukaan mallin vaatiman aktiivisuuden voi toteuttaa ”myös muussa työvoimaviranomaisen järjestämässä työllistymisedellytyksiä parantavassa palvelussa tai toiminnassa”.
TE-toimisto antaa lausunnon osasta aktivointipalveluja. Korvauksen maksaja – eli työttömyyskassat tai Kela – saa järjestelmän kautta tiedon siitä, onko asiakas ollut toimiston järjestämissä aktivointipalveluissa. Kaikista palveluista ei kuitenkaan TE-toimistoissa tule merkintää; silloin kassa tai Kela päättävät itse, täyttääkö työttömän ilmoittama palvelu aktiivisuusehdon.
Epätietoisuus lisää ihmisten ahdistusta, puhelinrumbaa ja byrokraattista selvittelyä eri viranomaisten välillä – vaikka ”turhasta normistosta” eroon pääseminen on yksi hallituksen kärkihankkeista.
Kassojen ja Kelan ohjeistuksesta vastaa sosiaali- ja terveysministeriö. STM toimitti aktiivimallia koskevan ohjeistuksen osan kassoille 9. päivä helmikuuta. Malli astui voimaan jo tammikuun alussa.
– Soveltamisohje on kuuma peruna, josta tulee kyselyjä päivittäin ja jota työntekijämme pohtivat, Luodelahti hymähtää.
Oma lukunsa ovat kaikkien vaikeimmin työllistettävät ryhmät. Heille aktiivimalli tarkoittaa vain suoraa korvausleikkuria.
Karoliina Karestin mukaan työttömien aktivointi ei ole sinänsä paha asia, mutta tälläisenaan malli ei toimi – ja asenteessa olisi korjattavaa myös päättäjäpuolella.
– Teen päivittäin töitä työttömien kanssa. Hyvin harvoin tulee vastaan, ettei ihmistä kiinnosta lähteä mihinkään hommiin. Silti lähtökohta tuntuu olevan, että kaikki työttömät ovat lusmuja, joita pitää kurittaa.
Mikä aktiivimalli?
Aktiivimalli on työttömyyskorvausta leikkaava malli, joka hyväksyttiin eduskunnassa joulukuussa 2017 äänin 103–90.
Aktiivisuusedellytys täyttyy, mikäli työtön on 3 kuukauden tarkastelujaksolla ollut töissä vähintään 18 tuntia, ansainnut yritystoiminnalla vähintään 241,04 euroa tai on viiden päivän ajan osallistunut työllistämistä edistäviin palveluihin. Palveluihin lasketaan esimerkiksi työvoimakoulutus, työnhakuvalmennus, omaehtoinen opiskelu työttömyysetuudella ja rekrytointikokeiluun osallistuminen. Työhakemusten lähettäminen tai oman harkinnan mukaan työllistymistä edistäville kursseille osallistuminen eivät riitä täyttämään edellytystä.
Määrittely siitä, mikä kelpaa työllistämistä edistäväksi toiminnaksi, tehdään yhteistyössä TE-toimiston kanssa.
Jos edellytykset eivät täyty 3 kuukauden jaksolla, tuet alenevat seuraavien 65 työttömyysetuuden maksupäivän ajan eli työttömyyskorvausta leikataan 4,65 prosenttia. Mikäli edellytys ei seuraavallakaan jaksolla täyty, tuki pysyy samalla alhaisemmalla tasolla. Tuki nousee takaisin alkuperäistasolle, jos työtön täyttää aktiivisuusvaatimuksen.
Malli ei koske työkyvyttömyyden tai vamman perusteella korvausta saavia tai työkyvyttömyyseläkepäätöstä odottavia.
