Image

Aki Ollikainen, tarinankertoja



Aki Ollikainen, tarinankertoja

Kirjailija Aki Ollikainen on pysynyt vaatimattomana esikoisromaaninsa Nälkävuosi menestyksestä huolimatta.
Teksti Tuomas Sorjamaa
Kuvat Jussi Särkilahti

Aki Ollikaisen esikoisromaani Nälkävuosi lumosi ilmestyessään sekä kriitikot että lukijat. Finlandia-palkintoehdokkuuden lisäksi teos nappasi Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon sekä Blogistipalkinnon. Menestys tuo paineita: kuinka keskittyä seuraavaan eikä edeltävään menestykseen? 

Milloin sinusta tuli kirjailija?

”Aloin haaveilla kirjailijan urasta joskus teini-iässä. En muista, koska siitä olisi tullut konkreettinen uratoive, mutta ei minulla ole muita suunnitelmia koskaan ollut. Eli aina olen tähdännyt kirjailijaksi, muita hommia olen tehnyt siinä sivussa. Kirjailijan uran lisäksi ainoat vakavat uratoiveet minulla olivat Indiana Jones -tyylinen arkeologi ja NHL-kiekkoilija, mutta nämäkin taisivat tulla hylätyiksi ennen kuin niistä opinto-ohjaajan kanssa koulussa keskusteltiin.”

Nälkävuoden menestys toi aika runsaasti julkisuutta. Miten suhtaudut siihen näin jälkikäteen?

”Nälkävuoden ilmestyttyä ajattelin, että katselen kevään ja kesän rauhassa ja alan syksyllä kirjoittaa. Mutta sitten syksyllä tuli palkintoehdokkuudet ja rauhaa kirjoitella ei ollutkaan juuri silloin, kun oli kuvitellut. Koko ajan ajattelin, että kohta pitäisi kirjoittaa, eikä oikein pysty keskittymään mihinkään. Suostuin kaikkiin menoihin, koin sen vähän osaksi kirjailijan työtä.”

Pelkäätkö, että toisen romaanisi kohdalla jäät ilman huomiota?

”Kyllä kiinnostusta varmaan on, mutta se, innostutaanko kirjasta samalla tavalla, on lukijoista kiinni. Välillä tulee semmoinen olo, ettei tässä ole muuta suuntaa kuin alaspäin. Jossain vaiheessa huomasin, että palautteen ajatteleminen oli pakko jättää mielestä. Oli ajateltava kirjoittamista.”

Keskittyykö kirjallisuuden saama huomio mediassa liiaksi muutamaan palkintovoittajaan?

”Minulla ei tietenkään ole tässä vaiheessa mitään valittamista, ehkä sitten seuraavan kirjan kanssa. Eihän Nälkävuosi olisi saanut sellaista huomiota ilman palkintoja. Kyllähän hyvä Hesarin kritiikki nostaa äkkiä kirjan kiinnostusta. En tiedä, jakautuisiko näkyvyys tasaisemmin, jos isoja palkintoja ei olisi. Ehkä se olisi pois kirjallisuuden näkyvyydestä. Toisaalta blogimaailmassa sana alkaa kiertää nopeasti, ja sieltä voi ponnahtaa sellaisia kirjoja, jotka muuten eivät nousisi esille. ”

Mistä toinen romaanisi Musta satu kertoo?

”Kirja sijoittuu nykypäivään ja 1930-luvun Suomeen. Alun perin aloin kirjoittaa Tattarisuon mysteeristä, mutta tapaus jäi loppujen lopuksi aika taka-alalle. Nykypäivän tasossa on kertoja, joka on kiinnostunut mysteeristä. Tavallaan romaanissa on kyse hajoamisesta.”

Olet saanut kehuja historiallisesta kuvauksesta. Teetkö paljon taustatyötä?

”Nälkävuotta varten olin tehnyt taustatyötä ihan muissa yhteyksissä. Itse kirjoitustyön aikana en tehnyt niinkään paljon. Lähinnä lueskelin vähän. Seuraavaa varten tein pari arkistokäyntiä. En ole juonivetoinen kirjailija. Ajattelen kirjoittaessa kieltä ja tyyliä, lähestyn romaania niiden kautta. Vaikka romaanini sijoittuvat historiaan, en ajattele niitä perinteisinä historiallisina romaaneina, jotka yrittävät kertoa kaiken jostain tietystä ajanjaksosta. Ajattelen ajan, jossa tarina tapahtuu, vain kulissina. Vaikka romaani sijoittuu historiaan, jollain tapaa kirjallisuuden pitää olla ajatonta.”

Tehokkuutta korostavassa ajassa kirjailijan työ näyttäytyy poikkeuksellisen tehottomana. Oletko joutunut luopumaan jostakin kirjoittamisen vuoksi?

”Kirjailijan työ on välillä aika viipyilevää. Paljon pitää tehdä ajatustyötä, joka itsellekin näyttäytyy tuottamattomana. Välillä pitää istua ja kehitellä. Välillä taas pitää istua ja kirjoittaa. Minulla ei ole virkamiesaikaa siinä mielessä, että kirjoittaisin tiettyyn kellonaikaan asti. Aiemmin, kun tein toimittajan töitä ja kirjoitin samalla Nälkävuotta, kirjoittamisen yhdistäminen arkeen oli haastavampaa. Aikaa löytyi yleensä iltayöstä, kun lapset oli laitettu nukkumaan. Kirjoittaminen tuntui kuitenkin tärkeältä henkireiältä, joten sen vuoksi nipisti kyllä yöunista muutaman tunnin.”

Jotkut kirjailijat suunnittelevat romaaninsa tarkalleen ennen kuin yhtäkään lausetta on kirjoitettu. Toiset heittäytyvät henkilöhahmojensa vietäväksi. Millainen sinun kirjoitusprosessisi on?

”Ennen kirjoittamista minulla on mietittynä alku ja loppu ja jotain maamerkkejä. Aika usein käy niin, että alku ja loppu tulee kirjoitettua ensimmäiseksi. Monesti tosin se ensimmäisenä kirjoitettu alku ei ole se alku, joka kirjaan päätyy.  Jossain määrin romaani yllättää, mutta itse kuitenkin ohjailen tapahtumia.”

Mitä toivot tulevaisuudelta?

”Seuraavasta kirjasta on jo idea. Ei minulla ole muita suunnitelmia kuin että saisi kirjan ja seuraavan markkinoille. Jos eläisi kirjoittamalla tai pystyisi ainakin sivussa kirjoittamaan. Mielellään siitä elannon ottaa, katsotaan, kuinka kauan se on mahdollista.” ■

Julkaistu: 9.5.2015