Aki Kaurismäen maailmassa kurja on kaunista, mutta toivoa riittää aina
Työläistrilogian avaus on melankoliassa marinoitu komedia.
Maailma on surullinen ja kaunis. Jim Jarmuschin elokuvassa Down by Law kuultu ajatus pätee täydellisesti Aki Kaurismäen elokuviin: niiden käyttövoima on surumielisyys, mutta suurin voima on inhimillisyys. Tästä niin sanotun työläistrilogian avaava Varjoja paratiisissa on oppikirjaesimerkki. ”Kaunista”, toteaa Nikander (Matti Pellonpää). ”Mikä”, kysyy Melartin (Sakari Kuosmanen). ”Aurinko, linnut ja meri”, kuuluu vastaus – pilvisellä säällä ja roskasäiliöön nojaten.
Roskakuski Nikanderin poikkeuksellinen positiivisuus johtuu romanssintapaisesta ruokakaupan kassan Ilonan (Kati Outinen) kanssa. Parisuhde ei silti ole oikotie onneen kahden toisiaan hieman arastelevan ihmisen välillä.
Elokuvassa kuullaan myös yksi Kaurismäen lainatuimmista repliikeistä. Nikanderin ihmetellessä, miksi Melartin juo, tämä vastaa: ”Alkoholista tulee hyvä olo, ja asiat tuntuvat luistavan.” Nykystandardeja noudattaville paheksujille riittää nieleskeltävää siinä, että tupakka käryää tauotta: aivan kuin Aki Kaurismäen kirjoittamia roolihahmoja olisi kielletty replikoimasta tai edes olemaan kuvassa ilman savuketta.
Kaurismäen leffoissa kurja on kaunista, ja niinpä Nikanderin kotikulmilla Hakaniemessä on koko ajan hämärää ja sateista, asunto on ankea, rasvainen kotiruoka vielä ankeampaa ja ihastuksen kohde häilyväinen. Silti toivoa on aina, vaikka se kuinka välillä piilottelisi.
Varjoja paratiisissa (1986/74 min), tiistai 18.6. klo 21.55 ja sunnuntai 23.6. klo 12:00 Yle Teema & Fem
Kommentit