Apu

Akat aina kaunistelevat!



Akat aina kaunistelevat!

Perjantaina 10.5. kuollut Brita Kekkonen os. Fagerholm (1927-2013) oli teräväkielinen ja sivistynyt kosmopoliitti, joka ei turhia kainostellut puheissaan. Lue Avun toimittajan Raila Kinnusen haastattelu presidentti Kekkosen miniästä. Juttu julkaistiin vuonna 2001.
Teksti Apu-toimitus

Brita Kekkonen ei kaunistele. Ei omaa elämäänsä, ei miehensä Taneli Kekkosen kuolemaa, ei appensa Urho Kekkosen loppuvaiheita. Siksi hänen tarinansa on niin tuore, tosi ja koskettava.

Brita Fagerholm ja Taneli Kekkonen olivat tunteneet toisensa jokseenkin aina, 7-8-vuotiasta lähtien. Sillä isät, sosiaalidemokraattien Karl-August Fagerholm ja maalaisliiton Urho Kaleva Kekkonen olivat sen ajan ja tulevien vuosikymmenien keskeisiä poliittisia hahmoja, Suomen yhteiskunnallisen vastakkainasettelun näkyvimmät keulakuvat.

­­­­­- Isät istuivat samoissa hallituksissa, tai toinen oli pääministeri ja toinen puhemies ja he yrittivät kaataa toistensa hallituksia, sanoo Brita Kekkonen.

Perheet asuivat vuoron perään Kesärannassa. Mutta Kultarantaan pääsi vain toinen, vaikka molemmat isät kilvoittelivat presidentin virasta vuonna 1956. Silloin Brita ja Taneli olivat jo naimisissa, olleet neljä vuotta.

Muutama viikko sitten TV1 esitti Inari Uusimäen tekemän hienon ja rohkean henkilökuvan Brita Kekkonen os. Fagerholm. Siinä suorapuheinen Brita kertoi halunneensa Kekkoseksi erittäin paljon, koska asetelma oli niin jännittävä, varsinainen Romeo ja Julia -tarina vastakkaisine mahtisukuineen.

­­- Olin jumalattoman rakastunut Taneliin, mutta vähättelin sitä ohjelmassa, kun minua niin ärsyttävät kaikki lesket tässä maassa, jotka glorifioivat avioliittoaan eivätkä katso sitä yhtään. Heti kun mies on kuollut, hän on ollut maailman paras aviosiippa ja pyhimys. Akat aina kaunistelevat, Brita Kekkonen tuhahtaa.

‑ Totta kai Tanelin kanssa avioituminen oli jännää, koska hän oli Kekkonen ja minä Fagerholm. Mutta rakastin häntä aivan hirveästi, enkä olisi voinut kuvitella eläväni ilman häntä. Ja toisaalta: näin jälkikäteen ajatellen olisin voinut rakastaa jotakuta muuta yhtälailla kuin Tanelia, mutta se ei olisi ollut niin jännittävää. Se, että hän oli Kekkonen, antoi asialle lisäarvoa, muttei suinkaan vähättele rakkautta.

- Toinen asia sitten on, että minä en ole mikään intiimi ihminen. Luultavasti olen täysin kyvytön kovin läheiseen suhteeseen. Taneli oli hyvin pidättyväinen ja erilainen, ja me pidimme avioliitossakin rajamme. Mehän olimme aina yhdessä, kaiken aikaa, mutta kun katson tytärtäni, poikaani, sisartani, omia vanhempianikin aikoinaan, niin kyllähän heidän liittonsa ovat aivan toisenlaisia kuin meidän - sellaista tavatonta käsi kädessä kulkemista.

- Minä kuuluun näihin pussaaviin ihmisiin, minähän pussaan Finlandia-talon vahtimestaria kun tulen sinne, mutta en kauheasti välitä kosketuksesta enkä todellisesta läheisyydestä. En ennen enkä vieläkään.

Selityksenä lienee syytä mainita, että Brita Kekkonen käy Finlandia-talon konserteissa joka viikko ja toisinaan monta kertaa viikossa.

- Eristäytyvälle Tanelille tällainen suhteen laatu sopi hyvin. Me nukuimme aina eri huoneissa. Paitsi aivan ensimmäisellä ulkomaankomennuksella Moskovassa. Eikä me silloinkaan muuta toivottu kuin että talossa olisi kaksi sänkyä, jotta voisimme nukkua eri huoneissa. Heti kun tultiin Tukholman vuonna 1956, oli aivan selvää, että meillä oli kaksi makuuhuonetta ja niin oli aina siitä lähtien.

Valtiotieteilijä Taneli Kekkonen teki uransa ulkoministeriössä, viimeiset parikymmentä vuottaan suurlähettiläänä.

Ikään kuin itseään vähän ihmetellen Brita kertoo kyllä nukkuneensa esikoisensa Timon kanssa kuusi vuotta samassa huoneessa ja sängyssä, Tea-tyttärensä kanssa 14 vuotta.

- En minä heistä hössöttänyt tai sylissä pidellyt. Enkä ota lapsenlapsiakaan syliin, vaikka tykkäänkin, että ne ovat ihania. En osaa olla niiden kanssa, en yhtään, mummimainen en ole.

Lastenlapsia on kuusi. Timon tyttö ja poika ovat rippikouluiän molemmin puolin, Tean neljä lasta yhdestätoista vuodesta kolmeen kuukauteen.

- Tean italialainen mies on Teaa 15 vuotta vanhempi ja komea, eivätkä he edes ole naimisissa. Lapset ovat kamalan kauniita, aivan uskomattomia, isoäiti kehuu.

Kekkoset ja Fagerholmit

Vuonna 1947 Brita Fagerholm, 20, oli perheen mielestä sopimattomasti rakastunut ylioppilastyttö, joka lähetettiin vuodeksi Pariisiin jäähtymään ja opiskelemaan - kyse ei ollut Kekkosen pojasta, vaan aivan toisesta nuorukaisesta.

- Taneli ja minä tapasimme Pariisissa. Tiesin hänen olevan matkalla Grenobleen, kirjoitin hänelle kortin ja ehdotin tapaamista. Olin kamalan lihava, lihoin Pariisissa aivan muodottomaksi, siihen aikaan olin normaalisti hyvin laiha. Jokin hormonihäiriö varmaan, sillä sodan jälkeen Pariisissa oli kurjaa, kaikki kortilla ja moni opiskelija joutui aliravitsemuksen takia sairaalaan, Brita kertoo.

- Minä palasin Suomeen puolta vuotta Tanelia aiemmin ja kun vihdoin sain Tanelin tulemaan meille, hän oli pyörtyä minut nähdessään: ooh, miten kaunis olet! 76 kiloa oli kutistunut viideksikymmeneksi. Aloimme seurustella. Seurustelin samaan aikaan myös sen entisen sopimattoman poikaystävän kanssa, menin leffaan molempien kanssa ja pidin kumpaakin kädestä. Vähitellen jäi vain Taneli.

Naimisiin he menivät vuonna 1952, kaupunginjohtaja vihki, Sylvi ja Urho Kekkonen tulivat lasilliselle samppanjaa Judith ja K.-A Fagerholmin kotiin, siinä koko juhla.

Britan kontaktit Kekkosiin olivat ensimmäisten vuosien aikana olemattomat.

- Sylvi ei hyväksynyt minua lainkaan. Ei ennen kuin Timo syntyi vuonna 1957. Myöhemmin välimme paranivat, Sylvi kävi meillä useasti kylässä Roomassa ja matkustelin Sylvin kanssa kaksistaan Italiassa.

- Sylvin olisi ollut vaikea hyväksyä ketään tyttöä. Matin (Tanelin kaksoisveli) vaimolla oli paljon helpompaa, mutta Mattihan ei ollut sillä lailla tärkeä Sylville kuin Taneli, joka oli äitinsä tyyppinen intellektuelli.

Vuosi 1956 on Suomen historian merkittävimpiä. Valittiin presidentti Juho Kusti Paasikivelle seuraajaa, uuden presidentin kausi alkoi lähes kolme viikkoa kestäneellä yleislakolla, Neuvostoliitto palautti Porkkalan.

Kekkonen voitti presidentinvaalissa poikansa apen Fagerholmin äänin 151-149. Suurin osa valitsijamiehistä toimi kuten odotettua, mutta koskaan ei ole varmasti saatu selville kenen se 151. ratkaiseva ääni oli.

- En tiedä kenen, ei kiinnostanut silloin, eikä sen jälkeen.

- Totta kai oli parempi että kävi niin kuin kävi, sekä maan että meidän perheiden kannalta. Ei isä olisi viihtynyt siinä virassa. Luultavasti hän oli myös liian pohjoismainen, Pohjoismaat olivat hänelle kaikki kaikessa, suurempi politiikka oli hänelle vierasta.

- Nuoret tutkijat ovat aivan naurettavia esittäessään, että olisimme voineet pysyä ja toimia jollain toisella tavalla suhteessa Neuvostoliittoon. Se on täyttä toiveajattelua ja utopiaa - miten kävi kaikkien muiden Neuvostoliiton etupiirin maiden Puolan, Romanian, Jugoslavian, Bulgarian!

- Urho oli erittäin taitava tasapainoilija kuten koko muukin Suomen poliittinen johto. Nyt etsitään Urhon KGB-yhteyksiä ja muuta, aivan koomista! Meillä kotielämässä oli täysin selvää, että Urho Kekkonen oli erittäin antivenäläinen, paljon enemmän kuin esimerkiksi minä.

- Hän oli realisti ja ymmärsi mikä oli sillä hetkellä parasta, parasta hänelle ja maalle - ja useimmiten edut olivat yhteneväisiä.

Brita on myös sitä mieltä, että Tanelin ja hänen avioliittonsa olisi karahtanut karille, jos Fagerholmista olisi tullut presidentti. Tilanne olisi ollut Tanelille sietämätön ja silloin vielä lapseton liitto olisi ollut helppo lopettaa - puolin ja toisin.

Kieliä ja kilvoittelua

Poliittisten erojen ohella Britan ja Tanelin liitossa ryhdyttiin sovittelemaan yhteen kahta erilaista taustaa ja kulttuuria, Fagerholmien stadilaisuutta ja vasemmistolaisuutta ja kekkoslaista maaseutulaisuutta. Suuremmat eroavuudet tulivat suomenruotsalaisuudesta ja suomalaisuudesta.

Fagerholmeilla rupateltiin ja räpätettiin, istuttiin aina yhdessä, Kekkosilla oltiin omissa huoneissa ja hiljaa, paitsi ruokapöydässä. Mutta molemmissa luettiin koko ajan.

- Taneli luki aivan mielettömästi. Opiskeluaikoina luin hänen mielikirjailijoidensa sitaatteja ja lausahdin niitä silloin tällöin, että hän olisi hämmästynyt ja ollut ihmeissään.  Otin lauseita varsinkin Aldous Huxleyltä ja koetin niillä tehdä häneen vaikutuksen, Brita nauraa.

Oliko teillä jatkuvaa henkistä kilvoittelua?

- Koko ajan. Jo siitä lähtien kun päätimme mitä kieltä puhumme. Kun emme osanneet valita olisiko se suomi vai ruotsi, otimme ranskan. Sitä puhuimme koko seurusteluajan ja viisi avioliittovuotta kunnes Timo syntyi. Silloin päädyimme suomeen. Minä yritin aluksi pitää yllä myös ruotsia lasten kanssa, mutta kun muutimme maasta toiseen, lapsilla oli aina muutenkin jo kolme kieltä, suomi, koulukieli englanti ja maan kieli.

- Mutta kun olimme kolmistaan Tamminiemen saunassa minä ja lapset, puhuin aina ruotsia. Se oli se meidän sauna. Ulkomailla ei juuri ollut saunaa, tai jos oli, kävimme siellä koko perhe.

Brita sanoo osaavansa niitä kaikkia tavallisia kieliä, englantia, ranskaa, saksaa, suomea, ruotsia ja italiaa - hyvin - ja serbokroatia ja puola ovat unohtumispisteessä.

- Belgradissa puhuin joka päivä viittä kuutta kieltä. Kun olimme olleet siellä neljä vuotta, sanoin Tanelille, että kohta en enää jaksa pitää kaikkia niitä käyttökelpoisina, aivot alkavat väsyä.

Brita on kielifriikki. Hän oikoo auliisti muiden kieltä ja virheitä ja luokittelee ihmisiä näiden käyttämän kielen perusteella.

Italiaansa hän pitää nykyään yllä piipahtamalla Akateemisen kirjakaupan kahvilassa verryttelemässä italialaisen kahvilanpitäjän kanssa. Ranskan television tietokilpailun hän katsoo joka päivä, ja on haka nimenomaan sen synonyymi-osiossa. BBC:n uutiset ja brittiläiset ruokaohjelmat katsotaan päivittäin. Ristikot ratkeavat parhaiten italiaksi, viime vuosina myös äidinkielellä ruotsiksi.

Rooman suurlähetystö oli Tanelin työpaikka pariinkin otteeseen, Tea asuu saapasmaan koronkärjessä ja Brita vetää ystävänmatkoja Italiaan. 33 hengen ryhmä lähtee matkaan toukokuussa ja kesäkuuksi Brita on organisoinut kymmenen päivän autoretken Ranskaan, kyytiin hyppää kolme ystävää: Kyllikki Forssell, World-pankin amerikkalainen Unkarin-johtaja Roger Grawe ja yliopettaja Markku Pehkonen. Matkan opas on juuri saanut viimeisetkin majoitukset sovituksi.

Hauras ja rohkea Taneli

- Taneli oli tavallaan hyvin helppo ja tavallaan hyvin vaikea. Hän oli äärettömän pehmeä ja herkkä, yliherkkä. Ja hyvin itsekeskeinen, koko maailma pyöri hänen ympärillään. Loistavimmillaan hän oli päästessään keskustelemaan älyllisellä pohjalla ja kirjoittaessaan raporttejaan, ne olivat kuin esseitä, kirjallisuutta, Brita miettii.

- Taneli ei voinut sietää small talkia, juoruilu oli hänestä kuten muistakin Kekkosista typerää eikä hän viihtynyt juhlissa ja cocktailkutsuilla lainkaan - vaati minut aina mukaan, muuten ei olisi itsekään lähtenyt. Minä hoidin sosiaalisen puolen hyvin, olin vilkas ja kielitaitoinen, ja tein hyvän vaikutuksen oppimalla kaikkien asemapaikkojen kielen, Brita selittää.

Suomalaiskansallinen vaatimattomuus ei häntä vaivaa, hän nostaa kissan hännän pöydälle ja on sitä mieltä, että juuri niin tuleekin menetellä. Kun hän pohtii sitä, miksi omista ystävistä vain Kyllikki Forssell kiitti hienosta televisio-ohjelmasta, jonka takia väki kadulla ja raitiovaunussa yhtenään nykii hihasta onnitellakseen, hän päättelee syyksi ystävien ajatuksen, että turha sitä on kehua kun se kehuu itse itsensä.

Tanelia sitä vastoin vaivasi suomalaiskansallinen moraalinen krapula jokaisen vähäisenkin humalan jälkeen.

- Taneli ei ollut alkoholisti, ei sillä viinansietokyvyllä pääse alkoholistiksi. Hän joi hyvin vähän, mutta saattoi olla päissään väärässä paikassa, tuli niin nopeasti ja salakavalasti humalaan. Ainoa asia elämässäni, jota olen saattanut peitellä tai kaunistella, on juuri tämä.

- Jos hän joi, hänelle tuli hirveä moraalinen krapula. Sanoin, että miksi sitten juot, kun siitä tulee henkisesti paha olla ja tulet ilkeäksi? Se oli sellainen tavattoman tavallinen suomalainen tapa ja luterilainen reaktio, kauhea kärsimys, jota saattoi kestää kokonaisen viikon verran.

- Onhan hänen kuolemansakin sen seurausta, että hän oli ollut päissään ja joutui rattijuopumuksesta kiinni. Yleensä olimme aina yhdessä ja syytin itseäni aluksi juuri siitä, että miksi olin sen ainoan kerran jättänyt hänet?

- Rattijuopumus oli hänelle rankka kokemus, koska hänet siirrettiin syrjään, kutsuttiin pois asemapaikaltaan Israelista. Hän ei kestänyt sitä, että häneltä vietiin työ, kaikki kaikessa. Olimme ensin puoli vuotta takaisin Israelissa kunnes tuomio Suomessa tuli ja sitten presidentti Mauno Koivisto yhdessä ulkoministeri Paavo Väyrysen kanssa päätti siirtää hänet kotiin. Ja hyvin paljon sen takia, että hänen nimensä oli Kekkonen - paljon pahempiakin asioita on suurlähettiläiden piirissä katsottu sormien läpi!

Brita kirjoitti pääministeri Kalevi Sorsalle, joka kertoi kirjeitse valittavansa tilannetta ja tehneensä kaikkensa, mutta Koivisto ja Väyrynen olivat päätöksessään ehdottomia.

- Taneli sai ministeriössä työhuoneen, sillä siisti, eikä mitään tehtävää. Hänen kuoltuaan poliittisen osaston päällikkö sanoi, että Tanelin olisi itse pitänyt ottaa työnsä. Mutta miten syvässä depressiossa oleva ottaa työnsä - mahdotonta!

- Tanelilla ei ollut ulospääsyä ja alamäki alkoi. Pyysin häntä yrittämään ja jaksamaan vuoden verran, mutta masennus syveni ja syveni. Hän päätyi itsemurhaan. Edellisenä iltana tuli televisiosta tavattoman kaunis dokumentti Urho Kekkosesta, siinä hän puhui hyvin kauniisti pojistaan. Taneli istui ja katsoi ja itki.

- Se itsemurha oli varmasti paras ratkaisu ihan kaikille. Minun kannaltani se oli helppo ratkaisu, minähän olisin saanut viettää loppuelämäni puolidepressiivisen miehen vieressä.

Tea, joka oli vain 22-vuotias isänsä kuollessa, kuvailee isän tekoa rohkeaksi ja ymmärrettäväksi, mutta itsekeskeiseksi.

- Voi sanoa, että minä tavallaan puhkesin kukkaan Tanelin kuoltua. Saan tehdä sitä mitä olisin aina halunnut tehdä. Matkustaa, tavata ystäviä, kuluttaa kulttuuria, Brita toteaa.

Saattaa kuulostaa sydämettömältä. Kuva pehmenee, kun Brita Kekkonen kertoo esimerkiksi kesämökkikammostaan: niin kauan kuin Taneli oli olemassa, isänsä asfalttiruusuksi ristimä Brita meni joka viikonloppu maalle, koska Taneli rakasti sitä, eikä koskaan kertonut omasta vastenmielisyydestään. Iloitsipahan vain siitä, että Katermassa talon ja saunan välissä oli kiveys, ei siis tarvinnut asfalttiruusun ruoholle astua.

- Tanelin kuoleman jälkeen klassinen musiikki itketti kaksi vuotta. Konserteista lähdin koko ensimmäisen vuoden väliajalla pois, kun en voinut olla. Haifassa, jossa olimme viimeksi olleet yhdessä konsertissa, oli pakko lähteä heti ulos, itkin niin paljon.

UKK:n loppusuora

Urho Kekkonen luopui presidenttiydestä syksyllä 1981. Judith Fagerholm kuoli tammikuussa 1984, Karl-August toukokuussa, Taneli Kekkonen 1985, Urho Kekkonen 1986, Britan pikkuveli Einar 1987. Viimeisten viiden elinvuoden aikana UKK:n tila huononi Alzheimerin taudiksi.

- Tanelista Urho ei tiennyt, hänelle ei siitä koskaan kerrottu.

Millainen käsitys sinulla on, ymmärsikö Urho Kekkonen lokakuun 10. päivänä 1981 allekirjoittavansa luopumispaperiaan?

- En tiedä missä pisteessä hänen sairautensa silloin oli, en ollut Suomessa. Mutta kyllä minä luulen, että hän ymmärsi. koska hän ymmärsi paljon muutakin myöhemminkin kun kävimme kotona. Alkuvaiheessa eronsa jälkeen hän oli vielä läsnä, mutta alamäki oli nopea.

Oliko luopumisen ajankohta sinusta oikea?

- Näin jälkeen päin katsoen se olisi voinut tapahtua vähän aiemminkin, vaikka se ei pidä paikkaansa, että hän olisi ollut sairas jo vuosia. Lopullinen luhistuminen tuli Islannin matkalla elokuussa 1981. Minähän näin hänet päivää ennen kuin hän lähti Islantiin ja kysyin, että oletko aivan varma, että lähdet Islantiin? Siihen Urho sanoi, että nyt sinä taas olet puhunut Anittan (Anitta Hallama, Kekkosen ystävätär) kanssa ja nauroi.

- Sinä kesänä hän lausahti joitain meidän mielestä ihmeellisiä asioita, ja syksyllä hän kirjoitti meille Varsovaan oudon kirjeen. Jos hän sitä ennen oli sairas, niin samalla tavalla sairaita olemme kaikki tämän ikäiset, unohdetaan joskus nimiä. Urhon unohtelevaisuus oli aivan normaalia iän mukanaan tuomaa vikaa.

Kekkonen oli erotessaan juuri täyttänyt 81 vuotta.

- Julkisuudessa on aivan väärin käsitelty sitä, että olisi ollut väärin kun ihmisiä ei päästetty Urhoa tapaamaan. Minusta oli aivan luonnollista, ettei päästetty, sillä vieraat häiritsivät häntä hyvin paljon. Esimerkiksi Koiviston käynnin jälkeen hän saattoi olla hermostunut ja tolaltaan monta päivää, eikä se minusta ollut oikein. Reaktio oli hyvin tyypillinen Alzheimeria sairastavalle.

- Minun tyttäreni Teakaan ei saanut tavata isoisäänsä, koska Urho  selvästi hermostui Tean käynneistä - me olimme asuneet melkein koko Tean lapsuuden ajan ulkomailla eikä tämä ollut Urholle kovin tuttu. Uskon, että hän tunnisti pitkään Matin, Sallan (Matti Kekkosen tyttären), Timon ja minut. Minusta ainoa perheen ulkopuolinen, jonka olisi pitänyt päästä Urhoa tapaamaan, oli Anitta Hallama.

- Urholla oli monta Alzheimerin tautia sairastavalle tyypillistä oiretta. Hän piti kamalan kovasti kiinni, jos häntä halasi, täytyi oikein taistella irti päästäkseen. Luonteen muutoksia ei tullut, ei raivoa. Hän oli säyseä ja liukui hiljalleen pois.

Täyttä elämää

Me olemme nyt viipyneet poismenneissä pitkään, liian pitkään.

Brita Kekkonen, joka ei mielestään ole ollenkaan tyypillinen mummi, kaivaa kaikkien isoäitien tapaan esiin lastenlastensa kuvat, ylistää ja ihailee näiden ulkoisia ja henkisiä ominaisuuksia peri mummimaiseen tapaan.

Hän kertoo kaskuja ystävistään, ystävättäristään, suvusta, valtiomiehistä ja kulttuuriväestä. Ensin hän kehuu ja heittää heti perään ilkeähkön piikin, ettei kukaan vain luulisi imeläksi.

Hänenlaisiaan ihmisiä ei enää vartu, heitä joilla on vahvat mielipiteet ja käsitys omasta voimastaan, kulttuuri, perintö, koulutus, varakkuus ja historia selkärankaa ja tinkimättömyyttä tukemassa. Hänessä on sellaista eksentrisyyttä, jota tapaa enää vain englantilaisissa televisiosarjoissa. Tällaisessa eksentrisyydessä ei ole kyse vain erilaisuuden hyväksymisestä vaan sen tietoisesta ruokkimisesta ja kannustamisesta.

Timo Kekkonen, 43, kauppa- ja teollisuusministeriön osastopäällikkö ja ylijohtaja soittaa. Hän on tulossa noukkimaan äitiä autolla ensin ostoksille kauppahalliin -  äidille on tulossa 33 lounasvierasta - ja sitten postiin noutamaan H&M:n pakettia, vaatteita Tean lapsille Italiaan.

Timo on komea kuin Teemu Selänne, tosin lihasmassaltaan virkamiesmäisempi.

Ja Brita Kekkonen, hän on 73-vuotias, mieleltään ja kieleltään sama kuin se Pariisin 20-kesäinen, joka hurmasi Tanelin.

Brita huokaa, että sama ainakin painoltaan.

Teksti Raila Kinnunen

Kuva Satu Nyström

Julkaistu: 14.5.2013