Ajelin hiukseni pois, koska halusin tehdä niin, ja se oli mahtavaa

Kun ensimmäisen kerran ajoin hiukseni kokonaan pois, olin vihainen. Muutos elämäntilanteessani toi tarpeen muuttaa ulkonäköäkin. En hankkinut otsatukkaa tai värjännyt kutrejani, vaan kädet täristen ajoin ne pois. En pelännyt. Huudatin Lady Gagan Hair-kappaletta ja katsoin, kuinka viha tippui pois karva karvalta päästäni lavuaariin. I’m as free as my hair – vapaa kuin hiukseni.

Hiustenajosta tuli heti ensimmäisestä kerrasta rituaali. Itseilmaisu. Stressireaktio. Vapaudenhuuto. Mukavuuskysymys. Haistatus kauneusihanteille.

Viisi vuotta sitten ajoin hiukseni pois ensimmäisen kerran, ja sen jälkeen olen aina palannut siiliin.

Muutama vuosi sitten somekanaville alkoi ilmestyä videoita, joilla naiset ajelivat hiuksensa. Koronapandemia oli teljennyt ihmiset koteihinsa ympäri maailmaa, ja moni hiuksensa ajellut kertoi, kuinka kriisi sai aikaan tarpeen radikaalillekin muutokselle.

Esimerkiksi Tiktok-somepalvelussa avainsanoilla buzzcut women löytyviä videoita on katsottu 5,6 miljardia kertaa. Hiusten ajelusta tuli jopa haaste.

Siili opettaa hyväksymään epävarmuuksia

Myös vantaalainen Sanni Nikander ajoi hiuksensa siilipituisiksi ensimmäisen kerran kolme vuotta sitten. Hänen ajamispäätökseensä vaikutti hiusten huono kunto, mutta mikään kovin suunniteltu juttu se ei hänellä ollut.

– En ollut koskaan tyytyväinen hiuksiini. Olen välillä hyvin impulsiivinen ihminen, ja hetken mielijohteesta keksin ajella hiukseni. Sitten vain tein sen. Ja täytyy sanoa, että se on ollut elämäni parhaimpia päätöksiä.

Nikander kertoo siilitukan olevan hänelle valtava itsevarmuuden tuoja.

– Osaan mielestäni kantaa hiuksettomuutta. En koe, että siilitukka tekisi minusta vähemmän naisellisen.

Siilitukkaisena hiuksilla ei saa piirteitään piiloon. Nikander on huomannut, että on päiviä, joina toivoisi voivansa piiloutua hiustensa taa. Tarkemmin asiaa miettiessä hän kuitenkin huomaa, ettei mitään piilotettavaa varsinaisesti ole.

– Hiuksettomuus on ollut hyvä opettamaan hyväksymään omia epävarmuuksia. Kannan niitäkin ylpeydellä.

Sanni Nikander ei koe, että hiuksettomuus tekisi hänestä vähemmän naisellisen.

Tamperelainen Roosa-Maria Virtanen puolestaan mietti hiusten leikkaamista lähes vuoden päivät. Lopulta kaverien ylistykset siilin ihanuudesta saivat yllytettyä hänet toimimaan.

– Moni hiuksensa ajanut kaveri kertoi, kuinka vapauttavaa se on. Lopulta totesin itsekin, että kasvava luonnonvarahan hiukset ovat.

Vaikka päätös hiusten pois ajamisesta oli pitkään mietitty, mieleen iskostuneista yhteiskunnan kauneusihanteista ei noin vain päästetä irti. Hiukset kyllä kasvavat, mutta pitkää tukkaa ei saa hetkessä takaisin millin siilistä.

Roosa-Maria Virtanen mietti hiustensa leikkaamista lähes vuoden.

Kun Virtanen ajoi hiuksensa pois, adrenaliini alkoi virrata, kun hän tajusi, mitä oli tekemässä.

– Kyllä siinä kädet tärisivät. Kumppanini viimeisteli ajelun, enkä siinä vaiheessa edes katsonut itse peiliin. Kysyin häneltä, näyttääkö lopputulos hyvältä, ja hän vastasi sen näyttävän aivan vitun hyvältä.

Vasta silloin Virtanen uskalsi katsoa peiliin.

– Tuli kylmät väreet, kun näin itseni. Että tässä minä nyt olen. Silmäni alkoivat melkein vetistää, kun mikään ei ollut enää peittämässä kasvojani.

Länsimaissa on vahvat hiusnormit

Turun yliopiston tutkija Johanna Latva on tutkinut naisten hiuksettomuutta. Hänen mukaansa monesti syy, miksi nainen ajaa hiuksensa pois, on yksinkertaisesti kokeilunhalu.

– Tutkimusaineistossani monet hiuksensa ajelleet olivat kokeilleet jo monia erilaisia tyylejä. He halusivat kokea, miltä siilitukka tuntuu.

Hiukset ovat ulkonäkömme helpoiten muokattavissa oleva osa, ja siksi hiuksilla on monille suuri merkitys oman identiteettinsä ja tyylinsä esiintuomisessa.

Latvan mukaan länsimaisessa kulttuurissa on kuitenkin hyvin vahvat hiuksia koskevat normit, joita yhteiskunta pyrkii säilyttämään. Hiuksettomia naisia on pidetty jopa rumina ja epähaluttavina.

– Nainen on nainen ja hänellä tulee olla pitkät hiukset, ja mies on mies, jolle hiukset eivät ole pakolliset, Latva tiivistää muiden ajatuksia.

Latvan tutkimuksen mukaan hiuksettomia naisia pidetään aggressiivisempina kuin pitkähiuksisia. Hiuksettomuus tekee naisruumiista ikään kuin puutteellisen. Kalju nainen mielletään vääränlaiseksi, koska hän ei mukaile vallalla olevaa normia, joka liittää hiukset osaksi naisvartaloa ja naiseutta.

– Ajatellaan, että kaikilla on helpompaa, kun on tietty järjestys ja asiat toimivat niin kuin ne ovat aina toimineet. Naisten hiuksettomuus nähdään kapinana vallalla olevaa järjestystä vastaan.

Osa identiteettiä vai rangaistuksen keino?

Historiassa naisten hiusten leikkaaminen on ollut rangaistuksen keino. Esimerkiksi Ranskassa toisen maailmansodan aikana natsien kanssa työskentelystä syytettyjen naisten hiukset leikattiin pois. Lyhyet hiukset on liitetty myös noituuteen. Julkisesti hiukseton nainen on ollut moraaliton, häpeällinen ja erittäin poikkeava.

Hiusten leikkuu rangaistuksena ja häpäisykeinona ei kuitenkaan ole pelkkää historiaa.

– Esimerkiksi Ukrainassa sodan alettua naissotilailta saatettiin leikata hiukset häpäisykeinona, Latva kertoo.

Toisaalta naisten lyhyet hiukset ovat historian saatossa olleet merkki kapinasta. Jo 1920-luvulla flapper-tytöt leikkasivat hiuksensa polkkamittaan, jota pidettiin poikamaisena. Jotkin kirkon lehtiset yrittivät taltuttaa nuorten naisten halua leikata hiuksensa väittämällä, että polkkatukka saisi tytöillekin kasvamaan viikset.

1960-luvulla Pariisin muotiviikoilla esiin astelivat ensimmäisen kerran mallit, joilta oli leikattu hiukset pois. Suomessakin uutisoitiin tästä kummallisuudesta, eikä mennyt kuin pari viikkoa, kun Suomeenkin oli saatu ensimmäinen julkisesti kalju nainen.

– Hän oli halunnut kokeilla hiuksettomuutta. Lehdet kirjoittivat hänestä mulipäänä, ja tuo sanavalinta kertoo paljon siitä, miten ennenkuulumatonta kalju nainen oli, Latva sanoo.

1990-luvulla naisten julkinen ja omavalintainen hiuksettomuus alkoi yleistyä – nimenomaan kapinan keinona. Esimerkiksi jotkut feministisen punk-liikkeen Riot Grrrl’in jäsenet ajelivat hiuksensa pois näyttääkseen keskisormea sukupuolinormeille ja kulttuurikonservatiiveille. Latva kertoo tutkimusartikkelissaan, kuinka eräässäkin kolumnissa kirjoitettiin ”kaljuuden sopivan yhtä hyvin feministille kuin polttopulloihin mielistyneelle skinheadille”.

Vielä vuosituhannen vaihteessa hiukseton nainen oli silti erikoisuus.

– Esimerkiksi 2000-luvun alussa eräs nainen oli pyytänyt kampaajaltaan, että voisiko tämä leikata hänen hiuksensa pois. Kampaaja oli kieltäytynyt, Latva kertoo.

Nainen oli mennyt kotiinsa ja leikannut hiuksensa itse.

Naisen kalju on julkista omaisuutta

Ihmeekseni muita ei hirveästi tukkani – tai sen puute – kiinnosta. Kammoksuvia kommentteja saan harvoin hiuksistani kuulla paitsi vitsillä. Päinvastoin erittäin lyhyt tukkani kerää kehuja.

– Sinä olet eniten sinä, kun sulla ei ole tukkaa, ystävä sanoi, kun pohdin taas hiusten ajelua.

Vaikka Sanni Nikanderin mielestä hiuksettomat naiset eivät nykypäivänä ole enää niin suuri tabu kuin ennen, hän on huomannut, että kauneusihanteet vaikuttavat edelleen muiden reaktioihin. Pitkiä katseita saa usein, ja hänestä tuntuu, että monet ajattelevat, että naisellisuus on kiinni hiusten pituudesta.

– Olen saanut kuulla, että olisin kauniimpi ja naisellisempi, jos minulla olisi pidemmät hiukset. Ihmiset suhtautuvat tosi eri tavoin, mutta koska koen siilin omaksi jutukseni, en anna muiden mielipiteille suurta painoarvoa, Nikander kertoo.

– Nyt jo edesmennyt isoisäni totesi, että hommasit sitten tuollaisen poikakampauksen, mutta siihen se jäi, hän lisää.

Nikanderista siilitukka tuntuu niin omalta, että toisenlaista hiustyyliä olisi vaikea tuntea kotoisaksi.

– Siilitukasta on tullut tietyllä tapaa jo tavaramerkkinikin. Kaveritkin sanovat, etteivät osaisi enää ajatella minulle pitkiä hiuksia.

Johanna Latvan mukaan hiuksiin liittyvä ajatusmaailma on muuttunut paljon viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Enää ei ehkä tuijoteta yhtä paljon tai tulla koskemaan. Hiukseton nainen nähdään rohkeana ja määrätietoisena, koska hän uskaltaa rikkoa ja vastustaa hiuksiin liittyviä ulkonäkönormeja.

Silti kaikki huomio ei ole positiivista. Vaikka suurin osa ihmisistä pitää mielipiteensä omana tietonaan, kalju nainen voi joutua kuulemaan huutelua, arvostelua ja nimittelyä. Kaljusta tulee julkista omaisuutta ja se antaa syyn ennakko-oletuksille. Sanni Nikanderkin on saanut kuulla rajuja kommentteja hiuksistaan.

– On minulle puhuttu esimerkiksi metrossa kaljupäisistä ämmistä ja näytetty keskisormea. Joidenkin mielipiteet hiuksistani ovat todella negatiivisia ja jopa aggressiivisia, hän sanoo.

Sairas tai seonnut siilitukkainen nainen

Vaikka useimmat suhtautuvat ainakin päällepäin neutraalisti siilitukkaani, mukaan mahtuu aina se satunnainen työkaveri, joka kauhistelee, että enhän vain ole sairastunut syöpään tai muuta kamalaa. Samaa on kokenut Roosa-Maria Virtanen.

– Työkaverit saattoivat kysellä, että onko minulla joku hätänä, hän kertoo.

Pitkät hiukset on perinteisesti liitetty terveyteen, nuorekkuuteen ja hedelmällisyyteen. Latvan artikkelin mukaan sairaaksi leimautumisen pelko on yksi painavimmista syistä peitellä hiuksettomuutta. Sairaaksi leimautuminen voi aiheuttaa häpeää, koska terveys on yhteiskunnassamme vallitseva normi.

Moni piti poptähti Britney Spearsia täysin seonneena, kun hän ajeli hiuksensa julkisesti pois vuonna 2007, sillä tokihan vapaaehtoisesti hiuksettoman naisen täytyy olla jotenkin kajahtanut. Tai jos ei kajahtanut, niin vähintäänkin homo.

Jo 1800-luvulla ajateltiin, että homoseksuaali nainen on maskuliininen ja lyhythiuksinen. Latvan mukaan julkisesti kokemuksiaan jakaneiden kaljujen naisten seksuaalista suuntautumista kyseenalaistetaan vielä 2000-luvullakin. Ihan vain siksi, ettei heillä ole hiuksia.

Toisaalta seksuaalivähemmistöjen sisällä hiusten leikkaamista esimerkiksi kaapista tulon myötä voidaan pitää positiivisena, uudistavana ja osana itsensä löytämistä.

– Hiusten leikkaaminen otetaan osaksi ryhmäytymistä ja identiteettiä, Latva kertoo.

Suurin vaikutus on käytännöllinen

Moni voisi kuvitella, että naisen elämä ehkä muuttuisi jotenkin radikaalisti hiuksettomana. Yllätytkö, jos sanon siilitukan suurimman vaikutuksen näkyneen shampoopullossa? Se kestää helposti yli puoli vuotta. Hoitoaine pääsi jo kuivahtamaan pulloonsa, koska muutaman millin tukkaan sitä on aivan turha laittaa.

Toinen vaikutus on, että talvella pää palelee ilman pipoa. Sen suuremmin hiuksettomuus ei ole vaikuttanut elämääni. Edes treffikutsuja ei tule sen enempää tai vähempää kuin ennenkään, ihme kyllä.

Sanni Nikander ja Roosa-Maria Virtanen ovat samaa mieltä. Hiuksettomuus on vaikuttanut konkreettisesti lähinnä hiuksiin käytettyyn aikaan ja rahaan. Pitkiä hiuksia ei välttämättä uskalla itse leikata tai värjätä, mutta siiliä voi siistiä vaikka keittiösaksilla.

– Moni yritti hakea syytä sille, miksi ajelin hiukseni. Sanoin, että ajelin ne ihan vain koska halusin, Roosa-Maria Virtanen sanoo.