Apu

Aivoinfarkti mullisti Pia Korisevan elämän



Aivoinfarkti mullisti Pia Korisevan elämän

Halvaus ja siitä toipuminen muuttivat Piia Korisevan elämää monella tapaa. Elämänhalu johti avioeroon ja uuteen uraan.
Teksti Apu-toimitus

Heinäkuu oli kuusi vuotta sitten kauneimmillaan, kun Piia Koriseva, 41, valmistautui roolisuoritukseen Paimion kesäteatterissa. Takana oli aamukuudelta alkanut työpäivä radiokanavan ohjelmapäällikkönä ja rikkonaisesti nukuttu yö.

Kolmen pienen pojan äitiä vaivasi migreeni kolmatta päivää. Vaiva oli tuttu, mutta Piia oli tottunut puskemaan hommansa jäätävästä päänsärystä ja näköhäiriöstä huolimatta.

Pyhättömien kylä -esityksen jälkeen Piia tunsi, että kaikki ei ollut kunnossa. Oikea käsi ei enää noussut ylös. Oikea suupieli ei yltänyt hymyyn. Terveyskeskuksessa käynnin jälkeen Piia lähetettiin TYKSiin.

Yöllä oireet pahenivat. Ensin lähti näkö, sitten puhekyky, ja lopulta koko oikea puoli halvaantui. Migreeni oli aiheuttanut Piialle aivoinfarktin.

Seuraavana päivänä sairaalassa iski pelko. Lääkärit käskivät Piiaa varautumaan loppuelämään pyörätuolissa. Pahimmalta Piiasta tuntui kuitenkin se ajatus, että hän ei voinut kommunikoida silloin 7-, 4- ja 2-vuotiaiden poikiensa kanssa. Puhekykyä ei ollut, ja ajatus viittomisesta tuntui hankalalta, sillä oikea puoli kehosta ei toiminut ollenkaan.

Viiden viikon sairaalajakson aikana Piialle selkeytyi, että hänen olisi pitänyt uskoa kehon varoittavia viestejä jo aikaisemmin.

Piia Koriseva on lapsesta asti tottunut tekemään koko ajan ja kaikkea. Toivakassa syntynyt Piia on kuulun Korisevan sisarussarjan kuopus. Hän valmistui 1980-luvun lopulla tanssinopettajaksi Tukholmassa. Nivelet eivät kestäneet työtä, minkä vuoksi hän opiskeli toimittajaksi Jyväskylässä. Opintojen jälkeen hän kiersi vuoden maailmaa Up with people -ryhmän kanssa ja päätyi kiertueen jälkeen työskentelemään PR-toimistoon Houstonissa Teksasissa.

Ennen Amerikkaan muuttoa Spede Pasanen oli bongannut Piian juontokeikalta ja tarjonnut töitä pirteälle naiselle.

Kahden Amerikan-vuoden jälkeen Piia tarttui Speden tarjoukseen. Piiasta tuli koko kansalle tuttu tv-kasvo Bingoloton ja Speden Spelien myötä. Hän työskenteli myös Speden assistenttina muun muassa Blondi tuli taloon -sarjassa. Piia ehti työskennellä Speden kanssa kuusi vuotta.

– Oli tilanne mikä tahansa, Spede piti aina lupauksensa. Hän oli mahtava työnantaja, ja meillä oli paljon hyviä keskusteluja. Kunnioitin hänen kokemustaan. Eniten jäi harmittamaan se, että en päässyt hautajaisiin, sillä Joonatanin laskettu aika oli lähellä.

Suomeen muutettuaan Piia tapasi lastensa isän, paimiolaisen maanviljelijän Karin. Pari osti vanhan kartanon, jota he remontoivat ahkerasti. Joonatanin jälkeen syntyi Benjamin ja kuopuksena Kristian.

Lasten syntymän jälkeen Piia jatkoi yrittäjänä työntekoa entiseen malliin. Pahimmillaan työpäivät venyivät 14-tuntisiksi. Kesäiltaisin naista työllisti kesäteatteri.

– Jollain tasolla arvasin, että elimistö prakaa, sillä poltin itseäni loppuun vuosia. Kehon piti lyödä vain isommalla lekalla, että sille vauhdille tuli stoppi.

Halvaus ja siitä toipuminen muuttivat Piian elämän monella tavalla.

Ensimmäisenä hän tajusi sairaalassa maatessaan, ettei hän ollutkaan korvaamaton. Lasten isä hoiti pojat ja kodin. Radiossa ja kesäteatterissa hommat pyörivät.

– Maailma ei pysähtynyt, vaikka minä pysähdyin. Se veti nöyräksi.

Sairaalajakson jälkeen Piialle tarjottiin mahdollisuutta kuntoutusjaksoon, josta hän kieltäytyi. Hän uskoi, että kuntoutuisi parhaiten perheensä parissa ja arkisissa askareissa.

Kivut olivat alkuun kovat. Koska oikea puoli oli yhä halvaantunut, selkäranka alkoi vääntyä oikealle.

– Inhosin roikkuvia raajojani. Välillä unohdin, että ne eivät toimi. Oli monta tilannetta, jossa lähdin ottamaan lasta kiinni ja kaaduin naamalleni. Tein remonttia vasemmalla puolella. Revin sorkkaraudalla listoja ja maalasin. Olen luonteeltani sellainen, että minun on pakko päästä tekemään jotakin.

Marraskuussa iski epätoivo. Kehon oikeasta puolesta liikkui edelleen vain pikkurilli. Kivut pahenivat, eikä kuntoutus edistynyt. Piia makasi päiviä makuuhuoneessa ja itki.

Elettiin joulukuun toista päivää, kun Joonatan kysyi Piialta, että eikö meille tule tänä vuonna joulua ollenkaan. Sen Piia, jouluihmisenä, muistaa käänteentekevänä hetkenä. Hän pyysi Karia hilaamaan pyörätuolinsa ullakolle. Yhdessä etsittiin joulukoristeet. Pyörätuolista käsin Piia ripusti joulukoristeita kotiin ja itki.

Halvauksesta  kuntoutumiseen meni kahdeksan tuntia päivässä. Piia harjoitteli fysioterapeutin kanssa ja kävi hierojalla. Toivoa toi hermoratahierojan toteamus: koska Piian selkäranka ei ollut vahingoittunut, hänellä ei ollut mitään estettä, etteikö hän voisi joku päivä kävellä. Se pitäisi vain opetella uudestaan. Joulukoristeiden ripustamisesta kului kuukausi, kun Piia pystyi nousemaan pyörätuolista rollaattoriin.

– Sain kuukauden aikana yhteyden jalkoihini. Meni lähes vuosi, kunnes pystyin kävelemään kepin kanssa. Uskon, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Kun sain pääni kuntoon, kroppakin alkoi toimia.

Kari oli jäänyt jo ennen halvausta isyysvapaalle, koska hän halusi olla kotona poikien kanssa esikoisen ensimmäisen kouluvuoden. Hänestä tulikin käytännössä Piian omaishoitaja.

– Luojan kiitos lasten isä on sellainen, että hän sai arjen pyörimään. Maatilan poikana hän on tottunut tarttumaan toimeen. Hän oli kultaakin arvokkaampi.

Piia kiittelee ystäviään, jotka eivät säikähtäneet tapahtunutta, vaan tukivat ja jaksoivat olla vahvoja. Myös mustaa huumoria tarvittiin.

– Minulla on yhä arpi oikeassa kädessä, kun poltin sen hellan levyllä. Ja kerran ihmettelin, miksi pyörätuoli ei liiku, kunnes tajusin, että omat sormenihan siellä ovat välissä. Osasin onneksi myös nauraa noissa tilanteissa.

Piian toipumisen myötä kasvoi myös hänen elämän nälkänsä.

– Halvauksen jälkeen mielessäni oli miljoona uutta asiaa, joita halusin nähdä, opetella ja kokeilla.

Kaksi vuotta halvauksen jälkeen Piia erosi lastensa isästä.

– Oli niin paljon asioita, joita halusin tehdä. Hän taas on ihminen, joka on asunut koko ikänsä samassa paikassa. Halusimme eri asioita. Parisuhteemme ei toiminut enää.

Nykyään Piia on suorempi myös muissa ihmissuhteissaan.

– Päästän lähelle sellaisia ihmisiä, joista nautin. Olen hyväksynyt, että kaikki eivät tykkää minusta, enkä minä kaikista. Haluan opettaa samaa lapsilleni. Muille pitää olla reilu, mutta nöyristellä ei tarvitse.

Kaksi vuotta eron jälkeen Piia puuhastelee rivitaloasuntonsa keittiössä Paimiossa. Halvauksesta ei näy ketterän naisen otteissa merkkiäkään. Nainen ja kotoisa viiden huoneen asunto huokuvat hyvää energiaa.

Jutustelun ohessa Piia kattaa pöytää, vastaa työviesteihin ja laittaa perunoita kiehumaan kesälomaa viettäville pojilleen. Ovi käy, ja Piian ystävä Laura Lehto tulee sisään. Lauraa Piia kiittelee viimeisimmästä aluevaltauksestaan: hän valmistui personal traineriksi keväällä.

– Kävimme samalla kuntosalilla, ja autoin Lauraa jonkun verran oikeiden liikeratojen löytämisessä. Hän kannusti minua opiskelemaan personal traineriksi. Se oli yksi unelma, joka minulle syntyi kuntoutumiseni aikana.

Laurasta tuli viime talvena Piian harjoitusvalmennettava. Tulostakin syntyi. Kevään aikana Lauralta tippui 7,5 kiloa ja senttejä vyötäröltä lähti 11. Elämäntapamuutoksesta on tullut pysyvä. Tähän Piia pyrkii kaikkien asiakkaidensa kanssa.

– Kilojen pudottamisessa ei ole kyse vain laihtumisesta, vaan kun ihminen onnistuu jossain, hän alkaa uskoa, että voi tavoitella myös muita unelmia.

Laura kehuu Piiaa kannustavaksi valmentajaksi, joka osaa olla tarvittaessa myös topakka.

– Sanon aina, että sen kun syöt, jos joku valittelee, että nyt tuli syötyä sitä ja tätä. Ei ne minun persuuksissa näy. Minuun ei myöskään uppoa, jos joku sanoo, ettei pysty tekemään jotakin. Minusta kun sinun kaikki raajasi toimivat hienosti.

Alkuun Piia ajatteli, että hän tekisi valmentajan töitä juonto- ja muiden töiden ohessa. Pikkuhiljaa hommasta on tulossa hänen päätyönsä, sillä hänellä on tällä hetkellä valmennettavia kolmessa kaupungissa: Helsingissä, Paimiossa ja Turussa. Talvella Piia käy kausiluontoisesti treenauttamassa lomailijoita Äkäslompolon uudessa kuntokeskuksessa. Toimelias nainen tekee yhä juontajan ja reikihoitajan töitä. Hän käy viikoittain myös erään vanhemman pariskunnan hoitoapuna. Kesäiltaisin Piia ja hänen poikansa näyttelevät Paimion kesäteatterissa Täällä Pohjantähden alla -näytelmässä.

Osaako yksinhuoltaja nykyään pitää huolta, että töitä ei kerry liikaa?

– Benjamin laski yksi päivä, että äiti, sinulla on kuusi työtä. Teen nyt töitä kontrolloidummin kuin ennen halvausta. Osaan sanoa ei enkä tee mitään juttuja, jotka eivät tunnu hyvältä. Pojat ovat joka toisen viikon isällään. Kun he ovat minulla, pyrin ottamaan niille viikoille vähemmän hommia.

Piia  kärsii  edelleen aurallisesta migreenistä. Halvauksen toistumista hän ei suostu pelkäämään.

– Tietysti kun migreenikohtaus tulee, minulla on inhottava olo. Uskon kuitenkin isoäitivainaan sanontaan siitä, miten paljon elämässä aiheuttavatkaan murhetta surut, jotka eivät toteudu.

Uuden työn ja elämänvaiheen myötä Piia tuntee, että hänelle on avautunut uusi sivu elämässä. Välillä mielessä on käynyt ajatus uudesta parisuhteesta.

– En tarvitse parisuhdetta. Osaan ja pystyn pyörittämään tätä palettia yksinkin. Mutta olisi mahtavaa löytää ihminen, jota voisin arvostaa ja jonka kanssa voisin jakaa asioita. Hänen pitäisi olla vahva ihminen, joka pitää lapsista ja eläimistä sekä sietää epäjärjestystä ympärillään.

Piia uskoo, että hänen vastoinkäymisillään on ollut tarkoituksensa.

– Ilman halvausta olisin varmaan jäänyt kartanonemännäksi, joka miettisi, mitä kaikkea elämässä on jäänyt tekemättä. Jos ihminen lakkaa oppimasta, hän lakkaa myös elämästä.

Teksti Emilia Saloranta

Kuvat Piritta Fors

Julkaistu: 8.8.2014