Image

”Äiti, he ehkä tulevat hakemaan minut tänään”

”Äiti, he ehkä tulevat hakemaan minut tänään”
Suomalaisen Niinan tytär Fatima on Syyriassa al-Holin leirillä, jossa on Isis-taistelijoiden omaisia. ”Lapset huusivat, kun he ottivat mukaan heidän äitinsä”, Fatima kirjoitti Niinalle toukokuussa 2019. Vuotta myöhemmin Fatima on leirillä yhä.

Toukokuussa 2019 oli ratsia.

”Tänään olen toooodella väsynyt. Eilisyö oli sairain yö täällä. Uskon todella, että jos maailmalla tiedettäisiin, miten elämme täällä, he olisivat varmasti jo sulkeneet koko leirin.”

Suomalaisen, Ruotsissa asuvan Niinan tytär Fatima kirjoitti al-Holin leiriltä Syyriasta WhatsAppin välityksellä. Hän kertoi, mitä hänelle ja toisille musliminaisille, ”siskoille”, oli tapahtunut. (Viestit on käännetty ruotsista suomeksi.)

Fatima kertoi menneensä nukkumaan varhain, koska hänellä oli vatsakipuja ja hän voi muutenkin huonosti. ”Kaikki oli niin kuin tavallisesti”, tytär kirjoitti.

”Sitten herään moniin todella koviin ampumisen ääniin ja kuulen vain, kuinka naiset kirkuvat. Ymmärsin, että se on lähellä meitä koska se kuului niin kovaa.”

Tytär kertoi, että sotilaat olivat tulleet tekemään ratsiaa telttoihin ja halusivat varastaa naisten omaisuutta. Osa naisista oli alkanut heittää kivillä sotilaita, minkä jälkeen sotilaita saapui lisää, ”ehkä sata” ja he alkoivat heittää savukranaatteja ja huutaa ”rumia asioita, kuten tavallisesti”, että ”olemme huoria ja koirien tyttäriä. Ja pahinta on, että he eivät ammu ylös vaan minne tahansa, ja me asumme TELTASSA, joten ei ole mitään paikkaa, mihin mennä…”

”Se oli ihan sairasta äiti. Se oli kuin sotatanner.”

Äiti on kirjoitettu suomeksi.

”Minä vain itkin niin paljon, kun kuulin, kuinka he vetivät ulos yhden siskon ja hän vain huusi ja huusi.. enkä voi tehdä mitään. Yksi siskoista kertoi, että hän näki, mitä tapahtui. He vetivät naista hiuksista, hänellä ei edes ollut hijabia, vain toppi ja housut.. kuulin kuinka yksi sotilas huusi, ota tänne tuo huora.. hänen [naisen] huutonsa ei jätä minua rauhaan”, Fatima kirjoittaa.

”He eivät tulleet minun telttaani, mutta he ottivat siskoja.. kuulin kuinka he huusivat ja kuinka lapset huusivat, kun heidän äitinsä vietiin..”

"Eilen he toivat hänet takaisin ja ottivat toisen siskon… ne ovat ihan sairaita.. kukaan ei tiedä, milloin on oma vuoro.. en vain halua, että lapset joutuvat olemaan yksin..”

Fatima matkusti muutama vuosi sitten miehensä kanssa Raqqaan, joka oli tuolloin terroristijärjestö Isisin hallussa. Heille syntyi lapsia. Niina kertoo WhatsAppissa, että tyttärellä ja miehellä oli unelma islamilaisesta valtiosta, jossa voisi elää vapaasti uskontonsa mukaista elämää. Sellainen unelma oli länsimaissa elävien musliminuorten keskuudessa yleinen. Suomessakin moni musliminuori suhtautui positiivisesti Isisiin sen alkuvaiheissa, kunnes tiedot järjestön brutaalista väkivallasta levisivät.

Nyt Fatiman mies on kadonnut. Mies katosi maaliskuussa Baghouzissa, joka oli viimeinen Isisin tukikohta ennen kuin kurdijohtoiset ja Yhdysvaltojen tukemat SDF-joukot kertoivat, että terroristijärjestö on kukistunut. Niina ja Fatima eivät tiedä, mitä miehelle tapahtui.

Isisin kukistumisen jälkeen naiset ja lapset vietiin leireille, joista tunnetuin on al-Hol. Heidän mukanaan olivat Fatima ja hänen lapsensa.

Fatima on viettänyt leirillä lastensa kanssa kuukausia yhdessä kymmenien tuhansien erimaalaisten Isis-taistelijoiden omaisten kanssa. Naiset ja lapset kärsivät sairauksista, puhtaasta vedestä ja vessoista on pulaa. Kesällä lämpötila aavikolla nousee helposti 40 asteeseen.

Jokin aika sitten Fatima kirjoitti äidilleen, että hänen tuttujaan oli viety vankilaan, mutta kukaan ei tiedä, minne.

”Wa aleikum salaam <3”, viestissä lukee. ”He ottivat vanhemman siskon ja sanoivat, että vievät hänet sairaalaan mutta pistivätkin hänet vankilaan päiväksi. Eilen he toivat hänet takaisin ja ottivat toisen siskon… ne ovat ihan sairaita.. kukaan ei tiedä, milloin on oma vuoro.. en vain halua, että lapset joutuvat olemaan yksin..”

”Täällä alkaa olla ihan sairasta. Halusin vain sanoa että tiedät.”

”Naapurin lapset itkevät. Kuuluu siskojen huutoa, ja sotilaiden. Kaikki ovat nyt tosi peloissaan, että he tulevat ottamaan taas yhden yöllä.”

"Hän sanoi, että hän kuulee siskojen itkevän koko päivän. Ja heillä on lapsia mukanaan. Hän sanoi, että he tuskin saivat ruokaa. "

Suomessa, Ruotsissa ja monessa muussa maassa on käyty vilkasta keskustelua siitä, mitä al-Holin leirillä olevien ihmisten kanssa pitäisi toimia. Jotkut tutkijat ovat olleet huolissaan sisäisestä turvallisuudesta: siitä, että palaavat naiset ja lapset saattavat muodostaa turvallisuusuhkan Suomelle. Moni on ollut sitä mieltä, ettei ainakaan naisia voida ottaa takaisin.

Kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemi sanoi Helsingin Sanomille kesäkuussa 2019, että on itsestään selvää, että leirillä olevia Suomen kansalaisia pitää auttaa. Moni muu oikeustieteilijä on ilmaissut saman asian.

Auttamiseen velvoittavat Suomen perustuslaki ja Euroopan ihmisoikeussopimus, joiden mukaan Suomen kansalaista ei saa estää saapumasta kotimaahansa, konsulipalvelulaki, jonka mukaan hädänalaisessa asemassa kriisialueella olevaa ihmistä tulee auttaa, sekä lapsen oikeuksien sopimus. Myös ihmisoikeusjärjestöt ovat ottaneet kantaa naisten ja lasten tuomiseksi pois leiriltä.

Koskenniemi sanoo Helsingin Sanomissa, että naisten mahdollinen syyllistyminen rikoksiin ei ole palauttamisen kannalta oleellinen kysymys. Rikokset tutkitaan erikseen ja tuomiot annetaan kunkin maan lainsäädännön mukaisesti.

SPR:n oikeudellinen neuvonantaja Jani Leino kirjoittaa Perustuslakiblogissa, että oikeudellisia velvoitteita ei voida ehdollistaa turvallisuuskysymyksille. Leino kirjoittaa myös, ettei leirillä olijoita tulisi kohdella yhtenä. Mukana on eri tavalla ajattelevia ihmisiä. (Niina sanoo, ettei ole puhunut Fatiman kanssa, mitä tämä ajattelee Isisistä nykyään, mutta uskoo tyttärensä olevan pettynyt ja pahoillaan. Unelma vapaasta elämästä ei toteutunut.)

Palaaviin on Suomessa varauduttu. Sisäministeriö on jo vuonna 2017 julkaissut sisäiseen turvallisuuteen liittyvän suunnitelman, jolla on pitkä nimi: ”Ehdotus viranomaisten yhteistyön järjestämiseksi toiminnassa taistelualueilta palaajien kanssa sekä ehdotus siitä, miten järjestöjen palvelut voitaisiin liittää viranomaisten toimintaan”. Julkaisussa on määritelty toimenpiteitä, joiden kautta palaajien Suomelle mahdollisesti muodostamaa turvallisuusriskiä voitaisiin vähentää.

”Raportissa esitetään toimintamalli, jonka avulla voidaan vähentää taistelualueelta palaajiin liittyvää väkivallan riskiä ja joka perustuu rikosoikeudellisten keinojen ja muiden keinojen käyttöön”, julkaisussa sanotaan.

"He saivat homeista leipää ja fasolian jämät, joita oli syöty heidän edessään ja sitten annettu siskoille.. heidän lapsensa oksensivat ja heillä on ripuli ja he vain oksensivat kaikkialle.”

Yhtenä päivänä kesäkuussa Fatima kirjoittaa:

”Äiti he ehkä tulevat hakemaan minut tänään.”

”Miksi he tulisivat hakemaan sinut :(”, Niina vastaa.

Monia Fatiman tuttuja on viety vankilaan. Koraaneja ja hijabeja on poltettu. Joitakin on lyöty.

Vankilasta päässyt nainen kertoi Fatimalle:

”Hän sanoi, että hän kuulee siskojen itkevän koko päivän. Ja heillä on lapsia mukanaan. Hän sanoi, että he tuskin saivat ruokaa. He saivat homeista leipää ja fasolian jämät, joita oli syöty heidän edessään ja sitten annettu siskoille.. heidän lapsensa oksensivat ja heillä on ripuli ja he vain oksensivat kaikkialle.”

Kukaan ei tiedä, milloin on oma vuoro.

Illalla 7. toukokuuta 2020 Niina vastaa puhelimeen kotikaupungissaan. Ratsiasta, josta Fatima äidilleen kirjoitti, on aikaa jo vuosi. Viestejä tulee yhä, mutta yksityiskohtia on vähemmän, Niina kertoo. Hän uskoo, ettei Fatima halua huolestuttaa häntä.

”Kyllä siel tapahtuu kaikenlaista sekavaa edelleenkin.”

Niina ei halua kertoa kaikkea, mitä Fatima on hänelle kirjoittanut, koska pelkää tyttärensä turvallisuuden puolesta. Hänen mukaansa ihmisiä kuitenkin edelleen laitetaan al-Holissa vankiloihin mielivaltaisesti, jopa lapsia.

”Se on vielä rajumpaa se elämä siellä kuin aikaisemmin siinä mielessä.”

Niina kertoo, että tyttären mukaan kurdisotilaat valvovat myös matkapuhelinten käyttöä aiempaa tarkemmin. Viestittely on muuttunut vaikeammaksi. Joskus menee päiviä, ettei mitään kuulu. Silloin Niina pelkää, että jotain on tapahtunut. Päässä alkaa pyöriä kauhuskenaarioita. Onko tytär laitettu vankilaan? Entä lapset?

”Täytyy vain uskoa, että Allah pitää heistä huolta.”

Toki leirillä on myös hyvää, Niina sanoo. Naiset tekevät paljon asioita yhdessä. Seuraavaksi päiväksi on suunniteltu ruuanlaittoa orpolapsille. Muslimit viettävät nyt ramadania, mutta Niina on sanonut tyttärelleen, ettei tämä paastoaisi, jos kunto on liian heikko. Se on islamin mukaan sallittua. Fatima sanoi äidilleen aikovansa kuitenkin yrittää.

Niina on saanut tukea muilta muslimeilta, joiden läheisiä on myös leirillä. Nyt ketään ei kuitenkaan pääse näkemään. Moskeijat on koronaviruksen takia suljettu. Al-Holin leirillä olevien omaisista koostuvassa WhatsApp-ryhmässäkin on ollut hiljaisempaa.

”Musta tuntuu, että kaikki ovat tulleet siihen tulokseen, ettei Ruotsin ulkoministeriön kanssa ole mitään ideaa puhua. Ei sieltä saa apua.”

Niinakaan ei enää jaksa olla yhteydessä Ruotsin ulkoministeriöön. Hän ei usko, että mitään tapahtuu.

”Lopetin soittamasta joskus ennen joulua.”

Niinasta tuntuu absurdilta, kuinka nopeasti Ruotsin ulkoministeriö tarjosi apua ulkomailla oleville Ruotsin kansalaisille, kun koronatilanteen vakavuus alkoi selvitä. Samalla al-Holin leirillä olevien naisten ja lasten kotiuttaminen tuntuu olevan mahdotonta. Hän ihmettelee, miten muutamat naiset voisivat muodostaa niin suuren uhan Ruotsin kansalliselle turvallisuudelle, ettei sitä deradikalisaatio-ohjelmilla ja viranomaistoimenpiteillä olisi mahdollista selättää.

Nyt Niina on huolissaan, että korona alkaa levitä al-Holissa.

”Eihän siihen kaikki kuole niin kuin ei täälläkään, mutta eihän siellä ole mitään edellytyksiä pitää hygieniasta huolta niin kuin täällä. Ja kaikki ne välimatkat toisten kanssa.”

Joskus Fatima lähettää kuvia Niinan lapsenlapsista WhatsAppin välityksellä. Onneksi edes se on mahdollista, Niina sanoo. Hän ei tiedä, pääseekö koskaan näkemään heitä oikeasti.

”Mun tyttö on ihan loppu, ei sillä oo enää mitään voimia. Ei se jaksa enää. Se vaan elää päivästä päivään ja yrittää pitää lapsista niin hyvää huolta kuin pystyy.”

Äidilleen Fatima on sanonut, ettei hän usko pääsevänsä koskaan kotiin.

Fatimalta on hänen äitinsä kautta saatu lupa viestien käyttämiseen. Image on nähnyt kuvakaappaukset kaikista juttuun siteeratuista viesteistä.

Niinan ja Fatiman nimet on muutettu aiheen arkaluontoisuuden takia, ja äiti-sanoihin on lisätty ä:n pisteet luettavuuden lisäämiseksi. Jutusta on jätetty pois yksityiskohtaisimpia tapahtumakuvauksia ihmisten yksityisyyden suojaamiseksi.

Kuvien henkilöt eivät liity juttuun.

EDIT 10.5.2020 klo 13:00. Kesäkuussa 2019 julkaistua juttua päivitettiin Niinan uudella haastattelulla. Lisättiin myös, että Niina asuu Ruotsissa ja viestit on alun perin ruotsiksi kirjoitettu. Poistettiin, että Maria Ohisalo ei tiedä, mitä suomalaisten kanssa tehdään, koska tilanne on sittemmin Suomessa kehittynyt.

Päivitetty 10.5.2020 – Julkaistu 25.6.2019

Julkaistu: 10.5.2020
12 kommenttia