Kommuunit kuuluvat muillekin kuin opiskelijoille ja niistä voi tehdä bisneksen – tämän arkkitehdin seuraava kohderyhmä ovat yksinhuoltajaäidit

Tampereella Hyhkyn kaupunginosassa asuu kuusi nuorta aikuista isossa keltaisessa puutalossa puolivillin puutarhan keskellä. Jokasyksyisten puutarhajuhlien valmistelu etenee yhteisessä keittiössä kausivaloja tuunaamalla. Tekeillä on valonauha terassin alle.

– Rakensimme sinne hauskan pienoismaailman. Sitä voi tirkistellä vanhan kanalan luukusta, selvittää Joel Hannola. Hän on asustellut talon kellarikerroksen avarassa kämpässä puolitoista vuotta.

Nuori mies kantaa lempinimeä Joppe. Hän vakuuttaa elämänlaatunsa parantuneen kommuuniin muuton seurauksena monta sataa prosenttia.

– Aluksi pohdin yhteisöasumisen sopimista minunlaiselleni introvertille, mutta kommuunimme leppoisuus ja oma rauhallinen tila auttoivat tekemään päätöksen. Tajuan nyt, että yksin asuminen ei tehnyt minulle hyvää.

Joppe päätyi Tampereen Hyhkylinnaan ystäviensä houkuttelemana. Kolmikerroksisesta, yli satavuotiaasta talosta oli vapautunut huone. Syksyisenä päivänä paikalta tavoitetut neljä asukasta laskeskelevat yhteisöasumisen ansiosta säästävänsä kukin vuokrakuluissaan suunnilleen parisataa euroa kuukaudessa. Aino Vasama pohtii säästyvän rahan kohtaloa:

– Sitä rahaa voi käyttää vaikka yhteisiin kuluihin, kuten juhlien järjestämiseen, kasvimaan kehittämiseen, siivoustarvikkeisiin, pihavaloihin ja muuhun vastaavaan, josta kaikki hyödymme.

Johanna Kerovuori on käyttänyt kaikkea tietotaitoaan toimivien kommuunien luomiseen. Seuraavaksi vuorossa on yksinhuoltajille tarkoitettu ”mommuuni”.

Hyhkylinnaksi nimettyyn taloon on saapunut vuokralaisia tapaamaan talon omistaja Johanna Kerovuori. Hän on kymmenessä vuodessa perustanut Tampereelle muitakin kommuuneja ja itsekin asuu miehensä ja lastensa kanssa yhteisöllisyyttä osittain toteuttavassa talossa Kissanmaalla.

– En ole koskaan asunut yksin. Majailin jo opiskeluaikoinani Tampereen opiskelija-asuntosäätiön ylläpitämässä kommuunissa entisessä kulkutautisairaalassa.

Johanna ei näe yksinasumisessa itselleen juuri hyötyä. Hän tietää, että jakamalla saa jokainen enemmän esimerkiksi rikastuttavia ihmissuhteita, uusia ajatuksia, tietoa ja taitoja. Lisäksi yhteisöasuminen on edullista.

– Olen huomannut, että toimiva yhteisö voi auttaa jäseniään löytämään ja kehittämään luovuuttaan ja lahjojaan, Johanna kertoo.

Johanna on itsekin asunut Hyhkylinnassa ennen kuin hän perusti perheen. Vuosien saatossa hän on nähnyt monenlaisia yhteisöasumisesta haaveilevia ihmisiä. Uudet asukkaat Hyhkyyn valitaan yhdessä haastattelemalla, minkä jälkeen asiasta palaveerataan. Mikäli tulokas on kaikkien mielestä sopivan tuntuinen, tekee Johanna hänen kanssaan aluksi määräaikaisen vuokrasopimuksen. Joskus koeajalla on ilmennyt asioita, joiden takia hän ei ole halunnut jatkaa sopimusta.

Joel Hannola nauttii yhteisöasumisesta, joka tarjoaa omaa rauhaa ja samanhenkistä seuraa.

Kodikkaasti vanhan ajan aristokratiaa henkivän, kolmesataaneliöisen talon olohuoneen kakluunissa palaa kylminä päivinä tuli. Ikkunoilla rehevöi viherkasveja, ja seinillä on kaikkialla paljon taidetta, joista osan on yläkerrassa majaileva Aino Vasama maalannut. Hän innostui kommuuniasumisesta nähtyään Johannan hakevan uusia asukkaita Facebookin Kommuunit koolle -sivuilla.

– Siitä lähti prosessi, jonka seurauksena suosittelin myös Joppea muuttamaan tänne. Kaikki me olemme omalla tavallamme luovia taiteilijasieluja. Ehkä siksi tulemme hyvin toimeen keskenämme.

Kommuunin väki kokoontuu kuukausittain päättämään yhteisistä asioista. Samalla ratkotaan mahdollisia ongelmakohtia ja puretaan mielen päälle kertyneitä asioita. Ainon mielestä asumiseen liittyviä sääntöjä on yllättävän vähän.

– Meillä on parin viikon välein vaihtuvat siivousvuorot, jolloin kaksi ihmistä huolehtii yhdessä esimerkiksi pesutilojen tai keittiön siivoamisesta. Jokainen siistii itse huoneensa ja pitää huolta omasta asuinkerroksestaan.

Pääsääntöisesti jokainen kokkailee omat ruokansa. Toisinaan väki kokoontuu herkuttelemaan yhdessä, jos joku on innostunut valmistamaan isomman annoksen jotakin hyvää. Kulut jaetaan ruokailijoiden kesken.

Hyhkylinnan väki etsiskelee kommuunin yhteisessä puutarhassa piiloilevia syksyn viimeisiä kesäkurpitsoita.

Minja Tyrväinen muutti Hyhkylinnaan pari vuotta sitten nähtyään Ainon tavoin Facebookista Johannan ilmoituksen. Yläkerrasta oli vapautunut tilava huone.

– Kommuuni on hyvä paikka opetella sosiaalisuutta, avoimuutta ja erilaisten ihmisten kunnioittamista. Olen oppinut täällä kertomaan, jos jokin asia vaivaa mieltäni, en kasaa asioita sisimpääni.

Minjan mielestä on kunnioittavaa toisia kohtaan esimerkiksi säädellä musiikkia ja muutakin äänenkäyttöä niin, ettei se häiritse muita. Talossa ei ole desibeliovia eikä erityisiä äänieristeitä.

Joppe on on siksi joutunut muokkaamaan käytöstään.

– Olin yksin asuessani tottunut elämään melko yöpainotteisesti. Täällä minulle huomautettiin, että se häiritsee muiden unta. Aloin kiinnittää vuorokausirytmiini huomiota.

Johanna Kerovuori ei ole juuri joutunut puuttumaan perustamiensa ja omistamiensa neljän kommuunin asukkaiden riitoihin tai häiritsevään elämään.

Puutarha on luovuttanut hyhkyläisille kesäkurpitsaa, lehtikaalta, perunaa, omenia, yrttejä ja muuta. Nyyttäriperiaatteella toimivaan sadonkorjuun kekrijuhlaan on todennäköisesti jälleen tulossa ehkä kahdeksankymmentä juhlijaa.

Yhteiskeittiön pöytä on täyttynyt askartelutarvikkeista. Talon piha-alueelle suunniteltu koristelu innoittaa asukkaita kehittämään kierrätysmateriaaleista yllättävän hauskoja rakenteita. Paikalle tulee muusikoita, ja jokainen halukas saa esittää omaa ohjelmaansa. Edellisissä juhlissa syntyi kuvataidettakin.

– Olemme ilmoittaneet naapurustoomme, että tiedossa on hiukan äänekkäämpi ilta. Meillä on kivat naapurit. Heidän kanssaan ei ole tullut ongelmia juhlistamme, joita on vain pari kertaa vuodessa, Joppe kertoo.

Johannakin on käynyt Hyhkyn juhlissa. Hän nauttii nähdessään asukkaiden kykenevän yhteistyöhön keskenään. Hänellä onkin taas aluillaan uuden kommuunin perustaminen. Siitä tulee mommuuni eli asukkaiksi valitaan yksinhuoltajavanhempia lapsineen. Vastaavia on jo perustettu ulkomailla poistamaan yksinäisyyttä ja sen seurannaisvaikutuksia. Yhteisö tarjoaa perheille seuraa, turvaa, vertaistukea, leikkikavereita ja lastenhoitoapua.

Kommuuni toimii kitkattomimmin silloin, kun asukkaita yhdistävät jokseenkin samankaltaiset elämäntilanteet, arvot, ideologia tai uskonto. Eräs Johannan perustamista kommuuneista edellyttää jäseniltään kristillistä vakaumusta. Hyhkyssä suositaan vanhoja perinteisiä uskomuksia, joihin kekrin viettokin kuuluu.

– Tunnen, että erilaisten yhteisöasumismuotojen kehittäminen ja toteuttaminen on minun elämäntehtäväni. Olen koulutukseltani arkkitehti, kaikkien muiden yhteisöasumiseen liittyvien taitojeni lisäksi sekin tukee tätä tehtävää.

Tekeillä on valonauha terassin alle.

Asuinyhteisövalmentajana Johanna Kerovuori haluaa inspiroida ihmisiä kalliin yksinasumisen sijasta rakentamaan järkevällä pohjalla olevia yhteisöjä. Hän on Suomen Kestävän Elämäntavan Yhteisöt ry:n jäsen ja ollut mukana muissakin yhteisöasumiseen liittyvissä kehityshankkeissa.

Johanna on suunnitellut mommuunin lisäksi perustavansa tulevaisuudessa vielä muitakin yhteisöjä. Sopivien kiinteistöjen hankinta vaatii alkupääomaa ja pankkilainaa, jota esimerkiksi osuuskunnan on vaikea saada. Hän pohtii toiminnan laajentamista osakeyhtiöksi.

Tällä hetkellä Johanna toimii osa-aikaisesti arkkitehtinä teknisen alan suunnittelu- ja konsulttiyhtiössä. Osa-aikaisuus vapauttaa kahden lapsen äidille aikaa perheelle sekä kommuuneiden isännöimiselle.

Pienet remontit talojen asukkaat toteuttavat yleensä itse, suuremmista ottaa vastuun Johanna. Hän tuntee Hyhkylinnan kaltaisten vanhojen kiinteistöjen taloudelliset riskit.

– Joudun lähitulevaisuudessa pitämään hiukan taukoa tästä intohimostani, sillä perheeseemme on kevättalvella tulossa uusi kommuunilainen, Johanna paljastaa ja silittelee pyöristyvää vatsaansa.

Hyhkylinnan keittiönpöydän äärestä kuuluu iloisia huudahduksia, kun kuumaliimasta muotoiltuihin pikkuisiin sieniin syttyy valo terassin alla olevaa pienoismaailmaa valaisemaan.