Image

Aikuiseksi ehtinyt ystävyys

Kun vanhat ystävät kasvavat erilleen, ystävyys voi silti olla tärkeämpää kuin yhteinen maailmankuva, kirjoittaa Niklas Thesslund pääkirjoituksessaan.
Kuvat Juha Törmälä

Oletko mieluummin oikeassa vai onnellinen? Törmäsin kysymykseen ensimmäistä kertaa vasta pari vuotta sitten, ja sen jälkeen olen miettinyt sitä luultavasti joka viikko. En siksi, että vastaaminen olisi vaikeaa, vaan sen vuoksi, että se on niin hyvä ja paljastava.

Kysymys tuli mieleeni myös helmikuun lopulla, kun luin ensimmäistä versiota Juhani Karilan huhtikuun Imageen kirjoittamasta artikkelista Ystävän muotokuva.

Jutussa Karila kertoo lapsuudenystävästään Vesasta. Aikuisiksi ehtineet miehet ovat yhä ystäviä – siitäkin huolimatta, että heidän elämäntapojensa ja osin arvojensakin välille on revennyt railo. Niin suuri, että sosiaalisen median perimätiedon mukaan sen ylittämisen tai sellaisen kanssa elämisen pitäisi olla mahdotonta. Toinen kun kirjoittaa työkseen Helsingissä romaania ja juttuja kulttuuriin päin kallellaan oleviin lehtiin eikä halua enää syödä lihaa, ja toinen taas on käsistään taitava maaseudulla asuva autoileva lihansyöjä.

Karilan mukaan tämä railo on itänyt heissä lapsesta saakka.

Karilan artikkeli ei kuitenkaan keskity juopaan ystävysten välillä vaan sen ylittävään ystävyyteen. Voi olla, että moinen ystävyys vaatii syntyäkseen juuri tiiviin lapsuusaikaisen kaveruuden, kaiken sen jakamisen, mikä tapahtuu elämässä ensimmäistä kertaa eikä koskaan menetä merkitystään.

Sen lisäksi, että artikkeli keskittyy erojen sijasta ystävyyteen, se on tärkeä toisestakin syystä. Se muistuttaa, miten helppoa on typistää tuntemattomat vain riviksi erilaisia leimoja ja luokitteluja. Kasvissyöjä, lihansyöjä, kaupunkilainen, maalainen ja niin edelleen. Post it -lappuja kasvojen päällä ja yksi suun edessä merkkinä siitä, että tarpeetonta esittäytyä, kyllähän me jo tiedämme, millainen olet. Pahimmillaan käy kuten Juhani Branderin Miehen kuolema -kokoelman esseessä lätkäjätkistä eli jääkiekkoa pelaavista nuorista miehistä. Esseen väite siitä, että nämä nuoret miehet edustavat kaikkea sitä, mikä maskuliinisuudessa on pielessä, on päätynyt jo otsikoihin.

Pari lainausta välittää olennaisen:

”Hyvä ystäväni opetti kauppaopistossa juridiikkaa. – – Opettaminen oli ystäväni mukaan lähes mahdotonta pelaajien mölytessä ja naurattaessa toisiaan uskomattoman typerillä, usein rasvaisilla ja henkisesti alamittaisilla jutuilla.” ”Toinen ystäväni kertoi vuosistaan urheilu­lukiossa. Jokainen vähänkin kiinnostavampi keskustelu huudettiin jääkiekkoilijoiden taholta hiljaiseksi.”

Millainenhan esseestä olisi tullut, jos lätkä­jätkiä olisi todella tuntenut? Olisiko sitä syntynyt?

Karilan ja hänen ystävänsä suhteen pohtiminen on heidän tehtävänsä. Alun kysymys onnellisuudesta vai oikeassa olemisesta tuli artikkelista silti mieleeni, sillä asetelma on tuttu ja kiehtova. Miksi toiset ystävyyssuhteet säilyvät kaikista epätodennäköisyyksistään huolimatta ja miksi maailman­kuvalliset erot eivät käy niitä horjuttamaan?

Ehkä siksi, että horjuttamiselle ei löydy kyllin hyvää syytä. Mitä siitä, että toisen elämästä on tullut hyvin erilainen kuin omasta? Tai siitä, että toisella on erilaisia mielipiteitä kuin itsellä? Saman tien voisimme lakata uskomasta fraasiin siitä, että asiat riitelevät ihmisten sijaan ja ottaa sen tilalle tämän, yhden maailman vähiten käytetyistä sanonnoista: Hyvä ystävä on sellainen, joka on aina oikeassa.

Kaikilla lapsuusystävilläni on tyystin erilainen työ kuin itselläni. Hekin jotka kirjoittavat, kirjoittavat muistioita ja raportteja englanniksi. Olemme riidelleet viimeksi 90-luvulla, vaikka on lukemattomia asioita, joista olemme erimielisiä. Harvojen tapaamisten hetkellä on kuitenkin tärkeämpää olla onnellinen kuin oikeassa. Se ei tarkoita kevytkeskustelua tai asioiden välttelemistä, vaan oikeastaan päin­vastaista. Onnellisuus syntyy ymmärryksestä, että keskusteluun voi nostaa arkojakin aiheita, joihin ei ole oikeaa vastausta.

Ja mikä parasta: kun oikeassa olemisen kilpailua ei ole, kenenkään ei tarvitse kuunnella selittämistä siitä, miten asiat oikein ovat.

Julkaistu: 18.3.2020
Kommentoi »