Eikö Hota-pulveria voisi järjestää takaisin apteekkeihin? Pervitiniäkin voitaisiin näinä aikoina tarvita
Jos saisin tehdä aikamatkan, tekisin sen vuoteen 1929, sillä silloin Hota-pulveri tuli markkinoille ja päätyi Star-lääkeyhtiön hittituotteeksi, kirjoittaa Anna-Leena Härkönen.
Tässä mainos vanhoilta hyviltä ajoilta: ”NIMETTÖMÄT TUSKAT. Aina ette voi tietää, mikä Teitä vaivaa, ja kuitenkin tunnette tuskaa ja levottomuutta. Ottakaa HOTA-pulveria. Se lievittää tuskan. Ellei Hota auta, niin silloin teidän on syytä kääntyä lääkärin puoleen. Hota parantaa tehokkaasti kaikenlaista kipua ja särkyä, kuumetta, unettomuutta v.m.s. Apteekeista.” On aika paljon luvattu, että joku aine poistaa ”nimettömät tuskat”. Toisin sanoen ahdistuksen ja vitutuksen.
Jos saisin tehdä aikamatkan, tekisin sen vuoteen 1929, sillä silloin Hota tuli markkinoille ja päätyi Star-lääkeyhtiön hittituotteeksi. Olen kuullut legendaarisesta jauheesta niin paljon, että olisi kiinnostavaa kokeilla. Hota-pussikin on niin värikäs ja vakuuttavan näköinen!
Sotilaat luulivat Pervitiniä vitamiiniksi. Lapsenlapset eivät kehdanneet kertoa sotaveteraanivaareille, että kyse oli huumeesta.
Mikko Kuustosen Omaelämäkerrasta luin, että hänen lapsuudessaan savolaismiehet kysyivät: ”Lojjautatko?” Sitten he repivät pulveripussit auki ja kaatoivat kurkkuunsa. Ilman nestettä tai pilsnerin kanssa. Sekakäyttöä. Mutta sekakäyttäjät ovatkin parasta seuraa. Siihen asti kun eivät enää ole.
Pieni Mikko toimi Hota-diilerinä, sillä hänen äitinsä piti kotiapteekkia kaivostyöläisille. Eräs ”asiakas” tunkeutui yöllä ikkunasta perheen kotiin lääkettä hakemaan, kun ovet oli jo lukittu.
Monet olivat koukussa. Hotan ottamista ei nolosteltu, sitä ei lipitetty salaa pimennysverhojen takana, vaan se oli sosiaalinen tapahtuma.
Ystäväni Jussi kertoi kuunnelleensa lapsena tätien keskustelua: ”On niin kauhia tuulikin, eiköhän oteta Hotat?” ”Otetaan!”
Jussillekin annettiin Hotaa vesi- rokon takia, kylläkin vain teelusikallinen, koska hän oli lapsi, mutta se potkaisi hyvin. Eräs oululainen apteekkari teki itse Hota-pulveria joskus 50-luvulla. Missä resepti?
Ainakin Hotassa oli pieni määrä amfetamiinia. (Erään lähteen mukaan rintamalla käytetyn Pervitinin jämiä, mutta tämä lähde ei ole kovin luotettava.) Jotkut sotilaat muuten luulivat Pervitiniä vitamiiniksi. Lapsenlapset eivät kehdanneet kertoa sotaveteraanivaareille, että kyse oli huumeesta. Sitten Hota todettiin munuaisille vaaralliseksi ja hävisi markkinoilta. Tilalle tulivat Aspirin ja Disperin sun muut.
Krapulalääkkeitten mainostaminen ei kuulu nykyaikaan, eikä Jomoakaan ole enää saatavilla. Miksi meiltä vietiin sekin?
Eikö Hota-pulveria voisi järjestää takaisin apteekkeihin, kun se kerran parantaa elämänlaatua? Pervitiniäkin voitaisiin näinä aikoina tarvita.
Jos joku tekisi kansalaisaloitteen asiasta, olen varma, että moni allekirjoittaisi. Vai onko terveellisempää vätystää jotain epämääräisiä sieniä? Tai ostaa kadulta ties mitä sotkuja, joilla lähtee henki?
Näin vanhassa 70-luvun lehdessä myös mainoksen lääkkeestä nimeltä Jomo. ”Uusittu lääke krapulaan ja myös päänsärkyyn”, siinä hehkutettiin. Ehkä Jomossakin oli jotain hilpistävää ainetta?
Mustavalkoisessa kuvassa komeili elämää nähnyt mies aurinkolasit päässä. Naiset eivät ilmeisesti niinä aikoina krapuloita hankkineet.
Krapulalääkkeitten mainostaminen ei kuulu nykyaikaan, eikä Jomoakaan ole enää saatavilla. Miksi meiltä vietiin sekin? Eihän minulla sitä tosin koskaan ollutkaan. Tuli mieleen, että itse asiassa Kari Hotakaisellahan on aivan mainio sukunimi.
