Apu

Aika muijia, Kristiina Halkola ja Raili Hulkkonen

Aika muijia, Kristiina Halkola ja Raili Hulkkonen

Kristiina Halkolaa ja Raili Hulkkosta yhdistää ystävyys ja suorapuheisuus, jolla he kertovat myös sairastamastaan rintasyövästä.
Teksti Apu-toimitus
Kuvat Johanna Kinnari
Mainos

Vakava, vuosien takainen sairaus ei ole päällimmäisenä, kun Kristiina Halkola ja Raili Hulkkonen tapaavat toisensa kesän jälkeen. Näyttelijä ja meikkitaiteilija ystävystyivät toisiinsa vasta viime vuonna, kun he tekivät yhdessä Eva-Riitta Siitosen kanssa railakasta Mummomafia-tv-ohjelmaa.

– Ihme on, etten ollut tutustunut Railiin aikaisemmin, Kristiina Halkola sanoo kotonaan Helsingissä.

Vanha puutalo tuntuu pidättävän hengitystään, kun rouvat pääsevät vauhtiin. Mustavalkoinen Ihme-niminen kissa hiipii ulos puhetulvan alta, ja Halkolan puoliso, näyttelijä Eero Melasniemi vetäytyy suosiolla työhuoneeseensa.

Mummoudesta sanan varsinaisessa merkityksessä ei ole tietoakaan, vaikka Halkola ja Hulkkonen ovat jo isoäitejä. 

Aika muijia, tekisi mieli sanoa. Niin kuulemma sanoikin nuori laulaja Sanni, kun Raili Hulkkonen oli meikkaamassa pian alkavan Vain elämää -sarjan tähtiä.

Suorapuheisuuden, huumorintajun ja elämästä nauttimisen kyvyn ohella Kristiina Halkolaa ja Raili Hulkkosta yhdistää se, että he ovat sairastaneet rintasyövän.

Kristiina Halkola (vas.) ja Raili Hulkkonen sairastivat rintasyövän, jossa koko rintaa ei jouduttu poistamaan.

Sairaskertomuksissa on paljon samaa, vaikka jokainen rintasyöpätapaus on yksilöllinen. Raili Hulkkosen syöpä todettiin vuonna 2004, Kristiina Halkolan kahta vuotta myöhemmin.

Molemmat olivat huolehtineet säännöllisistä mammografiatarkastuksista ja tutkineet myös itse rintansa. Ehkä siinä oli yksi syy, ettei kummankaan rintasyöpäkasvain ollut päässyt kasvamaan isoksi.

– Olemme varsinkin oman sairastumisemme jälkeen kannustaneet tyttäriämme ja ystäviämme säännöllisiin tarkastuksiin, niin mammografiaan kuin ultraäänitutkimukseenkin, he sanovat.

Raili Hulkkonen oli kuvausmatkalla Barcelonassa, kun hän sai soiton, että lääkäri haluaa tutkia uudelleen hänen vasemman rintansa.

– En hätkähtänyt tietoa, koska työmatkalla oli kiva tunnelma. Kotiin päästyäni lääkäri otti ohutneulanäytteen rinnastani ja pyöritti ja pyöritti neulaa niin pitkään, että aavistin mitä tuleman pitää. Vasta silloin tunsin, että rinnassa on pieni kyhmy. Sitä ennen en ollut huomannut mitään.

Hulkkonen ei olisi Hulkkonen, ellei hän olisi rynnännyt Barcelonan jälkeen heti seuraavalle työmatkalle. Kohde oli Pietari. 

– Kun sain seuraavan soiton, oli langan päässä hyvin rauhallinen mieslääkäri. Hän sanoi, että kasvain on pahanlaatuinen. Kysyin, että mitä mun pitäisi nyt tehdä! Hän vastasi, että minun pitää odottaa soittoa Jorvin sairaalasta.

Raili Hulkkonen

Syntynyt: 15.1.1946 Kurikassa.

Ammatti: meikki­taiteilija, maskeeraaja.

Perhe: puoliso Tuomo, aikuinen tytär ja kolme lastenlasta.

Motto: ”Jokaisesta päivästä löydän ilon pilkahduksen.”

Ystävät olivat toista mieltä, kun Raili Hulkkonen kertoi heille diagnoosistaan. 

– Kaikki patistivat soittamaan yksityiselle lääkäriasemalle, mutta en tehnyt sitä.

Jo viikko diagnoosin saamisen jälkeen Raili Hulkkosen kasvain leikattiin Espoossa Jorvin sairaalassa. Rintaa ei jouduttu poistamaan, ei myöskään imusolmukkeita. Haava ommeltiin kiinni yhdellätoista tikillä.

– Koko operaatio eteni kuin juna siitä hetkestä alkaen, kun sain tiedon. Nostan hattua julkiselle terveydenhuollolle ja henkilökunnalle, joka kannustaa potilasta ja pitää hyvää mielialaa yllä.

Raili Hulkkonen tunsi olevansa koko ajan niin hyvissä käsissä, ettei hän pelännyt tilannetta.

Loma Lanzarotella sai dramaattisen käänteen, kun Kristiina Halkola joutui sikäläiseen sairaalaan kystaleikkaukseen.

– En ollut ikinä ollut niin isossa operaatiossa. Kun Suomessa menin gynekologin vastaanotolle leikkauksen jälkeiseen lopputarkastukseen, valitin, että minulla on kipua vasemmassa rinnassani ja käsivarressani. Gynekologi rauhoitteli ja sanoi, ettei syöpä satu ja että olen herkässä mielentilassa ison leikkauksen jäljiltä.

Lääkäri päätti kuitenkin, että mammografia on paikallaan.

– Sieltähän se kasvain löytyi. Lääkäri kysyi tuntemuksiani ja vastasin, ettei tämä pahalta tunnu ja että rintasyöpähän on voitettu tauti. Jatkoin vielä, että uskon sataprosenttisesti lääkärien hoitavan homman. Isosiskollani oli ollut rintasyöpä kaksikymmentä vuotta aiemmin, ja hän elää porskuttaa tyytyväisenä. Myös kahdella serkullani on ollut sama tauti.

Lääkäri vastasi Kristiina Halkolalle, ettei rintasyöpä ole aivan kokonaan voitettu tauti, mutta hoitotulokset ovat jatkuvasti parantuneet.

Kristiina Halkola pääsi nopeasti leikkaukseen aivan kuten Raili Hulkkonenkin. Hän sanoi Naistenklinikalla, että ottakaa koko rinta pois, jos on tarpeen.

– Jatkoin vielä, ettei tässä ruveta estetiikan takia saivartelemaan. Kasvain oli kuitenkin niin pieni, ettei rintaa poistettu.

Kristiina Halkola ja Raili Hulkkonen sanovat olleensa onnekkaita. He tietävät, miten aggressiivinen rintasyöpä voi olla ja millaisia jälkiseuraamuksia leikkauksen jälkeisistä hoidoista voi tulla.

Silti molempien viesti on se, että rintasyöpä on nykyään hoidettavissa entistä paremmin. 

Kristiina Halkola

Syntynyt: 3.6.1945 Kuusankoskella.

Ammatti: näyttelijä.

Perhe: puoliso, näyttelijä Eero Melasniemi, neljä lasta, kuusi lastenlasta.

Motto: ”Ihmiskunta lähtee siitä, että niitä on kaksi. Ja mielellään erimerkkisiä.”

Sädehoitoa molemmat saivat kuukauden verran, sytostaatteja ei tarvittu. Siksi molemmilla pysyi tukka päässä.

Järjestelmällisenä naisena Raili Hulkkonen merkitsi päivyriinsä ison punaisen S-kirjaimen sädehoitopäivien kohdalle.

– Ajoin hoitoihin työn lomassa. Kun menin Meilahteen Syöpätautien klinikalle viimeisen kerran, tuli tippa linssiin. Upeasta hoitohenkilökunnasta oli tullut tuttuja, ja vein heille voiteita lahjaksi. Minulla oli ollut koko ajan turvallinen olo, ja tunsin olevani sellaisessa hoivaverkostossa.

Sädehoito ei uuvuttanut Kristiina Halkolaakaan, mutta leikkausarpi kiristi käsivarteen asti.

– Särky ja turvotus olivat epämiellyttäviä tuntemuksia. Silloin ajattelin hetkittäin, että syöpä on varmasti levinnyt. Ne ovat niitä aamuneljän hetkiä, jolloin kipu tuntui korventavan koko vartaloa. Mutta päivällä oli taas toisin päin, kuten Tove Jansson kirjoittaa Kuka lohduttaisi Nyytiä -kirjassa. Lymfahieronta auttoi lopulta kipuihin.

Rintasyöpä ei ole jäänyt painajaisena Halkolan tai Hulkkosen mieleen. 

– Jos koko ajan pelkää jotain, unohtaa elää, Kristiina Halkola sanoo.

Raili Hulkkonen jatkaa, ettei hän ole miettinyt syövän uusiutumista.

– Elämä on niin elämisen arvoista, että sitä ei pitäisi pilata peloilla ja tulevaisuudesta huolehtimisella. Nautin pienistä asioista, työstäni, perheestäni ja ystävistäni.

Kristiina Halkola ja Raili Hulkkonen eivät ole ennen tätä haastattelua puhuneet keskenään rintasyövästä.

– Juu, ei olla, Hulkkonen hämmästyy.

Sen sijaan hän on tavannut rintasyöpään sairastuneita naisia pitäessään heille kursseja.

– Olen neuvonut, miten voi kaunistautua, kun tukka ja kulmakarvat ovat poissa, sekä kertonut erilaisista peruukeista ja turbaaneista.

Tavatessaan muun muassa Helsingissä Kampin palvelukeskuksessa kuusikymmentä kursseille osallistunutta naista hän näki, miten huumori kantaa heitä.

Tässä hetkessä, syksyn kynnyksellä ystävykset katsovat tulevaan, eivät taaksepäin. Kristiina Halkola iloitsee töistään televisiossa ja teatterissa, Raili Hulkkosen kalenteri on täynnä kuten aina.

– Olemme mieheni Eeron kanssa mukana yhdessä jaksossa Leea Klemolan ohjaamassa kolmiosaisessa tv-sarjassa. Näyttelemme vanhaa avioparia, jota olemmekin, Kristiina Halkola kertoo.

Alkuvuodesta hän tekee monologinäytelmän Teatteri Jurkkaan. Amerikkalaisen kirjailijan Joan Didionin kirjoittamaa Maagisen ajattelun aika -monologia on maailmalla esittänyt muun muassa Vanessa Redgrave. Kristiina Halkolalle sen ohjaa Johanna Freundlich.

– Teksti on koskettava, ja siinä on huumoria, vaikka tekstissä käsitellään kuolemaa ja surua. Ikäiseni monologin nainen miettii, mitä on koettu, miten eletty ja mitä menetetty.

Liikkeissään ja puheissaan sukkela Raili Hulkkonen huokaisee ja vannoo hiljentävänsä tahtia alkuvuodesta, jolloin hän täyttää seitsemänkymmentä. 

– Ainakin vähennän ajomatkoja pimeässä ja huonossa säässä, niin olen päättänyt!

Näitä elämää kokeneita naisia kuunnellessa alkaa mielessä soida vahvana Kristiina Halkolan nuoruudessa laulama Kaj Chydeniuksen Ei puolikasta -laulu. 

”Ei, minä en tarvitse puolikasta! / Anna minulle kokonainen maa ja taivas! / Meret ja joet, vuorten harjanteet / – minun! En suostu jakamaan!

Ei, elämä, minua et puolikkaalla helli! / Kaikki kokonaan! Minä jaksan! / En minä halua onnen puolikasta / enkä tahdo myöskään murheen puolikasta.”

Teksti Liisa Talvitie, kuvat Johanna Kinnari

Julkaistu: 16.10.2015