Apu

Aika entinen ei koskaan palaa

Aika entinen ei koskaan palaa

Suomen yleisurheilun kultainen menneisyys on kantanut lajin nykypäiviin asti.
Teksti Matti Saari
Mainos

Vanhojen voittojen varassa on eletty suuruuden harhaa, vaikka jo kauan sitten on ajauduttu alaspäin menevään kierteeseen. Daegun huono menestys oli johdonmukainen seuraus tästä. Vastuullisten urheilujohtajien soisi nyt tuntevan Paasikivensä: ”Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen.”

Globaali yleisurheilu on äärimmäisen kova laji. Menestystä saa vain huippuvalmennuksella, ammattimaisella harjoittelulla ja rajulla asenteella. Toinen tie voittoihin kulkee maista, jotka ovat kuin Suomi joskus – kouluun pääsee vain juosten ja urheilu on väylä sosiaaliseen nousuun ja vaurauteen.

Nyt Suomi on todellinen väliinputoaja. Selkeää huippu-urheiluohjelmaa ei ole, ja lasten ja nuorten luontainen liikunta vähenee. Lajien arvostus on muuttunut. Yleisurheilukentillä on tilaa, mutta jäähallista on vaikea saada peliaikaa.

Menestyshullu suomalainen yleisurheilua palvova yleisö ei vielä tajua, että entinen menestys ei koskaan palaa. Koska vain mitalit merkitsevät, moni hyvä suoritus jää huomaamatta.

Urheilujohtajat esiintyvät yritysjohtajina asettaessaan mitalitavoitteita. Todellisessa maailmassa voittaja ei ole urheiluliitto eikä maa tai kansa, vaikka kansallislaulut kentällä soivat. Voittaja on aina intohimoinen, urheilulle kaikkensa antava yksilö, sellainen kuin Arto Bryggare oli urheilijana 1980-luvulla. Särmikäs kaveri ei kaikkia miellyttänyt, mutta Arton ennätyksellä olisi yhä sijoittunut Daegussa kolmanneksi 110 metrin aidoissa.

Yleisurheilun laskusuhdanne Suomessa näkyy pahiten yleisenä tason romahtamisena. Vain sen kohoaminen voi aloittaa uuden kestävän nousun. Lyhyellä tähtäyksellä menestystä voi saavuttaa vain panostamalla huippuihin, jotka voivat menestyä Euroopassa. Monessa lajissa maailman kärki on karannut vuosien päähän.

Maailman huipun tavoittelu, varsinkin yleisurheilun näyttävimmissä ja harrastetuimmissa lajeissa, on suomalaiselle nuorelle todellinen riskisijoitus: edessä on vuosikymmenen raaka ja yksinäinen työ ilman takeita palkasta. Jos menestystä halutaan, tätä riskiä yhteiskunnan ja urheilujohtajien on tultava jakamaan.

Julkaistu: 8.9.2011