Talossa on yksi tärkeä sääntö. Vaikka Gwyneth Paltrow rakastaa Coldplayn musiikkia, hän saa kuunnella sitä ainoastaan silloin, kun aviomies, yhtyeen keulahahmo Chris Martin ei ole kotona.
Paltrow on toki saanut jo käsiinsä Coldplayn uuden, odotetun viidennen levyn Mylo Xyloton ja kuunnellut sitä pariskunnan kartanossa Lontoon pohjoisessa Primrose Hillin eliittikaupunginosassa.
”Se on briljantti. Mielestäni Chris on maailman paras lauluntekijä. Kyllä, olen sitä mieltä. Levy on erilainen kuin heidän aiempansa, ja olen todella innoissani hänen puolestaan.”
Tällaiset kommentit saavat Paltrow’n kuulostamaan vähän tylsältä. Britannian keltaisen lehdistön mielestä hän ja Martin ovat raivostuttavan ankea pariskunta. He eivät koskaan mokaa, sotkeudu skandaaleihin tai edes näyttäydy humalassa. Paltrow’n on kerrottu olevan joogahullu elävän ravinnon puolestapuhuja. Martin puolestaan on entinen nörtti, joka kertoo päässeensä poikuudestaan vasta 22-vuotiaana.
On siinä meillä blondi elokuvatähti ja rokkari!
Kasvokkain Paltrow’sta paljastuu muutakin. Hän on hauska, itseironinen ja rento. Hän nauraa paljon eikä hämmenny henkilökohtaisemmistakaan kysymyksistä. Kyllä, hän treenaa joka päivä 75 minuuttia, eikä hänen kuntosaliohjaajansa ole sen vähäisempi tyyppi kuin myös Madonnan treeneistä vastaava Tracey Anderson.
Mutta nyt, kello kolmelta syksyisenä iltapäivänä venetsialaisen hotellin juhlasalissa Gwyneth Paltrow myöntää olevansa eilisillan elokuvafestivaalibileiden jälkeen edelleen väsynyt.
”Toivon, että tämä kahvi auttaa. Mm, vahvaa. Italialaiset osaavat.”
Edellisenä iltana on saanut maailmanensi-iltansa Tartunta, Steven Soderberghin jännittävä elokuva, jossa tappava virus leviää Aasiasta pandemiaksi. Miljoonat amerikkalaisetkin kuolevat.
Michael Korsin mekossa ja korkeissa koroissa olonsa juuri nyt hieman krapulaiseksi tuntevalla Paltrow’lla on selvä kanta pöpöhysteriaan.
”Ihan turha stressata. Kannattaa vain pestä kädet usein”, hän kuittaa.
”Roosevelt osui ytimeen: ei ole muuta pelättävää kuin pelko itse. Pelko voi halvaannuttaa.”
Ei turhan jäykkää.
Paltrow, 39, nousi tähdeksi niin nopeasti, että moni hermostui. Hän oli 26-vuotias voittaessaan parhaan naispääosan Oscarin Rakastuneesta Shakespearesta. Hän seurusteli Brad Pittin ja sitten Ben Affleckin kanssa. Vuosituhannen vaihteen molemmin puolin hän näytteli pääroolin jopa kolmessa elokuvassa vuodessa.
Usein roolihahmo oli yläluokkainen, pöyhkeäkin. The New Yorker -lehden kriitikko Anthony Lane summasi, mikä Paltrowissa ärsytti niin monia: ”vakavuus, sukujuuret, kauneus ja kaiken kolmen epäreilu yhteensopivuus”. Lane jätti sanomatta, että Paltrow oli kiistatta myös lahjakas. Tähti liikkui sujuvasti brittiläisen Sliding Doorsin romantiikasta Wes Andersonin perinewyorkilaisen The Royal Tenenbaumsin ironiaan.
Paltrow’n taustalla on showbisnesperhe. Isä Bruce oli televisiotuottaja, joka teki 1980-luvulla Sairaalan sykettä. Sarjan taustahälyssä kuultiin, kuinka käytävillä kuulutettiin ”Gwyneth Paltrowia”. Äiti Blythe Danner on näyttelijä, joka tunnetaan muun muassa Perhe on painajainen -elokuvista. Steven Spielberg on Gwynethin kummisetä, Michael Douglas perhetuttu. Joku saattoi nostaa kulmiaan, kun Paltrow esitti 28 vuotta itseään vanhemman Douglasin vaimoa Täydellisessä murhassa.
”Tein kolmisenkymmentä elokuvaa peräjälkeen. Aloitin 18-vuotiaana ja paiskin töitä. Vähän liikaa”, Paltrow toteaa.
Hän ei tiennyt muusta.
”Kerran joku kysyi minulta, minkä ikäisestä asti halusin olla näyttelijä. En tiennyt, joten kysyin isältäni. Hän sanoi, ettei muista, missä iässä minä en olisi halunnut olla näyttelijä. Ihailin äitiäni. Kuulemma opettelin hänen repliikkejään jo ihan pienenä.”
Kymmenisen vuotta sitten Bruce Paltrow sairastui syöpään. Hän kuoli vain pari päivää sen jälkeen, kun Gwynethin 30-vuotispäiviä oli vietetty Roomassa. Kolme viikkoa myöhemmin Gwyneth tapasi Chris Martinin. He menivät melko pian naimisiin ja ostivat Lontoosta talon, jossa olivat asuneet Kate Winslet ja tämän silloinen mies, ohjaaja Sam Mendes.
Paltrow otti etäisyyttä Hollywoodiin. Aiemmin hän oli julistanut, ettei koskaan tee toimintaelokuvia tai jatko-osia. Hän alkoi haastatteluissa laukoa totuuksia, esimerkiksi että lentoemäntäelokuva Huippunäkymät oli kelvoton, ja hymyili aina kauniisti päälle.
Kiltti, kaunis ja eliittitaustastaan huolimatta niin keskiluokkaisen tuntuinen Paltrow kapinoi, mutta hellästi ja varovasti.
Paltrow esittää Tartunnassa perheenäitiä, joka saa virustartunnan ja kuolee. Se ei ole suuri juonipaljastus.
Elokuvaa on kulunut vasta parikymmentä minuuttia, kun roolihahmo makaa ruumishuoneella. Sitten hänen päänsä sahataan auki ja kuolinsyyntutkija kauhistuu vainajan aivojen kuntoa.
Näyttää nyt tämä kaunis blondi ja tunnetusti niin omistautunut perheenäiti ruumiina, jonka verinen päänahka vedetään läpäksi kasvojen ylle – Soderbergh ei todellakaan säästele elokuvan etovimmalla hetkellä.
Paltrowia itseään kaikki tämä huvitti.
”Olin ihan hysteerinen, kun näin elokuvan ensimmäisen kerran. En voinut olla nauramatta. No, toivon, ettei kukaan muu reagoi samoin. Mutta se oli niin makaaberi, ja tietenkin tiesin, että se on feikkiä.”
Sairaaksi, pelottavan sekavaksi ja lopulta raadoksi muuttuminen ei ole ristiriidassa kauneuden kanssa, Paltrow sanoo.
”Hurmeinen meikki oli vain mukavaa vaihtelua. Ja se, että pääsin sätkimään ja vaahtoamaan suustani. Lapseni ovat neljä- ja seitsemänvuotiaat. He eivät tule näkemään tätä elokuvaa pitkään, pitkään aikaan.”
Tartunta on ensemble-elokuva, jossa kenelläkään ei ole selkeää pääroolia: melkein kaikkien roolihahmojen yllä on kuoleman riski. Elokuva on Paltrow’lle vasta kahdeksas, jonka hän on tehnyt esikoisensa, Apple-tyttären syntymän jälkeen.
”En ole tehnyt yhtään varsinaista pääosaa näiden seitsemän vuoden aikana. Se olisi mahdotonta. En näkisi lapsiani joka päivä. Siksi etsin hyviä sivuosia”, hän sanoo suoraan.
Ratkaisu voi kuulostaa luovuttamiselta. Miksi ihmeessä loistavasti alkanut ura pitäisi katkaista vain lasten tähden?
Ei siitä ole kyse, Paltrow sanoo.
”Ennen lasten saamista on itsekeskeinen. Mitä minusta tulee, mitä tulen tekemään, missä asun. Yhtäkkiä kaikki muuttuu. Lasten turvallisuus ja hyvinvointi on tärkeintä. Ainakin minulle kävi näin. En ole mistään niin onnellinen kuin lapsistani, ja ajasta, jonka voin viettää heidän kanssaan.”
Perheenäidin on kuitenkin mahdollista osallistua Tartunnan kaltaisiin elokuviin, joista kuvauspäiviä kertyy hänelle vain parin viikon verran eikä edes yhteen putkeen. Tai mahdollista tehdä tiiviillä tahdilla kuvattavia independent-tuotantoja, kuten Two Lovers, josta Paltrow purkitti osuutensa 16 päivässä.
Monien muiden elokuvatähtien tapaan Paltrow on tehnyt myös televisiota. Hänellä oli vierailurooli musikaalisarja Gleen toisella tuotantokaudella. Sen jälkeen hän esiintyi myös Gleen konserttikiertueella.
”Viime vuonna pääsin matkustelemaan pienissä pätkissä, koska mieheni levytti. Studio on kotona, joten hän on silloin lasten kanssa. Aina jompikumpi on kotona.”
Elokuva-alalla ei voi välttyä pettymyksiltä. Ne ovat jättäneet jälkensä Paltrowiinkin. Kolme vuotta sitten Cannesissa mehusteltiin Two Loversia, arvostetun James Grayn draamaa, jossa Joaquin Phoenix esitti epätasapainoista aikamiespoikaa ja Paltrow eksynyttä kaunotarta, johon luuseri rakastui.
Väkevä ja vereslihainen roolityö on Paltrowin parhaita, ellei paras, mutta Two Lovers katosi. Phoenixin sekoilujen myötä sen ensi-ilta Yhdysvalloissa meni mönkään. Hyviä arvioita ei huomattu, ainoastaan jutut miestähden ihmeellisestä käytöksestä.
Elokuvasta tuli menestys Ranskassa, jossa osattiin katsoa Phoenixin omahyväisen mediasirkuksen ohi. Monissa maissa se ei lopulta päässyt edes valkokankaalle asti.
”Kun tuollaista tapahtuu, pettymys ei ole henkilökohtainen, koska olen tehnyt parhaani. Elokuva on kaunis. Pidän siitä kovasti. Enemmän olin pettynyt James Grayn puolesta. Hän ei tee elokuvia usein.”
Mutta hyvä, että edes ranskalaiset rakastivat sitä, Paltrow sanoo.
Parhaaksi roolikseen hän arvioi toisen vaikean elokuvan pääosan. Hän esitti runoilija Sylvia Plathia elokuvassa Ted ja Sylvia.
”Ei sitä moni nähnyt, eikä se saanut palkintoja. Mutta tiedän, että tein siinäkin parhaani. Joku ventovieras tuli kerran sanomaan minulle, että Two Lovers on paras elokuva, mitä hän on koskaan nähnyt. Sanoin kiitos, ja ajattelin, että hyvä, tein sen juuri sinulle. Mikä olisi parempaa palautetta? Ei kaikkien elokuvien tarvitse olla jättimenestyksiä. Riittää, että elokuva antaa jollekulle jotain uutta.”
Gwyneth Paltrow’n seuraavista ratkaisuista vain yksi on tiedossa. Siitäkin hänen pitää vaieta.
Ainoa elokuva, jonka Paltrow’n julkisuudessa tiedetään tekevän on nimeltään Avengers. Se on Iron Manien jatko-osa, Marvel-kustantamon suurseikkailu, jossa nähdään myös muita supersankareita.
”Olenko siinä? No ette kuulleet sitä minulta!”
Kun puhutaan supersankarielokuvista, Paltrow’nkin kaltainen Oscar-voittaja on vain pieni pelinappula.
”Jos Marvelilla kuultaisiin, että puhun Avengersista, minut hirtettäisiin torille”, hän sanoo.
Niin, Iron Manit, Robert Downey Jr:n esittämän rikkinäisen supersankarin Tony Starkin seikkailut. Marvelin sarjakuvaan perustuvat työt ovat Paltrow’n uralla ylivoimaisesti menestyneimpiä taloudellisesti. Hän esittää sankarin oikeaa kättä ja kenties rakastettua, Pepper Pottsia. Rooli ei ole kovin väkevä, vaikka Potts pistää Starkia kuriin tarpeen tullen.
Ovatko Iron Manit Huippunäkymien tapaan elokuvia, joita täytyy välillä tehdä rahasta?
”Mitä väliä sillä on, jos elokuvan budjetti on 10 tai 100 miljoonaa, jos se vain on hyvä? Olisin tehnyt Robert Downey Jr:n kanssa mitä vain. Ja ohjaaja Jon Favreaun. He ovat neroja. Soderberghinkin kanssa olisin tehnyt vaikka yhden hänen kokeellisista, hyvin pienistä elokuvistaan. Vaikka heti”, Paltrow sanoo.
”Olen tehnyt paljon, ja menestyin hyvin nuorena. Minun ei tarvitse enää todistella mitään.”
Enää ei tarvitse paiskia koko ajan töitä. Sitä paitsi lapset ovat vielä kovin pieniä. He eivät edes tiedä, mitä äiti tekee työkseen.
”Ilmeisesti he luulevat, että minä laulan.”
Kotona ei katsota äidin leffoja edes silloin, kun äiti on poissa.
”En usko, että Apple on nähnyt yhtään elokuvaani. Mutta kun Glee-kiertue tuli Los Angelesiin, vein lapset katsomaan sitä. Yhtäkkiä äiti olikin lavalla”, Paltrow kertoo ja nauraa muistolle.
Uuden albumin vuoksi Chris Martin ja Coldplay lähtevät kiertämään lähiaikoina. Silloin äiti jää kotiin.
”Rakastan näyttelemistä, ja se on asia, jonka osaan parhaiten. Mutta se ei ole helppoa”.
Paltrow hymyilee lempeästi.
”Jos teen elokuvaa, en ehdi kotiin kylvettämään lapsia, enkä illalliselle. Se on aivan liian kallista työtä äidille.”
