Esa Pulliainen muistelee Agentsin kulta-aikoja hämmentyneenä: ”Kaiken keskellä ulkopuolisuuden tunne oli vahva”

Kun Esa Pulliaisen kitara soi 1980- luvulla Topi Sorsakosken taustalla, hän tunsi ulkopuolisuuden tunnetta, vaikka Agents oli Suomen suosituimpia yhtyeitä ja kelpasi niin tanssi- kuin rocklavoille. Kitara on hänelle mysteeri yhä, ja sen selvittäminen jatkuu.

Esa Pulliainen, 67, on suomalaisen rautalankakitaran mestarisoittaja. Ja kitara edelleen soi: Pulliainen valmistelee uutta instrumentaalilevytystä eikä suunnittele eläkkeelle jäämistä.

Ehkäpä uran suurimman suosion kausi, 1980-luvun Agents-levyt solistinaan Topi Sorsakoski, on nyt paketoitu samaan levyboksiin.

Sinut nähdään usein nostalgian sanansaattajana, mutta päivität nykyisin aktiivisesti Agentsin kuulumisia sosiaalisessa mediassa. Olet myös vuosien mittaan napannut harrastukseksesi milloin mitäkin uutta villitystä – esimerkiksi maastopyöräilyn jo 1980-luvulla. Onko ”ennen oli aina paremmin” -imago Esa Pulliaisesta osa kitaristin työroolia?

Kyllä en myönnä olevani aktiivisesti somessa, se on mielestäni epäilyttävää touhua. Harrastukset minulla on olleet samat aina, ei ne ole mitään villityksiä. Talvet olen lumilla milloin milläkin välineillä. Pyöräillyt olen aina kesät talvet, kortiton mies. Ja kun en ole ulkona olen sisällä ja luen tai soitan.

Millaisia ajatuksia tuo 1980-luvun menestysaika herättää sinussa nyt?

Kovan kiireen ja jatkuvan reissussa olon. Asian hyvä puoli oli se, että soittoa tuli paljon. Huono puoli se, ettei kotona juuri kerennyt olemaan.

Mitkä asiat ovat nykyisin ehdottomasti paremmin kuin ennen?

Tämä kysymys hypätäänkin yli niin että heilahtaa.

Mitä vastaavasti kaipaat menneisyydestä, esimerkiksi 1980-luvulta – ja juuri silloinhan Agentsin menneisyydestä ammentava sointi syntyi?

1980-luvulla ei musiikkia vielä tuotettu tietokoneella eivätkä kaikki kulkeneet klyyvari kiinni puhelimessa. Sitä kaipaan.

Teitte silloin keikkoja älyttömään tahtiin, koska Topi & Agents kelpasi niin tanssilavoille kuin rockfestivaaleille. Tahti söi mehut, mutta olisiko bändi pysynyt pidempään koossa, jos olisitte keikkailleet vähemmän?

Luultavasti, mutta lopputulos olisi ollut sama. Kaikki tehtiin mitä piti tehdä. Olisi voinut käyttää pitemmänkin ajan, mutta ehkä hyvä näin. Uudet asiat odottivat.

Agentsilla on ollut monta legendaarista solistia Rauli Badding Somerjoesta Ville Valoon. Miksi juuri Topi Sorsakoski -levytyksissä tuntuu monien mielestä olevan erityistä taikaa?

Tämän jätän mielelläni muiden mietittäväksi. Siihen on jokaisella oma vastauksensa. Pari asiaa sanon: Jukka Itkosen sanoitukset ja Topin kyky myötäelää laulamaansa tekstiä loivat kyllä vahvaa uskottavuutta.

Noina 1980-luvun hulluina vuosina sanoit Soundin haastattelussa, että ”et missään tapauksessa antaisi Topin käteen ladattua asetta”. Kuvasiko tämä sen ajan meininkiä yleensä vai ainoastaan Topin arvaamattomuutta?

Topin tunteneet tietää mitä tarkoitin.

Levyn saatesanoissa Hannu Linkola kirjoittaa tuosta ajasta: ”…uusi sukupolvi kaappaa vanhempiensa kierrättämän perinnön ja yhdistää sähkökitaralla sen minkä sähkökitara aikanaan hajotti.” Ymmärsitkö tuolloin, että olitte tekemässä ylisukupolvista viihdettä?

Hannulta erittäin terävä huomio ja hyvin sanoiksi puettu. Ei ymmärretty, tajuttiin vain, että ollaan erilaisia eikä kuuluta joukkoon. Kaiken suosion keskellä ulkopuolisuuden tunne oli vahva.

Ette siis nähneet, että olitte jopa yhdistämässä kansaa?

Kuulostaa politiikalta.

Agentsin Facebook-sivulla olet avoimesti kertonut niin taannoisesta veljesi kuolemasta kuin muun muassa intoillut siitä, kun tyttäresi koira tulee luoksesi hoitoon. Vähintäänkin rivien välistä paistaa kiitollisuus siihen, että elämä jatkuu ja kitara soi edelleen. Onko tämä tulkinta oikea?

Oikein tulkittu. Kitaran soitto pistää vieläkin, 45 ammattilaisvuoden jälkeen miettimään, miksei se suju aina. On vain päiviä, kun ei lähde.

Agents-päivityksissä kirjoitat hersyviä havaintoja menneestä ja tulevasta. Milloin saamme lukea kirjoittamasi muistelmateoksen?

Muistelmia ei ole odotettavissa.

Täytät uudenvuodenpäivänä 67 vuotta. Olet joskus sanonut olevasi ”duunari etkä taiteilija”, mutta ilmeisesti kutsumustyö kitaran varressa jatkuu. Vai haaveiletko eläkkeelle jäämisestä?

Ei kerkeä nyt eläkkeelle. Soitan EP & MrB:n kanssa vanhaa rokkia ja rautalankaa ja Agents valmistelee Topi-aiheista instrumentaalilevyä.

Kerro jotain, mitä emme sinusta tiedä.

Nykyään monet muusikot kertovat harrastavansa ruoanlaittoa. Minä en. En osaa edes vettä keittää.