Mondo

Afrikan paras safari



Afrikan paras safari

Pieni Botswana on Afrikan outo lintu. Sen kuuluisa Okavangon suisto on suurenmoinen alue, jossa näkee eläimiä rauhallisemmin kuin monissa muissa luontokohteissa. Matkat sinne ovat Afrikkaa kolunneiden mielestä maailman upeimpia safareita.
Teksti Pekka Hiltunen
Kuvat Teemu Kuusimurto

Maunin pienellä lentokentällä kuumuus kietoutuu meihin kiinni kuin raskas peitto. Pitkän lennon väsymys puuduttaa jäseniä, etsimme oikean jonon jatkokyydille. Viereen ilmestyy hymyilevä nainen, jonka nimilapussa lukee Rosie.

”Tervetuloa Botswanaan”, Rosie sanoo ja ojentaa puutarjottimella raikkaan, kostean pyyhkeen.

Sillä voi viilentää kasvoja ja siistiä kädet. Säteilemme Rosielle kiitollisena. Miksi matkailu ei ole aina tällaista, avulias enkeli ojentamassa helpotusta juuri kun sitä kaipaa.

Kaikki sujuu äkkiä ripeästi. Meidät johdatetaan neljän matkailijan ryhmässä valkoiseen pienkoneeseen, joka näyttää huvittavan kevyeltä. Sillä on tarkoitus päristellä puolisen tuntia määränpäähämme, yhteen Okavangon suiston kymmenistä majoitusleireistä.

Kapteeni pitää turvaopastuksen, ja ujuttaudumme penkeille. Kopissa ei ole senttiäkään ylimääräistä tilaa. Kone hytkyy kiitoradalla ja harppaa nopsasti taivaalle.

Vatsanpohjassa tuntuu kutkuttava odotus. Pian lentokenttä ja asutus allamme katoavat. Näemme tummaa maata, josta erottuu metsikköisiä länttejä, kuin pikku saaria.

Voi kuinka hienoa nähdä kaikki tämä korkealta kuin lintu. Tuolla näkyy jo norsulauma vaeltamassa. Silmiin kihoavat liikutuksen vedet.

Kirahveja näkee Botswanassa helposti, kuten Afrikan muissakin safarimaissa. Kirahvit kilpailevat paikastaan laumassa painimalla kauloillaan.

Kaikki Afrikan maat ovat omalla tavallaan erilaisia ja eurooppalaiselle erikoisia, mutta Etelä-Afrikan pohjoispuolella sijaitseva Botswana on afrikkalaisittainkin omalaatuinen. Se on suhteellisen vauras, ja asukkaita on vain runsaat kaksi miljoonaa. Vertailun vuoksi: suunnilleen samankokoisessa Keniassa väkeä on lähes 50 miljoonaa.

Vaikka neljä viidesosaa Botswanan pinta-alasta on hiekkaa, Kalaharin aavikkoa, maa on maailman parhaita safarikohteita. Kalaharissakin matkaillaan, mutta maan suurin vetonaula on Okavangon suisto. Sen veden täyttämistä vehreistä maisemista tehdyt luonto-ohjelmat pyörivät usein Suomenkin tv-kanavilla. Okavangosta löytyy yli tuhat kasvilajia, yli 120 nisäkäslajia ja loputon määrä kaikenlaisia höttiäisiä.

Botswanassa arvioidaan olevan esimerkiksi norsuja jopa noin 200 000, ylivoimaisesti eniten koko Afrikassa ja reilu kolmannes koko mantereen norsuista. Kun muualla Afrikassa salametsästys on vakava, kasvava haitta, Botswanan tiukka valtiojohto on pannut sitä kuriin kovin keinoin, uhkaamalla ampua salametsästäjät. Taannoin maassa ammuttiinkin sambialainen norsunluurosvo.

Botswana on myös erittäin kallis. Toisin kuin monet Afrikan maat, se kontrolloi matkailua tiukasti ja tarjoaa lähes yksinomaan luksussafareita. Ne tehdään ylellisiin majapaikkoihin, joiden välillä matkailijoita kyyditään ilmateitse pienkoneilla. Luksusleirien vuodepaikkojen määrä on rajoitettu, ja siksi Botswanan maanteillä ryttyyttää paljon vähemmän safariautoja kuin suositumpien Afrikan maiden. Kun matkailija täällä näkee leijonan, samaa eläintä ihastelemaan ilmestyy pian pari muuta jeepillistä kävijöitä. Aiemmista safareistamme Keniassa, Tansaniassa ja Etelä-Afrikassa muistamme upeiden eläinbongausten lisäksi paikoin jopa kymmenien autojen ruuhkat.

Luontoretket safareilla tehdään jeepillä, johon mahtuu 9–12 matkailijaa. Botswanassa autoissa on usein väljää, koska kävijämäärät pidetään melko pieninä. Jeepit pysähtyvät iltaisin maastoon sundowner-juomien ajaksi.

Safariopas Moyo Kapinga pysäyttää jeepin ja kurottaa kädellään koskettamaan vaaleankeltaista tienpohjaa. Olemme ehtineet ajaa päiväretkellä vasta vähän matkaa ulos Okavangon Tubu Tree -leiristä, jonka majat on rakennettu yläilmoihin puunrunkojen varaan, mutta heti löytyy tutkittavaa. Hiekassa on leijonan isoja tassunjälkiä.

”Jäljet ovat syntyneet aamuyöllä, vasta pari tuntia sitten”, Kapinga sanoo meille autossa istujille.

Hän starttaa auton ja ojentaa meille kankaisen, hiekalla täytetyn pussin. Tuijotamme pussukkaa.

”Mitä me tällä teemme? Mottaamme leijonaa, jos se pyrkii autoon?”

”Ei”, Kapinga sanoo nauruaan pidätellen. ”Se on kameratuki, kuvaajalle.”

Löydämme aamuajelun ensimmäiset eläimet muutaman minuutin päästä. Joukko kirahveja on ryhmittynyt ajotien molemmin puolin. Niillä on korkeiden puiden lehvästössä oma brunssipöytä.

Kapinga sammuttaa moottorin, ja ihailemme kirahvien äänetöntä kauneutta. Välillä pari niistä nujakoi keskenään läiskimällä pitkiä, vahvoja kaulojaan vastakkain. Rauhallista kaveripainia nelimetristen, yhtä aikaa sirojen ja kömpelöiden eläinten kesken.

Päivässä, parissa totumme safarien rytmiin. Ylös ennen päivänkoittoa, ja pikainen kahvi ja aamupala. Sitten ensimmäiselle ajelulle, jotta näemme auringonnousun ja kenties yöllä saalistaneita petoeläimiä asettumassa päivän lepoon.

Ennen puoltapäivää paluu leiriin, missä vietetään päivän kuumimmat tunnit lounastaen ja leväten. Iltapäivällä toinen safariretki, joka päättyy sundowner-cocktaileihin upeaa maisemaa katsellen. Sitten takaisin leiriin illalliselle.

Tubu Tree -leirissä monet tilat, myös baari, on rakennettu ylös puiden varaan.

Opimme bongaamaan eläimet, joita täällä Okavangon suiston laajalla alueella näkee helposti. Ketteriä impala-antilooppeja on joka puolella. Seeproja, kirahveja, paviaaneja ja tietysti norsuja löytyy. Lintuja riittää kymmenittäin, isoista ja valkopäisistä Afrikan kalakotkista moniin liitäjiin, joita emme huomaa ennen kuin oppaamme lausahtaa: tuo värikäs pikku tyyppi tuossa puussa on muuten kuningaskalastajiin kuuluva malakiittikalastaja.

Suisto syntyy Okavangojoen veden valuessa näille tasangoille lukemattomia uomia pitkin. Sadekaudella marras–huhtikuussa korkeammat kohdat maasta jäävät veden noustessa pikku saariksi. Silloin kosteikko yleensä kuhisee elämää. Veden määrä vaihtelee joessa vuoden varrella paljon, itse suistossa vähemmän. Usein safarimatkoilla tehdään ainakin yksi päiväretki myös vesiteitse, perinteisellä mokoro-kanootilla. Jeepit ovat täällä liikkeellä ympäri vuoden.

Meidän vieraillessamme Botswanassa on meneillään sadekausi, mutta ilma on silti poikkeuksellisen kuiva. Sadetta ei ole tullut viikkoon, maa pöllyää ja ruohikko kahisee. Maastopalot ovat tavallisia – ne aistii sakeasta savunhajusta jo kaukaa, ja toisinaan taivaanrannassa häälyy palon luoma tummanpuhuva pilvi.

Aina kun automme palaa retkeltä, joku leirin henkilökunnasta odottaa meitä hymyn ja jo tutun virkistyksen, kostean pyyhkeen kanssa. Ja kysymyksen: ”Saisiko olla colaa, viiniä, olutta?”

On ylellisen mukavaa pyyhkiä päivän pölyt näin – ja samalla vähän naurattaa. Juuri äsken katselimme villieläimiä, jotka kerääntyvät vesilammikoille. Tässä me kesyt apinoiden jälkeläiset parveilemme viidakkobaarin tiskille.

Virtahepo on usein nimetty Afrikan vaarallisimmaksi eläimeksi. Safareilla niitä tarkkaillaankin kaukaa. Eri lintulajeja Okavangossa on jopa noin 450.

”Mitä näitte? Oliko petoja?”

Joka päivä ja ilta matkailijat vaihtavat leireissä kokemuksiaan – ja voi sitä pientä, kutkuttavaa kateutta, jos toiset ovat bonganneet leijonia tai leopardin ja itse vain niitä tuttuja norsuja, kirahveja, puhveleita.

Television luonto-ohjelmien parissa kasvanut turisti tulee safarilla helposti ahneeksi. Aina tuntuu olevan mahdollisuus nähdä enemmän, saada vielä parempia kuvia kissapedoista. Kokea ainutlaatuinen tilanne, josta syntyy tarina leiri-illalliselle ja kotiin. Ne hyeenat piirittivät villisian, hyökkäsivät sitä kohti – ja samassa sinne ilmestyi norsuja! Kaikki peittyi pölyyn. Ja lopulta pölypilvestä säntäsi vain pakeneva sika, joka jätti hyeenat hölmistyneinä taakseen…

Todellisuudessa jännittävimmistä pedoista näkee joskus vain vilauksen, kuten ruohikosta pilkottavat korvat. Aina ei sitäkään. Botswanassa ei voi helposti nähdä samalla matkalla Afrikan-kävijöiden toivelistan kaikkia big fivea, ”viittä suurta” – leijonaa, leopardia, puhvelia, sarvikuonoa ja norsua – koska sarvikuonot metsästettiin täältä aikoinaan sukupuuttoon. Nyt niitä on koko maassa vain muualta tuotu muutamankymmenen eläimen tarkasti suojeltu kanta.

Vaikka safareilla näkee paljon, yksi Maunissa tapaamamme matkailija vitsaili, että voisi helposti pitää valokuvanäyttelyn Butts of Botswana. Sen aiheena olisivat pois säntäävien villieläinten takamukset.

Paviaanien lepohetki päivän kääntyessä iltaan. Laumassa on yleensä kymmeniä paviaaneja, ja määrä auttaa niitä varomaan petojen hyökkäyksiä.

Ensimmäiset pari päivää kuluvat, mutta emme onnistu näkemään lainkaan kissapetoja. Huonoa tuuria vain, mietimme. Muut jeepit kyllä bongaavat niitä samoihin aikoihin.

Kolmantena päivänä alkaa jo mielessä kaihertaa: ei leijonan leijonaa, ei vilaustakaan leopardeista. Entä jos emme tällä kalliilla safarilla näe niitä lainkaan? Mutta ovat muutkin eläimet hienoja, lohduttaudumme.

Sinä iltapäivänä paluumatkalla leirille automme edestä singahtaa tien poikki jotakin salamannopeaa. Säpsähdämme kaikki kuljettajaa myöten. Leopardi!

Sulavaliikkeinen kaunotar tuijottaa meitä tien vierestä pari sekuntia. Se katoaa saman tien pusikkoon.

Kuski kääntää auton sen perään, alkaa vimmattu jäljitys. Off-roading eli muualla kuin teillä ajaminen on Botswanan valtiollisissa luonnonpuistoissa kielletty, ja matkailijoita neuvotaan erikseen, ettei oppaita pidä siihen kannustaa. Mutta yksityisillä luonnonsuojelualueilla kuskit saavat ajaa kissapetojen takia jonkin verran muussakin maastossa kuin teillä, kunhan noudattavat sovittuja sääntöjä.

Löydämme nuoren naarasleopardin parinkymmenen metrin päästä, lepäämästä puun alla. Se vain vilkaisee autoamme – enemmän sitä kiinnostavat alueella vilistävät pikkujyrsijät, joista se toivoo ateriaa. Pian leopardineito lähtee taas liikkeelle. Me seuraamme. Jeeppi tempoilee puiden ja pensaikkojen keskellä niin, että on pideltävä kiinni.

Tuossa se taas on! Leopardi istuu vain muutaman metrin päässä meistä etsien maastosta merkkejä saaliista. Se katsahtaa autoon. Tuijotamme hetken suoraan sen keltaisiin silmiin. Jokainen sekunti tuntuu pitkältä, harvinaiselta.

Nuori naarasleopardi antoi safariauton seurata itseään pusikossa puolisen tuntia. Teiltä poikkeaminen on sallittua autoille vain yksityisillä suojelualueilla.

Seuraamme leopardia pusikossa puoli tuntia. Joskus se lepäilee, toisinaan liikkuu, ja se pysyttelee melko pienellä alueella. Emme tohdi puhua innostukseltamme – kukaan meistä ei ole rohjennut odottaa näin hyvää bongausta.

Aina pysähtyessämme tallennamme kameroilla eläimen jäntevää olemusta. Se on täplineen kaikkineen lumoava, ja me saamme seurata sen saalistusta. Se ei piittaa edes auton moottorin satunnaisesta jyrähtelystä, niin keskittynyt se on lounaspuuhiinsa.

Kuski antaa radiopuhelimella tiedon sijainnistamme seudun muille safariautoille, mutta ne eivät ehdi paikalle ennen kuin leopardi lopulta katoaa näkyvistä.

”Annetaan sen mennä”, kuljettaja sanoo, ja olemme kaikki samaa mieltä.

Mikä kokemus. Kiittelemme kuskiamme.

Tätä Afrikan safareille mennään kokemaan – alkuvoimaista, pitelemätöntä luontoa. Samalla nämä ajelut ovat yhdistelmä toimintaelokuvaa ja tunteikasta draamaa. Jeepistä katsellaan eläinten syntymää ja kuolemaa, puolisoiden kuhertelua ja perheiden nahistelua. Nähdään tasankojen yksinäisiä sankareita ja laumojen joukkovoimaa.

Leopardin kohtaaminen saa meidät hiljaisiksi, paluumatkan leirille olemme kaikki ajatuksissamme. Luontoseikkailusta voi tulla kiitollinen olo.

Leijonaperhe Linyantin suojelualueella etsi varjon päivänpaahteelta puiden ja pensaiden tiheiköstä.

Safareita tehdään Afrikassa monissa paikoissa samaan tapaan kuin Botswanassa, mutta tavallisilla reissuilla paljon vähemmin mukavuuksin. Okavangossa luksuksen huomaa monessa asiassa. Ruokaa ja juomia tarjotaan alinomaa, ja oppaat ja majapaikkojen henkilökunta ovat osaavia ja työstään innoissaan. Hintavimpia erikoispalveluita ja samppanjaa lukuun ottamatta kaikki paikan päällä kuuluu safaripaketin hintaan. Se saa tavallisempaan matkailuun tottuneen kävijän olon melkein syntisen nautinnolliseksi.

Leiritkin ovat kauniita. Monissa niistä yövytään jykevissä telttamajoissa, mutta näillä teltoilla ei ole paljon tekemistä tavallisen retkeilyn kanssa. Ne ovat hulppeita rakennelmia, joista viehättävimmät ovat kuin sisustuslehtien sivuilta.

Ei ihme, että jotkut Afrikan-kävijät palaavat tänne yhä uudelleen. Yhdellä ajelulla istumme samassa Land Roverissa floridalaisen pariskunnan Monican ja Edin kanssa. He ovat Botswanassa neljättä kertaa. He kertovat käyneensä viidessä muussakin Afrikan maassa safareilla, mutta Botswanasta on tullut heidän suosikkinsa.

”Täällä pääsee majoittumaan keskellä safarimaastoja. Ja näkee runsaasti eri lajeja.”

Varakkaita amerikkalaisia käy Botswanassa paljon. Eräillä sundownereilla juttelemme eläkkeelle jääneen liikejuristin kanssa. Tälle amerikkalaisherralle safari on vain osa pitkää matkaa, johon kuuluu golfausta Etelä-Afrikassa ja huippuarkeologien vetämiä retkiä historiallisissa kohteissa. Hän haluaa pohtia kanssamme Venäjän uhopolitiikkaa.

Katselemme horisontissa seisoskelevaa puhvelilaumaa. Siinä on 80–90 puhvelia, ja vaikka ne ovat ihmiselle vaarallisia, ne näyttävät lauhkeilta kuin lehmät. Puhumme juristiherran kanssa Putinin touhuista. Maistelemme juomiamme. Erikoisempaa cocktailhetkeä on vaikea kuvitella – ja yhtä mieleenpainuvan kaunista hämärän laskeutumista.

Monissa Okavangon safarileireissä on tyyliä, tässä näyte Duma Tau -leiriltä.

Botswana oli aikoinaan Britannian ja sitten Etelä-Afrikan alusmaa, joka itsenäistyi yli 50 vuotta sitten. Timantti- ja metallikaivoksilla vaurastuneella maalla on ongelmansakin, kuten hiv: arviolta jopa viidenneksellä kansasta on hiv-tartunta.

Mutta Botswana on myös rohkaiseva esimerkki Afrikassa siitä, miten safarimatkailua voi ohjailla ympäristöä varjellen. Luksusleirejä on kymmenittäin, ja niihin tuodaan kyllä kaukaa savulohtakin turistien herkuksi, mutta matkailijoiden pieni määrä takaa sen, ettei luontoa kuluteta liikaa. Ei ihme, että niin Lonely Planet kuin The National Geographic -lehti valitsivat äskettäin Botswanan listalleen vuoden parhaista matkailumaista.

Okavangon retket ovat taatusti maailman hienoimpien safarien joukossa, kenties parhaita. Parissa päivässä kävijä alkaa täällä pitää huikeita elämyksiä lähes tavallisina: kappas, saatiin katsella leijonaperhettä aivan omassa rauhassa.

Koska ei voi tietää ennalta, mitä näkee, kaikki retkillä tuntuu tapahtuvan juuri tässä ja nyt. Safarissa tiivistyy se, miksi moni rakastaa matkailua: se on suurten, ainutkertaisten hetkien etsimistä.

Aina niitä varten ei tarvitse löytää isoja eläimiä.

Seepra on Botswanan kansalliseläin. Okavangossa safarit tehdään maastossa, jossa on vähän aukeita tasankoja mutta paljon pieniä metsikköjä ja pensaikkoja.

Viimeisenä safaripäivänämme, viimeisellä ajelulla tuntuu haikealta. Näemme kuningastrappeja, jotka ovat maan kansallislintuja, suuria ja värikkäitä kurkia. Virtahevot loikoilevat tyytyväisinä mutaisessa vedessä. Miten tästä kaikesta voi luopua?

Auto kömpii hiekkatietä, jonka molemmin puolin kasvaa miehenkorkuista ruohikkoa. Äkkiä ympärillämme kisailee pienten lintujen parvi. Mehiläissyöjiä. Niiden höyhen puku loistaa kirkkaan punaisen ja sinisen sävyissä. Ne napsivat jeepin nostamasta ilmavirrasta hyönteisiä suuhunsa, kelluvat auton vierellä, melkein kosketusetäisyydellä meistä. Uskomattomat taitolentäjät kulkevat kanssamme pitkän tovin. Kauniimpia jäähyväisiä on vaikea kuvitella.

Auringon nousut ja laskut ovat safareilla tärkeitä eläinten näkemisen ja valokuvauksen hetkiä.

Matka ja budjetti

Safareille saavutaan yleensä lentäen Etelä-Afrikan Johannesburgista tai muusta Afrikan metropolista Botswanaan Maunin tai Kasanen pienille lentokentille. Niiltä jatketaan kansallis- ja luonnonpuistojen alueille.

Kätevintä on ostaa etukäteen valmismatka, johon kuuluvat lennot, majoitukset ja safariajelut, kaikki paitsi juomarahat. Mondo teki matkansa Wilderness Safaris -yrityksen palveluilla. Vastaava Suomesta lähtevä edullisin viikon valmismatka, jolla majoitutaan kolmessa Wildernessin leirissä, maksaa alkaen 5 000-6000 euroa/henkilö. Tällaisessa paketissa on hyvät palvelut, mutta jos haluaa huippuluokan majoitukset, hinta voi vielä nousta 2–3- kertaiseksi leirien mukaan.

Useat tahot Suomessa myyvät safaripaketteja Botswanaan tai kiertomatkoja, joilla käydään myös Botswanassa, alkaen noin 4 000 e/hlö. Katso esimerkiksi Aventuran, Suomi-Seuran matkojen, Africa Expertsin, Mandala Travelin ja Kuvausmatkojen tarjontaa.

Safaripaketteja myydään myös Gaboronessa ja Maunissa, mutta niissä ostaessaan ei kannata odottaa löytävänsä edullisia tarjouksia tai pääsevänsä nopeasti safarille.

Pakettihintojen päälle safareilla kuuluu maksaa juomarahoja, yleensä Yhdysvaltain dollareina. Juomarahaa voi luksusleireissä antaa henkilökunnan tippi laatikkoon 10 dollaria per huone/päivä, ja oppaille ja kuskeille 5–10 dollaria per matkailija/päivä, oppaalle enemmän kuin kuskille. Tipeistä kertyy maksettavaksi iso summa, mutta ilman niitä henkilökunta saa hyvin pientä palkkaa.

Säästäjän vaihtoehdot

Jos haluaa säästää, Botswanan safarikohteiden kiertely omatoimisesti vuokra-autolla on mahdollista. Kierros vaatii matkailukokemusta ja perehtymistä kohteisiin, ja kansallispuistoihin pääsyyn edellytetään yleensä majoitusvaraus leirintäalueelle. Suurin osa puistojen majapaikoista kuuluu yksityisille safariyrityksille, valtion yksikkö DWNP vastaa pienestä osasta. Auto kannattaa usein vuokrata Etelä-Afrikasta, vaikka ajomatka pitenee.

Tuntuuko Botswana vain liian kalliilta? Mene Keniaan, Tansaniaan tai Etelä-Afrikkaan. Niiden luontokohteissa on usein paljon ruuhkaisempaa, mutta eläimiä näkee yleensä hyvin. Kokeneelle matkailijalle edullisin diili voi löytyä menemällä vaikka Kenian Nairobiin ja kiertämällä itse safareita myyvät toimistot. Hintaneuvottelu vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa, mutta tuloksena voi olla hieno safari.

Milloin mennä

Botswanassa voi hyvin matkailla ympäri vuoden. Paras aika eläinten katselulle on touko–elokuun kuiva kausi, tosin hinnat ovat silloin korkeimmillaan. Syys–lokakuussa lämpötilat nousevat. Joulu–maaliskuussa on sadekausi, ja vuoden alussa on vähemmän matkailijoita ja hieman edullisempaa. Eläimiä kuitenkin näkee ympäri vuoden.

Safarijärjestäjät

Ostaa valmismatkan mistä tahansa, safari tehdään niihin erikoistuneen matkanjärjestäjän avulla. Firmaa kannattaa valikoida. Botswanassa suurin on Wilderness Safaris (wilderness-safaris.com), jolla on maassa paljon omia, laadukkaita leirejä. Safaria ei voi ostaa suoraan Wildernessilta vaan sen käyttämiltä matkatoimistoilta, mutta kohteita ja leirejä on hyvä valikoida firman sivuilla. Esimerkiksi Footsteps in Africa -firmalla on Botswanassa myös yksinkertaisempia ja vähän edullisempia leirejä (footsteps-in-africa.com).

Botswanan parhaat leirit

Miten valita parhaat safarileirit? Matkalla Botswanassa kannattaa käydä ainakin Moremin suojelualueella. Tutki leirien arvioita ja eri alueita verkossa. Muista, että eläimet liikkuvat ja niiden määrät vaihtelevat.

Chitabe, Mombo ja sen läheinen Little Mombo ovat viime vuosina nousseet usein kärkeen kalliiden leirien arvioissa palvelujensa ja eläinten näkemisen ansiosta. Muita usein suositeltuja ovat olleet Selinda Camp ja Little Vumbura. Abu Campin erikoisuus on kesytettyjen norsujen lauma, jonka kanssa matkailija pääsee kokeilemaan pientä luontokävelyäkin.

Julkaistu: 3.9.2018