”Mä en osaa olla turpa kiinni” – Adele ja Lotta Backlund paljastavat, mikä on onnistuneen äiti–tytär-suhteen salaisuus

Lotta Backlund rakastaa kirjoja. Kun hänen tyttärensä Adele Backlund oli pieni, illasta toiseen Lotta luki lastenkirjoja ääneen. Tarkoitus oli siirtää rakkaus kirjoihin äidin perintönä eteenpäin. Nykyään yksi vanhemmuuden kipukohta Lotalle on se, ettei rakkaus kirjoihin tarttunut tyttäreen kovasta yrityksestä huolimatta. Yhteiselle lomamatkalle 15-vuotias Adele otti tänä kesänä mukaansa kolme kirjaa, mutta ei avannut niistä ainuttakaan. Lotta tuskailee, kun ei saa Adelea millään lukemaan.

– Ehkä se tulee joskus, Adele lohduttaa.

– Milloin?

– Ehkä sitten, kun olen eläkkeellä, Adele huudahtaa.

Lotta ja Adele Backlund käyvät toisinaan yhdessä iltapäiväteellä.

Backlundit puhuvat paljon ja nauravat usein. Sen huomaa nopeasti, kun istuu heidän kanssaan afternoon tealle eli englantilaiselle iltapäiväteelle helsinkiläiseen ravintolaan. Täällä he käyvät aina silloin tällöin yhdessä. Yleensä pöytään tilataan kahta erilaista teetä, joita molemmat saavat maistella.

– Adde on viime viikkoina alkanut juomaan vihreää teetä. Hän on varmaan kuullut sen terveyshyödyistä Tiktokista, sanoo Lotta ja lisää, että usein tytär jakaa Tiktokkeja myös hänelle.

Lotta on tullut tunnetuksi koomikkona, televisio- ja radiojuontajana, toimittajana ja puhujana. Hän on työskennellyt Helsingin kaupungin entisen pormestarin Jan Vapaavuoren poliittisena avustajana, Rovion viestintäjohtajana sekä kansainvälisen tv-tuotantoyhtiön kehitys- ja myyntijohtajana.

Hän on myös kirjoittanut kaksi viestintätaitojen maailmaa avaavaa kirjaa. Tämän vuoden heinäkuussa päivänvalon sai Sano se oikein – Kuinka kirjoittaa maailman paras eroviesti ja muita viestintäkikkoja elämäsi helpottamiseksi.

Mutta miten Lotta helpottaa omaa ja tyttärensä elämää viestinnän avulla?

Lotan mielestä työelämässä on itsestään selvää, ettei oleteta muiden ymmärtävän asioita, ellei niitä sanota ääneen. Siksi hän ei odota Adelelta tietynlaista käytöstä, jos ei ole itsekään ensin kertonut selkeästi toiveistaan.

– Niin tehdään kuitenkin kotona. Halutaan, että toinen tyhjentää tiskikoneen, ja jos niin ei tapahdu, huokaillaan raskaasti ja toivotaan, että toinen ymmärtää vinkin.

Lotta on päättänyt, että kotona puhutaan avoimesti ja suoraan. Hän kertoo, että ottaa asioita puheeksi Adelen kanssa mieluummin etukenossa, ennen kuin ne ovat edes ajankohtaisia. Esimerkiksi bilettämisestä ja alkoholin käytöstä puhuttiin jo silloin, kun tytär vielä ajatteli, ettei bilettäminen tule häntä koskaan kiinnostamaan.

– Yhtäkkiä olen joka viikonloppu, että jes, nyt pääsee ulos, Adele sanoo.

Lotan ajatusmaailma vanhempana bilettämisen suhteen kuuluu jokseenkin näin: kaikki järjestyy, kaikki on sallittua. Saa olla ulkona, kunhan hän tietää, missä tytär milloinkin on.

Toinen Lotan ohjenuora vanhemmuuteen on se, ettei oman pahan mielen anna kuohua läheisten niskaan. Lotta uskoo myös empatiaan, jonka kautta pyrkii lähestymään tyttärensä kokemuksia ja tunteita.

– Vanhempien kannattaa kuvastovanhemmuuden suorittamisen sijaan muistella, millaisia he olivat yläasteella ja kuinka suurilta murheet silloin tuntuivat, Lotta sanoo.

Lotta ja Adele asuvat kahdestaan ja viettävät paljon aikaa yhdessä myös kodin ulkopuolella. Pari kertaa vuodessa he tekevät reissun ulkomaille, ja kerran mukana on ollut myös Adelen kaveri. Kaveri lähti mukaan osittain sen takia, että Lotta toivoi omassa lapsuudessaan, että saisi joskus ottaa kaverin matkalle mukaan.

– Ja mun kaveri rakastaa äitiä, Adele sanoo.

Usein Adele ja Lotta muistelevat matkojensa hauskuutta. Lotan mukaan se vahvistaa yhteistä kokemusta, mutta ei kuitenkaan tarkoita, että matkat sepitettäisiin todellisuutta kultaisemmiksi. Hauskaa on ja on ollut ihan oikeasti.

Adele käy peruskoulun yhdeksättä luokkaa ruotsinkielisessä koulussa. Tulevaisuudessa häntä kiinnostavat raha ja työelämä yrittäjänä. Hän saattaa seurata äitinsä jalanjäljissä Hankenin ruotsinkieliseen kauppakorkeakouluun, mutta ei kuitenkaan ole muuten saanut vaikutteita äidin uravalinnoista.

– Millainen yhteiskunta sellainen olisi, jossa kaikki lapset tekisivät samaa kuin vanhempansa, Adele pohtii.

Lotta kuvailee Adelea rehelliseksi, suoraksi ja fiksuksi niin hyvässä kuin huonossa. Adele puolestaan sanoo, että äidille hän voi kertoa oman, usein suoran mielipiteensä asiasta, jota ei sanoisi julkisesti. Lotta ja Adele puhuvat toisilleen avoimesti myös tunteistaan ja niiden syistä.

– Sanon usein äidille, että olen vihainen, mutta en ole koskaan vihainen hänen takiaan.

Joskus myös tiuskitaan. Varsinkin silloin, kun on nälkä. Ovia Adele ja Lotta eivät paisko, eivätkä he pidä mykkäkouluja.

– Mä en osaa olla turpa kiinni, Adele sanoo.

Adele kertoo huomanneensa, että kaikilla 15-vuotiailla suhde vanhempiin ei ole yhtä kitkaton kuin hänellä. Hän on pannut merkille, että jotkut kaverit joutuvat piilottelemaan asioita vanhemmiltaan tai valehtelemaan. Joskus, kun Adelen ystävä on huutanut omalle äidilleen, Adele on saattanut kysyä, miksi huudat. Yleisesti ottaen hän ei kuitenkaan halua puuttua muiden perheiden asioihin.

Adele on kuitenkin hyvillään siitä, ettei hänen tarvitse pelätä, että Lotta suuttuisi jostain. Ja että aina on helppo kysyä, jos on kysyttävää.

– Sä et tee siitä outoa, Adele sanoo Lotalle.

Aivan sattumaa läheinen ja tiivis äiti-tytär-suhde ei kuitenkaan ole. Se on peruja Adelesta ylöspäin lähtevästä sukupolvien ketjusta. Lotta on ollut läheinen oman äitinsä kanssa, ja Lotan äiti taas oman äitinsä kanssa. Vahva luottamus siihen, että äiti auttaa ja äidille voi uskoutua on jotain, jonka Lotta toivoo periytyvän Adelelle tämän aikuisuuteen.

Kotikasvatuksesta Lotta sai mukaansa vahvan itseluottamuksen, joka on vienyt häntä eteenpäin ja kokeilemaan rohkeasti erilaisia asioita. Itseluottamus auttaa myös siinä, kun Lotta puntaroi, miten ja milloin asioita kannattaa ottaa Adelen kanssa esille ja mistä tytär on missäkin iässä valmis keskustelemaan.

Rahankäytöstä Lotta ja Adele keskustelevat nykyään usein. Lotalle rahaan liittyvät kysymykset ovat ainoita, joissa hän vetoaa siihen, että hän on aikuinen ja päättää, paljonko ja mihin tytär saa rahaa käyttää.

– Silti mä välillä osaan puhua lisää rahaa itselleni, Adele sanoo.

Keskustelunaloitukset ja ajankohdat ovat toisinaan harkittuja. Lotta ajattelee, että etukäteissuunnittelulla vältetään tilanteet, joissa vanhemman väärin asetellut sanat herkästä aiheesta saattaisivat johtaa loppuelämän kestävään väärinymmärrykseen. Hän tietää, että sellaistakin voi käydä.

Vaikka Lotan ja Adelen välillä puhetta riittää, Adele on Lotalle kaikista ihmisistä se, jonka kanssa on helpointa olla myös hiljaa.

Lotan mielestä on hyvä, että Adele itse oivaltaa oman aatemaailmansa.

Lotta uskoo, että tyttönä Adele kasvaa parempaan ja tasa-arvoisempaan maailmaan kuin edelliset sukupolvet. Yhteiskunnallisissa asioissa Adele kertoo olevansa konservatiivisempi ajattelija kuin hyvin liberaaliin politiikkaan uskova Lotta. Se on äidille kirjallisuuden lisäksi toinen vanhemmuuden isoista kipukohdista.

– En mä kyllä mikään feministi ole. Kaikilla pitää olla samat oikeudet, mutta miehet ja naiset ovat erilaisia, pohtii Adele.

Mielipide-eroista huolimatta Lotta tervehtii ilolla sitä, että oma tytär ja nuoret ylipäätään ovat kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista. Kotona ei vältellä politiikasta keskustelua, vaan silloin mitataan molempien taitoa perustella omia näkemyksiään näppituntumaa syvemmältä.

– Mielestäni on älyllisesti laiskaa nähdä vain yksi puoli, Lotta sanoo.

Lotan mielestä on hyvä, että Adele itse oivaltaa oman aatemaailmansa, mielipiteensä ja arvonsa. 28 vuoden ikäero äidin ja tyttären välillä näkyy harvoin, mutta vanhetessaan Lotta näkee itsessään ja ajattelussaan enemmän harmaan eri sävyjä kuin ennen.

Lotta tietää, että pian on edessä Adelen itsenäistyminen. Ajatus kirpaisee jo hieman. Miten Lotta tiivistäisi Adelen antamat opit äidilleen?

– Kuolemanpelko. Sillä tavalla, että kun lapsi syntyy, tuntuu, että sydän halkeaa kahtia. Toisaalta on upeaa ja siistiä, että olen tehnyt juuri tuollaisen ihmisen.