Aatu Räty loi nahkansa NHL:n tavoille – on paikoin jopa parempi kuin Sebastian Aho: "Olli Jokinen evästi väärin mutta herätteli oikein"

Olen seurannut sivusilmällä Vancouver Canucksin Aatu Rädyn uran edistymistä NHL:ssä. Nyt tein rajuimman mahdollisen liikkeen, kun katsoin pistokokeena Rädyltä kaikki hänen pelaamansa 15 vaihtoa kahteen kertaan ottelusta Chicago Blackhawksia vastaan.

Yltyleensä Räty suoriutui pelissä varsin hyvin, mikä on puoleltani huojentavaa todeta, sillä yhden pelin perusteella teilaaminen olisi kohtuutonta.

Peli näytti kuitenkin siinä mielessä ”kaiken”, että siitä kävi ilmi, missä Räty on kehittynyt, missä hänellä on edelleen edistettävää.

Lähden liikkeelle hieman kauempaa.

Aatu Räty ja veljensä Aku Räty ovat Kärppien kasvatteja. Sikäli heidän polkunsa ovat yhtenevät, että molemmille aluksi Kärpät ja sen liigajoukkue olivat liikaa; henkinen kynnys pelata ja onnistua Kärpissä oli kummallekin ylittämätön kynnys. Alleviivaan, että kyse oli nimenomaan psyyken haasteista.

Aatu aloitti Kärpissä, suoritus jäi vajaaksi, sen jälkeen hän sai tai joutui ottamaan vauhtia Olli Jokisen Jukureista.

Akun ammattilaisuran reitti on mennyt näin: Kärpät, Ilves, Arizona Coyotes (NHL, yksi peli, 0+1), Tucson Roadruners (AHL), Rockford IceHogs (AHL) – ja nyt uudestaan, valmiimpana, Kärpät.

Aatu Räty siirtyi kaudeksi 2022–2023 Pohjois-Amerikkaan. Siellä hänen seuransa ovat olleet New York Islanders (NHL, 12 peliä), Bridgeport Islanders (AHL), Vancouver Canucks (NHL) ja Abbotsford Canucks (AHL).

NHL:ssä Aatu Räty on pelannut yhteensä 61 ottelua, tehnyt 10 maalia, syöttänyt yhdeksän ja plusmiinustilastonsa on +1.

Ottelussa Blackhawksia vastaan Räty oli mies paikallaan. Hän pelasi tosin ainoastaan minuutit 11:23, teki yhden maalin, pelasi mainitut 15 vaihtoa, blokkasi kaksi kutia ja taklasi kolme kertaa; ynnä pelasi tukun vaihtoja myös Blackhawksin ykkössentteri Connor Bedardia vastaan.

Kohutusta ja NHL-koneiston aluksi aivan liikaa mainostamasta Bedardista on mainittava se, että hän on parantanut roimasti sitten tulokaskautensa ja viime sesongin. Suurin syy parannukseen on coach Jeff Blashillin pelikirjassa, joka on suhteellisen modernia, rytmein marinoitua lätkää. Ero aiemman koutsin Luke Richardsonin kamalaan pystysuunnan jääkiekon pelitapaan on valtava.

Nyt Bedard loistaa, koska hän saa syöttöjä lapaansa paremmassa rytmissä ja oivallisempiin sijainteihin suhteessa vastustajiin.

Aatu Räty pelasi Blackhawksia vastaan liki täydellisen pelin osaltaan kokonaisasetelmaan nähden. Minimipeliajalla hän hoiti omat hommansa tip top. Puolusti hyvin, oli osana lyhytsyöttöpeliketjuja, loi lievää hyökkäysuhkaa ja kaivoi omintakeiselle tyylillään aloituksia kotiin.

Yksi seitsemästä metristä ranteella ammuttu maali ylivoimahyökkäyksessä oli sitten pelkkää ynnää muun hyvän pelaamisen päälle.

Räty pelaa juuri nyt täysin eri tavalla, miten hän pelasi Jokisen Jukureissa. Ajattelin, ettei Jokisen koulu tee hyvää Rädylle pidemmän päälle, mutta saatoin olla väärässä. Jukureissa Räty opetettiin varastamaan peliltä. Räty ei saanut sitä voihkimista poikki sitten nuorten MM-kisoissakaan.

Otaksuin, ettei Räty kykenisi koskaan luomaan nahkaansa NHL:ään, sillä pelaajan on mieltei mahdotonta oppia pois tuhansien toistojen huonoista tottumuksistaan. Lisäksi NHL:ssä on näkymättömät sääntönsä, tulokkaalla pitää lukea selässä nimi Bednar, että voi oikoa ohi velvollisuuksien. Nimi Räty ei anna vapauksia moiseen.

Vaan toki on niinkin, että Jokinen sai herätettyä Aatu Rädyn eloon, puhallettua Rätyyn uskon ja itseluottamuksen vaisujen Kärpät-kausin jälkeen. Räty ei olisi luultavasti koskaan päässyt NHL:ään ilman Jokinen-efektiä.

Teen selväksi, ettei Räty ole tokikaan vielä täysiverinen NHL-pelaaja, mutta minuun tekee valtavan vaikutuksen se, että hän on ottamassa sarjasta pelipaikan pelaamalla lähes kokonaan aivan toisin kuin Jokinen häntä opetti.

En liioittele, kun sanon, ettei Sebastian Aho ole koskaan puolustanut sentterinä puolustusalueella niin hyvin, miten Räty on progressiivisesti kehittyen puolustanut niissä noin 10 NHL-pelissä, jotka olen häneltä hieman tarkemmin katsonut. Räty tekee tällä hetkellä kaikkensa joukkueen ja viisikon eteen. Tällaista pelaajaa en odottanut hänestä, jotenkin ihmisenäkin keskeneräisestä tuittupäästä koskaan kuoriutuvan.

Räty luisteli läpi ottelun Blackhawksia vastaan oikeisiin sijainteihin ja vieläpä todella usein sentterinsijainteihin. Hän ei säästänyt itseään ja karttanut vastuutaan mennä ensimmäisenä hyökkääjänä pakkiensa apuun puolustusalueella. Rädyllä on ehtymätön voima ja kyky liikkua jäällä sinne, tänne ja tuonne, ja juuri nyt hän tekee sen oikein liikesuunnin.

Ehkä suurimman vaikutuksen Räty teki minuun sillä, miten hän kykeni erittäin luontevasti ja oikein ajoittaen vaihtelemaan pelipaikkoja puolustusalueen puolustuspelissä laitahyökkääjiensä kanssa aina, jos oli tarvis. Ja sittenkin niin, ettei hän jäänyt tippakaan liian kauaksi aikaa nauttimaan elostaan ja olostaan pienemmän puolustusvastuun laiturinpaikalle. Tuossa tuollaisessa rotaatiossa Räty oli jäällä niin läsnä pelissä kuin olla ja voi.

Mainitsin jo Rädyn tavasta ottaa aloituksia. Siinä on alakäsi todella alhaalla, hyvä ettei hän pyyhkäise hanskallaan kiekkoa taakseen. Ja puolustusalueella oikealla Räty käyttää taiten Jokisen opettamaa kikkaa, jossa hän kääntää leftin puolen mailansa rightille. Vahva oikea käsi kaapii, ja mailan käyryys on kuin kauha joka ammentaa.

Näki otsaluullakin, miten Connor Bedardia oikein inhotti aloittaa Rätyä vastaan.

On toki Rädyn onni, ettei NHL:n piirissä kukaan näe niin tarkasti Rädyn kismittävän pieniä mutta sittenkin kokoaan suurempia puutteita, kuten minä ne näen.

Kosmeettistenkin virheiden kuten jonkin syötön vastaanoton lipsuessa tai kulmaväännössä kiekon kirpoamisen tai puolustusmerkin hukkuessa tai jopa kiekon blokkaamiseen liittyvissä silmäräpäyksissä Rädyltä tule aivan kuin pakkoliikkeitä, joissa hän esittää mutta vain esittää toimeliasta ja reagoivaa pelaajaa. Hän on ikään kuin sillä siunaamalla kovastikin asialla peittääkseen virheensä tai epäonnensa pelitilanteissa. Kyse on jostakin, jota voi kutsua vaikkapa hieman (edelleen) horjuvaksi pelaajaitsetunnoksi.

Ja silti, mitä tuossa edellä sanon, tuo tuollainen on miltei kokonaan pois hänestä verrattuna takavuosiin. Kuten sanoin, Aatu Räty on onnistunut hämmästyttävän hyvin luomaan nahkansa peliltä varastajasta pelille maksajaksi. Hän tekee tuon sitoutumalla ja uhraamalla aivan jokaisen liikkeensä jäällä viisikkopelille.

Sanoisin, että Rädyllä onkin sitä sellaista, jota en uskonut hänessä olevan tippakaan: omaan asemaan liittyvää hockey senseä, eli aisti pelata, mitä peli pyytää ja erittäinkin – mihin omat kyvyt ja asema joukkueessa riittävät, antavat myöten.

Sanon tähän väliin, sen tarkemmin erittelemättä, että jos Rädyn veljesten Akun ja Aatun parhaita pelaajaominaisuuksia voisi yhdistellä, meillä olisi pelaaja, joka kykenisi pelaamaan NHL:ssä vähintäänkin kolmosketjussa pitkän uran.

Se, mitä Aatu Rädyltä puuttuu verrattuna vaikkapa Anton Lundelliin, olisi lainattavissa veljeltään Akulta, mutta toki vain mielikuvitusmaailmassa.

Aatu Rätyä auttaa aivan valtavasti tällä hetkellä se, että Vancouver Canucksin päävalmentaja Adam Foote peluuttaa kohtuullisen hyvää rytmitettyä lätkää. Räty ei olen sen tason pelaaja – ainakaan vielä –, että hän pärjäisi ollenkaan, jos pitäisi selvitä ja pelata viidakkolätkää tai hurrikaanilätkää a la Carolina Hurricanes. Räty osaa kiinnittyä ja ottaa tukea pelin rakenteesta, sitä Footen pelikirja tarjoaa auttavasti, ja Räty tarvitsee kipeästi.

Sitäkin pohdin, joko Aatu Räty olisi nimi, jonka voisi nostaa Antti Pennasen näköpiiriin koskien olympia-Leijonia, jonka sentteripakka on hieman auki johtuen Aleksander Barkovin loukkaantumisesta. Lisäksi on kovin kyseenalaista, kannattaako Sebastian Aho pitää Leijonissa sentterinä, vai tulisiko hänet mieluummin vapauttaa laiturin paikalle viilettämään sydämensä kyllyydestä. No, ensimmäisenä tässä katsannossa toki mieleeni tulee Mikael Granlund, hänet tulisi laittaa ehdoitta sentteriksi Milanon kisoissa.

Entä Aatu Räty? Äkkinäinen ajatus on se, että miksipä ei. Vaan heti kohta karkaavan ajatukseni riitauttaa se, että pelin vaade nousee olympialaisissa monta pykälää verrattuna tavalliseen NHL-peliin. Se oli Four Nations -turnauksen yksi isoista opeista, että kun parhaat käyvät parhaita vastaan, jopa Connor McDavidista tuli kuolevainen ja Pennasen pelikirjalla Sebastian Ahosta lapanen.

Olympiapelien taso kävisi yli Rädyn mittojen ja määrien. Niin muodoin en suosittele Rätyä Pennasen ja Jere Lehtisen pitkällekään listalle. Rädyn aika voi tulla neljän vuoden päästä Ranskan talviolympialaisissa 2030. Tosin tämäkin vain sillä ehdolla, että Räty jatkaa totaalista joukkueelle pelaamistaan joka matsissa olympiadin ajan. Siinä on jaksamista ja kestämistä yllin kyllin.

Viehätyn ajatuksesta, että Aatu Räty voisi olla modernin jääkiekkoilun evoluution uudenlainen neloskentän sentterityyppi, joka pystyy pelaamaan sekä nelosessa että kolmosessa. Silloin hän olisi eräänlainen huomattavasti parannettu pelaajapainos Erik Haulasta.

Toki Räty itse voi unelmoida ja pitääkin haaveilla enemmästä. Minun ajatukseni on sen sijaan realistinen. Olen tunnistavinani Rädystä jotkin sellaiset kykyjen ylärajat, joiden kanssa väärin pelaaminen ja manipulointi voisi johtaa Rädyn Jesse Puljujärven tielle ja sitä mukaa paluuseen Euroopan kaukaloihin.

Vaan olipa ilo nähdä Aatu Räty Kärpät- ja Jukurit-nahkansa luoneena, aikuistuneena pelaajana ottelussa Blackhawksia vastaan. Se, että joku kykenee tuollaiseen metamorfoosiin, on suurta ja harvinaista huippu-urheilun piirissä. Aion seurata silmä kovana, miten Räty saa vakiinnutetuksi ja pidettyä kiinni uudesta pelaajaidentiteetistään.

Juuri nyt Räty on siinä myönteisessä kierteessä pelaajana, josta sanotaan, että ole hyvä pelille, niin peli on hyvä sinulle.