Aiotko jäädä ensi viikonloppuna kotiin? Tässä maailmantilanteessa miettisin vielä
Suomalaiset kokevat, ettei heillä ole vaikutusvaltaa paikalliseen päätöksentekoon. Samoin ajattelevat monet päättäjät. Demokratia ei ole itsestäänselvyys, se vaatii aktiivisuutta meiltä kaikilta, kirjoittaa vastaava päätoimittaja Iina Artima-Kyrki.
Ensi viikonloppuna Suomi äänestää alue- ja kuntavaaleissa. Sama maa, joka juuri rankattiin kahdeksatta kertaa maailman onnellisimmaksi maaksi. Mutta miten Suomi mahtaisi sijoittua, jos etsittäisiin maailman toiveikkainta kansaa - kansaa, jolla riittää uskoa tulevaisuuteen?
Kansainvälinen politiikka käy tällä hetkellä kovilla kierroksilla. Ei ole ihme, jos tuntuu, että olemme vain pieni lastu laineilla. Itänaapurimme vihamielisyys on vähintäänkin epämiellyttävä tosiasia. Talouskaan ei meitä riemastuta. Suomalaisten luottamusta omaan talouteen mitataan säännöllisesti. Se ei ole hetkeen ollut kovinkaan korkealla, mikä ei ole ihme nykyisen korkean työttömyyden aikana.
Mutta Sitran tuore tulevaisuusbarometri paljasti, etteivät suomalaiset myöskään usko, että heillä on mahdollisuuksia vaikuttaa paikalliseen päätöksentekoon. Samoin ajattelivat myös paikalliset päättäjät. Jotain tästä epäluottamuksesta viestiin ehkä myös se, että joillakin alueilla ja puolueilla on ollut vaikeuksia löytää entiseen malliin ehdokkaita alue- ja kuntavaaleihin.
Ehdokkaiden pieni määrä ei vielä tarkoita, että äänestysprosentti jäisi matalaksi. Silti kehityksestä kannattaa olla huolissaan. Voisi ajatella, että ihminen on sitä toiveikkaampi, mitä enemmän hän kokee voivansa osallistua ja vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin.
”Äänestäminen on paitsi oikeus, myös velvollisuus”
Aluevaaleissa valitaan päättäjät hyvinvointialueiden valtuustoihin, jotka vastaavat sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä pelastustoimen järjestämisestä. Kuntavaaleissa taas päätetään kunnanvaltuustojen kokoonpano, joka vaikuttaa esimerkiksi koulutukseen, varhaiskasvatukseen ja paikallisiin infrahankkeisiin. Näiden päätösten vaikutukset ulottuvat suoraan arkeemme.
Äänestämällä kansalaiset eivät vain valitse edustajiaan, vaan myös ilmaisevat mielipiteensä yhteiskunnan suunnasta. Tämä on erityisen tärkeää aikana, jolloin luottamus instituutioihin ja poliittiseen järjestelmään on monissa maissa koetuksella.
Äänestäminen on paitsi oikeus, myös velvollisuus. Jokainen ääni on askel kohti yhteiskuntaa, jossa päätökset heijastavat kansan tahtoa. Demokratia ei todellakaan ole itsestäänselvyys – se on yhteinen ponnistus, joka vaatii aktiivista osallistumista.
