Apu

Aake Kalliala soimaa toimintaansa koronan aivosumussa: "Oli edesvastuutonta lähteä ajamaan siinä kunnossa"

Aake Kalliala soimaa toimintaansa koronan aivosumussa: "Oli edesvastuutonta lähteä ajamaan siinä kunnossa"
Viime kesänä Aake Kalliala sairastui koronaan, ja mökkiranta mursi hänen niskanikamansa. Samalla peruuntuivat elokuvan ja tv-sarjan kuvaukset. Se veti mielen mustaksi, mutta sisu ja kuntoutus auttoivat miehen jaloilleen. Aaken päätös olla ryhtymättä uuteen parisuhteeseen pitää.
Julkaistu: 20.7.2022

Mikkelissä Saimaan rannalla ei oikein vaikuta siltä, että ollaan Aake Kallialan mökin pihalla. Kalliala on usein kertonut nauttivansa yksin vietetyistä, rauhallisista eläkepäivistä, mutta mökin pihalla on trampoliini, palloja ja monta aittaa. Kaiken lisäksi isäntää itseään ei näy lainkaan.

– Tuli asioita kaupungilla, olen tulossa, hän kertoo puhelimessa ja kaartaa muutamassa minuutissa paikalle.

Tilanne kuvaa hyvin Kallialan tämänhetkistä elämää. Periaatteessa on puitteet ja aikaa elellä hiljaiseloa, mutta käytännössä kaikenlaista seuraa ja tekemistä tuppaa välillä tulemaan. Helsingissä asuva tytär on vasta edellispäivänä lähtenyt mökiltä. Tällä kertaa hänellä ei ollut mukana omia lapsiaan, mutta usein mökin pihalla vilistävät Kallialan seitsemän- ja kuusivuotiaat lapsenlapset.

– On kuule vauhtia. En pysty peittelemään hymyä, kun ne aina lähtevät, Kalliala virnistää.

Töitäkin on. Poromafiaa, C Moren uutta alkuperäissarjaa, kuvattiin kevättalvella Lapissa, ja nyt jäljellä on etelässä vielä kaksi kuvauspäivää.

Kallialaa polttelee jo päästä vihdoin asettumaan mökille kunnolla. Hänen lempipaikkansa on terassin pitkän pöydän päädyssä, josta näkee kauas järven selälle. Kovin pahoillaan hän ei silti ole siitä, että tänä kesänä mökkeily alkaa kunnolla vasta keskemmällä kesää. Viime vuonna Kallialasta tuntui nimittäin hetkittäin siltä, että mahtaako hänestä enää koskaan olla tekemään täysillä mitään.

Heinäkuussa 2021 Kalliala sairasti vakavan koronataudin. Heti sen jälkeen hän horjahti mökkilaiturilta rantaveteen ja loukkaantui pahasti. Talvi oli koettelemus.

– Se oli elämäni kovin paikka, Kalliala myöntää nyt.

Haastattelupäivän aamuna Kalliala on käynyt ostamassa kalastusluvat. Tänä kesänä hän toivoo pääsevänsä uistelemaan, sillä viime kesänä aikaa siihen ei ollut. Kallialan omat viikot siskon kanssa yhteisomistuksessa olevalla mökillä olivat juuri alkaneet, kun epäonni alkoi ja korona iski.

Korona ei ollut mikään pieni flunssa, vaan se sai tuolloin 70-vuotiaan näyttelijän miettimään, että tässäkö tämä oli.

– Jos ei olisi ollut ensimmäistä rokotetta alla, en olisi täällä enää.

Tauti jätti jälkensä. Kun Kalliala osallistui uuden Mielensäpahoittaja-elokuvan kuvauksiin elokuussa 2021, hän köpötteli siihen malliin, että muut tarjosivat hänelle odotustilanteissa koko ajan penkkiä alle. Kalliala oli innoissaan roolistaan ja etenkin työskentelystä vanhan ystävänsä Heikki Kinnusen kanssa. Koronasta jäänyt aivosumu ei haitannut työntekoa, mutta mökillä ja liikenteessä hahmotusongelmat olivat alkuun vakavia.

– Ajoin autolla päin punaisia, vaikka tajusin, että olen tekemässä niin. Kuumetta tai lämpöä ei ollut, mutta ajamisessa oli hirmu täsmääminen. Oli edesvastuutonta lähteä ajamaan siinä kunnossa.

Elokuun lopussa olo oli koronan jäljiltä yhä hieman hutera, kun Kalliala laittoi mökillä paikkoja kuntoon toimittaja Maria Veitolan Yökylässä-ohjelman vierailua varten. Iltasella saunoessa hän horjahti laiturilla, astui harhaan ja kaatui niskoilleen rantaveteen. Onneksi isot rantakivet jäivät metrin päähän. Siitä huolimatta isku oli niin kova, että se mursi kolme niskanikamaa. Lääkärit pohtivat leikkauksen tarvetta Kuopion yliopistollisessa sairaalassa, mutta lopulta pari päivää Mikkelin keskussairaalassa riitti. Kotiin pääsystä alkoi kuukausien toipuminen. Niskatukea piti pitää kaksi kuukautta yötä päivää.

– Tosi hyvin tuli uni sen kanssa, Kalliala virnistää taas.

Pahinta ei ollut fyysinen kipu. Siihen sai hyvät lääkkeet. Ikävämpää oli se, mitä onnettomuus teki henkisesti. Mielensäpahoittajan Suomen-kuvaukset olivat purkissa, ja seuraavaksi olisi lähdetty Saksaan. Kallialan oli pakko jättäytyä pois. Tilalle tuli Kari Väänänen.

– Siinä meni elokuva ja kaikki saatana. Meillä oli ollut niin hyvä meininki, kaikki kulki, ja sitten kävi näin.

Niskan murtumien takia Kalliala ei saanut liikkua normaalisti. Kuukausia meni niin, että hän lähinnä istui ja katsoi televisiota. Ajatukset lipsahtivat synkiksi, vaikka kokemusta pitkästä toipumisesta oli. Nuorena miehenä, lähes viisikymmentä vuotta sitten, Kalliala joutui selkäleikkaukseen ja vietti kaksi viikkoa makuuasennossa sairaalasängyssä. Kaksikymmentäkolmevuotias mies tietää toipuvansa. Juuri seitsemänkymmentäyksi täyttänyt ei ole siitä aivan varma.

– Mietin, palaudunko ennalleni. Oli onnetonta vain istua ja olla. Se koetteli.

Kalliala ei tarvinnut ulkopuolista apua, mutta kunto oli silti sellainen, että esimerkiksi ruuan antaminen Hönö-koiralle oli ponnistus.

– Koira oli varmasti pelastukseni. Se oli siinä koko ajan läsnä. Ihminen ei koskaan pysty niin vilpittömään olemiseen kuin eläin, Kalliala sanoo.

Hönö tuli taloon lähes kahdeksan vuotta sitten eläkkeelle jääneen näyttelijän asuessa yksin Helsingissä. Sittemmin isäntä on palannut koirineen kotikaupunkiinsa Mikkeliin. Viime talvena isäntä huomasi koiransa tajuavan, ettei kaikki ole kuin ennen.

– Se oivalsi, että nyt ei tuo ukko ole kunnossa.

Puoli vuotta synkeän talven jälkeen Hönö odottaa häntä heiluen mökin pihalla pallonheittoa. Isäntä ei todellakaan enää ole nojatuolin pohjalla. Kuminauhajumppa, fysikaalinen hoito ja ihan vain ajan kuluminen sai Kallialan toipumaan sekä koronan jälkioireista että niskamurtumasta. Ihan normaalisti ei pää silti vieläkään käänny vasemmalle.

– Kaverit, joilla on ollut sama, sanovat, että toipumiseen menee vuosi, ja niska ei välttämättä ikinä tule sellaiseksi kuin se on ollut.

Kalliala horjahti laiturilla, astui harhaan ja kaatui niskoilleen rantaveteen. Isku oli niin kova, että se mursi kolme niskanikamaa.

Kallialaa pieni niskan jäykkyys ei haittaa, kun toimintakyky on muuten palautunut kaikin tavoin. Hän palasi töihin tammikuussa. Se tuntui ”helvetin hyvältä”.

– Olin ajatellut, että kyllä tämä tästä helpottaa, ja lopulta helpottikin. Nyt on tehty töitä hullun lailla.

Aake Kallialan sairastama koronatauti ei ollut mikään pieni flunssa, vaan se sai seitsemänkymppisen miettimään, että tässäkö tämä oli.

"Ohjaaja sanoi, että älä hymyile yhtään"

Kalliala on yrittänyt pitää tiukasti kiinni eläkepäivistään, mutta suostuu yhä kiinnostaviin töihin. Poromafiaa kuvaillaan mustan huumorin sävyttämäksi, Lappiin sijoittuvaksi rikossaagaksi. Sarjauutuuteen on kiinnitetty nimekkäitä näyttelijöitä, kuten Samuli Edelmann, Anna-Maija Tuokko, Rea Mauranen ja Olavi Uusivirta. Kalliala sai kuulla hankkeesta tuottaja Pete Eklundilta Skimbagirls-elokuvan kuvauksissa niin ikään Lapissa. Kalliala kiinnostui tarinasta heti ja tarjoutui tekemään jonkin statistiroolin, jotta pääsisi katsomaan sarjan meininkiä.

– Pete sanoi, että tarjolla olisi yksi pääosista. Kyseessä oli rooli, jollaista en ollut ennen tehnyt. Heti alkoi kiinnostaa.

Kallialan esittämä Rouku on painokelpoisilla sanoilla kuvattuina hankala ja pahantuulinen. Suuren yleisön tietoisuuteen komediataidoillaan aikanaan noussut Kalliala on roolistaan innoissaan.

– Jossakin kohdassa olen vähän yrittänyt hymyillä, mutta ohjaaja on sanonut, että älä hymyile yhtään, Kalliala nauraa.

Vaikka työnteko on maittanut, se saa taas riittää ainakin joksikin aikaa. Kalliala haluaa ihan oikeasti olla rauhassa. Hän on huomannut, että terveenä ja hyväkuntoisenakin suurin menemisen ja tekemisen palo on hiipunut. Se näkyy esimerkiksi siinä, että nykyään on pääasia, että vesille ylipäänsä pääsee. Saimaalla voi liplatella rauhassa, vaikkei veneeseen nousisi roimaa kalasaalista.

– Ennen vanhaan olin hullu kalastaja. Koko ajan piti olla siimat suorina.

Sama himon hiipuminen näkyy muuallakin elämässä. Neljäkymmentä vuotta Kalliala asui Helsingissä ja vietti aktiivista elämää paitsi työssä myös vapaalla. Viime vuosina hän on ollut ison osan ajasta kahdestaan Hönön kanssa Mikkelissä.

Kaverit ja ravintolat eivät houkuttele kuten ennen. Päätös olla enää ryhtymättä uuteen parisuhteeseen on pitänyt ja jopa vahvistunut.

– Tiedän, mitä se voi olla huonoimmillaan ja parhaimmillaan. Olen nähnyt sen maailman jo. On niin paljon helpompi olla itsekseen.

Kalliala ei enää kaipaa naisseuraa, ja hän viihtyy muutenkin aivan yksin. Se ei ole yksinäistä. Tunnetuissa suomalaisissa elokuvissa ja tv-sarjoissa vuosikymmenien uran tehnyt mies nauttii siitä, miten mieleen tulvii muistoja, kun vihdoin pysähtyy.

– Nuorempana ei mieti historiaansa, mutta nyt, kun on ollut aikaa ja menee sinne maailmaan, niin sitä oikein herkuttelee niillä muistoilla. Sitä on, kuule, käyty aika erikoisissa paikoissa. Nyt vasta pulpahtelee jutut mieleen.

Mielessä on käynyt, että muistoja voisi kirjata. Sitä Kalliala ei silti tee.

– Muistot ovat vain minulle. Ei muiden tarvitse tietää.

Kalliala on sinut sen kanssa, että iso osa kokemuksista on jo takanapäin. Hän on kiitollinen siitä, miten elämä on häntä kohdellut. Hän ei kaipaa aikaa, jolloin poltetta maailmalle oli enemmän.

– Tasaantumisen on pakko olla hyvä asia, kerta näin on järjestetty. Pikkuhiljaa ruvetaan rapsimaan elementtejä, jotka edellyttäisi menemistä tänne ja tuonne. Ei täällä roikuta loputtomiin.

"Oli kurjaa, että hän kuoli niin nuorena, mutta hieno oli lähtö"

Entä tulevaisuus? Kalliala sanoo toivovansa huomiselta sen verran terveyttä, että itsenäisyys säilyisi mahdollisimman pitkään ja että päivät olisivat omassa hallinnassa. Kallialan äiti oli pitkään laitoksessa ja toivoi jo pääsevänsä maailmasta pois. Pojalle teki pahaa katsoa, miten pieneksi elämän piiri ja mahdollisuudet kääntyivät ja miten pitkään avuton vaihe kesti.

Kallialan isä taas kuoli vain 50-vuotiaana aivoverenvuotoon kirjaimellisesti saappaat jalassa saapuessaan metsältä kotiin. Metsästys oli hänen lempiharrastuksensa.

– Meille oli tyhmää ja kurjaa, että hän kuoli niin nuorena, mutta hieno oli lähtö.

Kalliala ei enää kaipaa naisseuraa, ja hän viihtyy muutenkin aivan yksin.

Kalliala haluaa itse mielellään pysyä yhä elossa. Sen takia hän ottaa nykyään varovaisemmin paitsi mökkilaiturilla myös muualla. Hän tykkää sähköpyöräillä, mutta on jättänyt kapeimmat metsäpolut.

Pari kesää sitten hän kokeili Mikkelin Kalevankankaan polkuja. Pyörän rengas töksähti juurakkoon, ja pyöräilijä itse lensi tangon yli rinteeseen. Siellä tuli tehtyä aika monta kuperkeikkaa, mutta onneksi matka pysähtyi ennen alhaalla virtaavaa jokea.

– Sitten kokeilin, heiluvatko kaikki raajat yhä. Nyt yritän vähän välttää polkuja, jos sitä vielä selviäisi hengissä.

Tänä kesänä Kalliala toivoo istuvansa, muistelevansa ja nauttivansa paljon lempipaikallaan mökin terassilla. Uistelemaankin pitäisi vähän päästä, mielellään myös lastenlasten kanssa. Ja jos yksinolo alkaakin jossakin vaiheessa kyllästyttää, seura on Mikkelissä aina lähellä. Kalliala käy päivälenkillä moikkaamassa paria kaveria esimerkiksi satamakahvilassa.

Aake Kalliala kannustaa muitakin yksinasuvia eläkeläisiä mielekkään tekemisen pariin.

– Jos ei ole kivaa itsekseen, pitää etsiä seuraa tai etsiä itselleen sellainen harrastus, että viihtyy.

Aarne Elis ”Aake” Kalliala

●  Syntyi: 5. lokakuuta 1950 Heinolassa.

●  Asuu: Mikkelissä.

●  Perhe: yksi tytär ja kaksi lapsenlasta.

●  Ajankohtaista: iso rooli uudessa tv-sarjassa Poromafia.

Kirjaudu ja lue
Haluatko lukea koko jutun?
Voit jatkaa lukemista kirjautumalla palveluun. Lukeminen on maksutonta.
2 kommenttia